Hyppää pääsisältöön

Mistä elokuvakriitikot uneksivat?

Lähdimme mystiselle vyöhykkeelle vastauksia etsimään.

Mistä elokuvakriitikot uneksivat? Teeman elokuvafestivaali vei kuvausryhmän, kahdeksan kriitikkoa, yhden Stalkerin, yhden vauvan ja yhden koiran tarkovskilaiselle vyöhykkeelle asiaa pohtimaan. Kuvasimme 16 mm:n filmille, ja mukana oli valkoiseen harsoon sidottu mutteri, joka näytti suuntaa.

Semmoinen on vyöhyke. Se voi näyttää oikukkaalta, mutta se on aina sellainen millaiseksi olemme sen itse tehneet.
― Stalker Andrei Tarkovskin elokuvassa

"Hyvä kriitikko on sivistynyt, rehellinen ja tunnustaa ja tunnistaa oman positionsa. Hän kykenee myös muuttamaan mieltään", sanoo Jutta Sarhimaa. Hän on Helsingin Sanomien kulttuuriosaston uutispäällikkö ja elokuvakriitikko, paraikaa perhevapaalla.

"Kun on käynyt katsomassa elokuvan ja sen jälkeen lukee siitä kritiikin ja tajuaa: jess! Tämän saman asian tunsin intuitiivisesti siellä teatterissa, mutta en osannut pukea sitä sanoiksi. Ja nyt tämä tyyppi on täydellisesti kiteyttänyt sen, mistä oli kyse. Tämä oli se joku mikä minuun iski!"

"Kritiikki kirjoitetaan aina katsojille, ei tekijöille", Sarhimaa sanoo.

"Hyvä kritiikki voi itse asiassa olla vallankumouksellista. Silloin kritiikki onnistuu kauhaisemaan jostain kulttuurisesta pohjavirrasta ja osoittamaan jotain paitsi siitä teoksesta niin myös meidän ajastamme."

Kriitikko ei koskaan ole neutraali, tausta vaikuttaa aina.― Jutta Sarhimaa

"Kritiikin kirjoittaminen on tapa jäsentää maailmaa", sanoo Kalle Kinnunen. Hän on vapaa toimittaja, Suomen Kuvalehden elokuvakriitikko ja Imagen elokuvakolumnisti,

"Jokainen elokuva esittää jonkun maailmankuvan, ja hyvä kritiikki avaa jonkun näkökulman paitsi siihen käsiteltyyn elokuvaan myös koko maailmaan."

"Elokuvakriitikko selittää maailmaa, ja siksi ammatti on uhattuna maailmassa, jossa ihmiset rakastavat eniten omia tunteitaan", Kinnunen kiteyttää.

Itse asiassa Kinnusella oli aiheesta niin paljon sanottavaa, että hän kirjoitti elokuvakritiikistä esseen, jonka voit lukea täältä.

Jos elokuva on aina jonkinlainen synteesi, elokuvakritiikki on uusi synteesi.― Kalle Kinnunen

"Kriitikon pitää rakastaa elokuvaa", sanoo Anna Möttölä. Hän on Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin toiminnanjohtaja ja "sapattivapaalla" oleva elokuvakriitikko.

"Ainakin on tosi hyvä tykätä siitä, että istuu pimeässä teatterissa ja katsoo niitä elokuvia. On tärkeää, että kriitikko innostuu elokuvasta jo sinällään, uskoo sen lumovoimaan ja mahdollisuuksiin."

"Minusta yksi kriitikon tehtävistä on rohkaista ja innostaa ihmisiä ennakkoluulottomasti katsomaan erilaisia elokuvia ja pohtimaan niitä, ajattelemaan elokuvaa."

On tärkeää uskoa elokuvan lumovoimaan.― Anna Möttölä

Tähtivaeltaja-lehden päätoimittaja, kriitikko Toni Jerrman sanoo kirjoittavansa omaan lehteensä oletuksella, että lukijat tietävät paljon aiheesta: "Kirjoitan elokuvasta ja taiteesta aidosti kiinnostuneille ihmisille, jotka ovat valmiita haastamaan itsensä."

"Parasta tässä työssä on kaivella historiasta mielenkiintoisia, omalaatuisia kuriositeetteja ja kummallisia kulttiharvinaisuuksia. Niitä minä haluan tuoda esille."

"Hyvän kriitikon on kuitenkin tunnettava kaikenlaista elokuvaa. Pitää kyetä menemään itsensä ulkopuolelle ja arvioimaan elokuvaa lajin omilla ehdoilla."

"Kritiikin elintila on kaventunut, ammattikriitikoita on yhä vähemmän, skaala kapenee. Netti on tuonut elokuvakirjoittamiselle uusia väyliä ja tehnyt siitä tasa-arvoisempaa, mutta viha ammattikriitikoita kohtaan on yllättävän voimakasta ja ihmeellistä."

Jokainen kriitikko toivoo, että hyviä elokuvia tehtäisiin enemmän.― Toni Jerrman

"Kritiikki on kuin journalismi yleensä, se etsii olennaista ja pyrkii kertomaan sen lukijoille", toteaa Veli-Pekka Lehtonen, Helsingin Sanomien elokuvakriitikko ja -toimittaja.

"Ja se on kuin mikä tahansa kirjoittaminen: se onnistuu kun osaa kirjoittaa ja tietää mistä kirjoittaa."

"Lapsena sanomalehdet oli mahtava juttu, ja lapsena myös elokuvat oli mahtava juttu, ja niin ne on edelleenkin. Että jotenkin se sieltä tuli."

"Parasta kriitikon työssä on löytää loistava elokuva ja päästä kertomaan siitä muille, tuoda se näkyväksi. Pitää yrittää nousta sen tasolle, mutta on virhe mennä teoksen eteen ja peittää se."

Kriitikon pitää kirjoittaa siitä elokuvasta jonka on nähnyt, ei siitä jonka toivoo näkevänsä.― Veli-Pekka Lehtonen

Freelance-kriitikko Valtteri Mörttinen sanoo, että on helpompi määritellä huono kuin hyvä elokuvakritiikki. "Huono kritiikki on sellainen, jossa toimittaja selittää ylipitkästi elokuvan juonen, tarttuu sen jälkeen johonkin lieveilmiöön, joka kytkeytyy etäisesti siihen elokuvaan, lopussa on jonkinlainen määrä tähtiä, ja siinä kaikki. Puhu siitä elokuvasta!"

"Elokuvakritiikki on keskustelunavaus, mutta se keskustelu siirtyy aina henkilöltä toiselle. Elokuvantekijä sanoo oman versionsa tekemällä sen elokuvan, minä kirjoitan siitä kritiikin, ja sen jälkeen siitä keskustelevat muut ihmiset. Tämä on vähän niin kuin rankka rikkinäinen puhelinleikki, toista puheenvuoroa et saa."

Mörttinen kirjoittaa kritiikkinsä tavallaan sille lapsuudenminälleen, joka löysi kuvitteelliset keskustelukumppanit kuuluisista elokuvakirjoittajista.

"Opin lukemaan suomea Peter von Baghin avulla ja englantia Leonard Maltinin avulla."

Jokainen elokuva, huonokin, ansaitsee tulla nähdyksi.― Valtteri Mörttinen

"Olen semmoinen tyyppi, joka jo lapsena keräili leffakritiikkejä", paljastaa Svenska Ylen elokuvakriitikko ja -toimittaja Silja Sahlgren-Fodstad.

"Leikkasin elokuvakritiikkejä ja näyttelijöiden kuvia lehdistä, ja minulla oli albumit täynnä niitä. Kirjoitin myös kritiikkejä itselleni.”

Sahlgren-FodstadIlle elokuvakritiikki on osa keskustelua yhteiskunnasta.

”Kritiikin tehtävä on painottaa, kuinka tärkeä taidemuoto elokuva on, nimenomaan taidemuoto, ja kuinka se pitää ottaa vakavasti. Ja myös kuinka voimakas kertomistapa se on."

Kriitikon tehtävä on muistuttaa, kuinka paljon elokuva meihin vaikuttaa.― Silja Sahlgren-Fodstad

"Minulla ei ole mitään tiettyä genreä jota rakastan, paitsi jos on kyseessä elokuva sukellusveneestä, silloin olen aina innoissani”, nauraa Johanna Grönqvist. Myös hän on Svenska Ylen elokuvakriitikko.

”Silloin kun aloitin tässä työssä, ajattelin, että voiks olla totta, saan palkkaa tästä!"

"Feministinen kritiikki ja tapa katsoa maailmaa kiinnostaa. Kritiikki on aina myös keskustelunavaus."

Into työhön ja elokuvaan on säilynyt. "Se on sellanen ilo aihe. Nautinto.”

Voiks olla totta, saan palkkaa tästä että katson elokuvia!― Johanna Grönqvist

Kaikki vyöhykkeellä vierailleet elokuvakriitikot kirjoittavat Teeman elokuvafestivaalin elokuvista festivaalin nettisivuilla.

Viimeisen sanan saa pitkän linjan elokuvakriitikko, nyt jo eläkkeelle jäänyt Tapani Maskula, joka kirjoitti vuosikymmenet elokuvista Turun Sanomiin ja julkaisee nykyisin Twitterissä lyhyen elokuva-arvion joka päivä. Maskula ei saapunut vyöhykkeelle vaan vastasi puhelimeen Turussa:

"Minulla oli etuoikeus kirjoittaa elokuvakritiikkejä 1980–90-luvuilla, jolloin arvosteluille annettiin runsaasti tilaa ja näkyvyyttä. Saatan vaikuttaa omahyväiseltä todetessani kirjoittaneeni kritiikkejä lähinnä elokuvaharrastajille, elokuvakerhojen kasvattamille vaativille sukupolville, en niinkään suurelle yleisölle."

"Vaikka elokuvasta on nyt tullut eräänlaista henkistä pikaruokaa, uskon tulevaisuudessakin elokuvista tarvittavan pinnallisia tuoteselostuksia syvällisempiä kirjoituksia."

Ainakin parhaat elokuvat ansaitsevat yhä edelleenkin vankkaa ja huolella puntaroitua elokuvakritiikkiä.― Tapani Maskula

Lisää luettavaa elokuvakritiikistä:

Kalle Kinnunen kirjoittaa elokuvakritiikistä: se selittää maailmaa ja on siksi uhattuna nykymaailmassa.

Kriitikkoveteraani Tapani Maskula kertoo suhteestaan elokuvaan, intohimon hämärään kohteeseen.

Ihmiskunta on olemassa luodakseen taideteoksia. Ainakin se on pyyteetöntä, toisin kuin kaikki muu ihmisen toiminta― Kirjailija Andrei Tarkovskin elokuvassa Stalker

Kriittinen vyöhyke: tämän jutun kuvitus on peräisin oheisesta 16 mm:n filmille kuvatusta videosta.

...ja näin Kriittinen vyöhyke tehtiin