Huhtikuussa 1938 koko Viipuri seurasi ihmeissään johtaja Boris Sirpon ja Musiikkiopiston opettajien välistä taistelua, joka kärjistyi 23 opettajan välittömään irtisanomiseen. Samoihin aikoihin kaupunginarkkitehti Ragnar Ypyä sai valmiiksi suunnitelman Viipurin uudeksi konserttitaloksi. – Osa 23/26.
Marraskuun 8. päivänä 1937 Viipurin Musiikkiopiston opettajakunta lähestyi laitoksen johtokuntaa kirjeellä, jossa ehdotettiin, että johtokunnan kokouksissa olisi läsnä myös opettajien edustaja. Tällainen käytäntö oli esimerkiksi Helsingin Konservatoriossa. Kirjeen oli allekirjoittanut 20 opettajaa.
Kirjeen taustalla olivat vakavat erimielisyydet opettajien ja Musiikkiopiston johtajan Boris Sirpon välillä. Opettajat olivat tyytymättömiä tapaan, jolla Sirpo johti opistoa.
Boris Sirpon syksyllä 1918 käynnistämän Viipurin Musiikkiopiston opettajat järjestäytyivät vasta kaksi vuosikymmentä opiston perustamisen jälkeen. Joulukuun 8. päivänä 1937 pidettiin opettajayhdistyksen ensimmäinen vuosikokous.
Puheenjohtajaksi valittiin viulunsoiton opettaja Onni Suhonen, varapuheenjohtajaksi viulunsoiton opettaja Eero Selin – joka toimi myös Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin konserttimestarina – sihteeriksi pianoyhteissoiton opettaja Andrej Rudnev, varasihteeriksi teoriaopettaja, säveltäjä Kalervo Tuukkanen ja rahastonhoitajaksi sellonsoiton opettaja Vilho Koponen. Hallituksen varajäseniksi valittiin lisäksi pianonsoiton opettaja Sergei Kulanko ja laulunopettaja Heimo Heimola.
Maaliskuun 13. päivänä 1938, neljä kuukautta odotettuaan opettajat saivat kirjeeseensä Musiikkiopiston johtokunnalta kielteisen vastauksen. Opettajien pyyntöön ei suostuttu, sillä Viipurin Musiikkiopisto oli osakeyhtiö, eikä osakeyhtiön yhtiöjärjestys edellyttänyt johtokuntaan lisäjäsentä.
Opettajakunnan toivomuksesta maaliskuun 28. päiväksi järjestyi tapaaminen opiston johtokunnan kanssa. Opettajat pyysivät tapaamisessa oman hallitusedustajan lisäksi palkantarkistusta. Palkkoja ei ollut korotettu aikoihin, vaikka valtion ja kaupungin avustukset opistolle olivat jatkuvasti kasvaneet.
Kun johtokunnan puheenjohtaja kysyi läsnä olevilta 27 opettajalta, nauttiko johtaja Sirpo heidän luottamustaan, vain seitsemän vastasi myöntävästi. Opistossa pitkään työskennelleistä opettajista Sirpoa kannattivat vain pianonsoiton opettajat Eleonore Frisk ja Sally Westerdahl.
Huhtikuun 16. päivänä 19 opettajaa kääntyi jälleen kirjeellä johtokunnan puoleen ja pyysi neuvottelua tiettyyn päivämäärään mennessä.
Johtokunta ei suostunut opettajien pyyntöön. Kun johtokunnan varapuheenjohtaja otti puhelun opettajakunnan varapuheenjohtajalle Eero Selinille, hän sai kuulla, että opettajakunta aikoo seisauttaa työt maanantaina 25. huhtikuuta siihen asti, kunnes neuvottelu saadaan aikaiseksi.
Päivää ennen työnseisausta, sunnuntaina 24. huhtikuuta muutamat johtokunnan jäsenet ja opettajien edustajat tapasivat, minkä seurauksena opettajat suostuivat siirtämään työnseisausta toistaiseksi.
Neuvotteluissa 25. huhtikuuta johtokunnan edustaja kysyi jälleen, kuinka suuressa määrin opiston johtaja nautti opettajakunnan luottamusta, jolloin 27 läsnäolleesta opettajasta seitsemän ilmoitti luottavansa johtajaan. Opettajien varapuheenjohtaja totesi, että koko opettajakunta voisi antaa johtajalle luottamuksensa, jos johtokunta suostuisi opettajien toivomuksiin.
Johtokunnan vastaus opettajien pyyntöön tuli 27. huhtikuuta: 23 opettajaa irtisanottiin välittömästi.
Irtisanotut opettajat olivat Karin Englund, Väinö Haapalainen, Georg Harpf, Heimo Heimola, Ahti Karjalainen, Vilho Koponen, Sergei Kulanko, Aino Pilvinen, Tatjana von Rippas, Andrej Rudnev, Väinö Serell, Eero Selin, Martha Sesemann, Elin Soilas, Onni Suhonen, Irma Suurpää, Arvo Toiviainen, Armas Torikka, Kalervo Tuukkanen ja Teuvo Viisjoki.
Boris Sirpo irtisanoi lähes kaikki pitkäaikaiset työtoverinsa, pietarilaisemigrantit Tatjana von Rippaksen ja Andrej Rudnevin, luottomiehensä Väinö Haapalaisen, orkesterinsa konserttimestarin ja kvartetin ykkösviulistin Eero Selinin, kouluttamansa viulutaiteilija Onni Suhosen. Miten on mahdollista, että Sirpo oli näin menettänyt opettajiensa luottamuksen, opettajien, jotka olivat hänen Musiikkiopistonsa laadun tae?
Vain ne opettajat, jotka eivät kritisoineet Sirpoa, saivat pitää työpaikkansa. Heidän joukossaan olivat pianonsoiton opettajat Eleonore Frisk ja Sally Westerdahl. Frisk oli toiminut opistossa sen ensimmäisestä syksystä 1918 alkaen. Westerdahl oli tullut opistoon toisena syksynä 1919. Muut luottamusta osoittaneet opettajat olivat lähinnä tilapäisiä tuntiopettajia.
Musiikkiopisto oli viipurilaisten ylpeys. Nyt 23 opettajan irtisanominen nosti kaupungissa valtavan kohun. Toukokuun 1. päivänä Karjalan yleisönosastossa julkaistiin irtisanottujen opettajien yksityiskohtainen selvitys tapahtumista viimeisen puolen vuoden aikana. Johtokunnan vastine oli heti opettajien kirjoituksen perässä. Sen perusteella Boris Sirpolla oli opistonsa johtokunnasta pitävä ote.
Toukokuun 3. päivänä keskustelu jatkui yleisönosastossa. Irtisanotut opettajat kysyivät johtokunnalta:
– Kuinka opiston johtaja yksin voisi edustaa opettajakuntaa opiston johtokunnassa, kun hän ei nauti opettajain enemmistön luottamusta? Tämän seikan piti johtokunnan jäsenille käydä ilmi heidän kanssaan käydyissä yksityisissä keskusteluissa. Lopuksi huomautamme, ettemme aio tästä asiasta jatkaa enää mielipiteitten vaihtoa tämän lehden palstoilla.
Keskusteluun osallistuivat Karjalan palstoilla myös Musiikkiopiston oppilaiden vanhemmat. Oppilaiden tilanne oli ristiriitainen, sillä irtisanottujen opettajien tilalle oli pestatttu jo uudet, lapsille tuntemattomat opettajat:
– Ihmetellen kysymmekin me oppilaiden vanhemmat, mikä hätä pakotti johtokunnan toimittamaan opettajien joukkoirtisanomisen näin aivan lukukauden päättymishetkellä ja ilman minkäänlaista irtisanomisaikaa. Eivätkö huomattavan taidelaitoksen opettajat ole sitten perhepalvelijankaan arvoisia, kun näillekin varataan käskyn ja lähdön välille muutaman viikon muuttoaika?
Toukokuun 4. päivänä julkaistiin Karjalan etusivulla erotettujen opettajien ilmoitus, jossa he kertoivat antavansa yksityisopetusta.
Lopulta joukko vaikutusvaltaisia musiikki-ihmisiä katsoi asiakseen puuttua tapahtumien kulkuun. Kalevi Tilli muistaa isänsä Tuomiokirkon kanttori Oskari Tillin asettuneen riidassa opettajien puolelle. Oskari oli opettajakunnan puheenjohtajan, viulunsoiton opettaja Onni Suhosen eno.
Monien mielestä opettajilla oli aihetta menettelyynsä ja että heidän oli saatava oikeutta. Johtokunnan kanssa käytiin kulissien takana sitkeitä neuvotteluja ja lopulta päästiin yksimielisyyteen.
Toukokuun 23. päivän Karjala kertoi uutisen, että Musiikkiopiston selkkaus oli saatu edellisenä iltana neuvottelujen jälkeen lopullisesti selvitetyksi, ja irtisanotut opettajat palaavat takaisiin entisiin toimiinsa.
Säveltäjä Kalervo Tuukkanen, joka oli teorian ja historian opettajana ensimmäisessä työpaikassaan, sai riitelystä tarpeekseen. Vaikka Tuukkasella oli nuori perhe, hän jätti Viipurin Musiikkiopiston:
– Mainitun laitoksen henkinen ilmapiiri ei kuitenkaan siihen aikaan ollut parhaimpia. Jätin toimeni keväällä 1938 opistossa sattuneiden riitaisuuksien vuoksi. Meitä oli silloin kolme. Uskalsimme siirtää kodin Helsinkiin sillä perusteella, että minulle oli luvattu laulunopettajan toimi Helsingin kansakouluissa.
Syksyllä 1938 ja vielä keväällä 1939 työt Musiikkiopistossa sujuivat kohtalaisesti, mutta vähitellen Boris Sirpo ei pitänyt enää kiinni opettajilleen antamistaan lupauksista. Syksyllä 1939 johtajan ja opettajien välit kiristyivät uudelleen. Erimielisyyksien selvittelyn keskeytti kuitenkin marraskuun lopussa talvisota.
Viipurilaiset olivat ylpeitä korkeatasoisesta Musiikkiopistostaan ja Musiikin Ystäväin Orkesteristaan. Millä mielellä he seurasivatkaan opiston johtajan ja opettajan välistä taistelua? Joka tapauksessa riitelyn keskellä 1938 valmistui suunnitelma Viipurin uudeksi konserttitaloksi.
Viipurilaiset olivat saaneet uuden, Uno Ullbergin suunnitteleman Taidemuseon 1930 ja uuden, Alvar Aallon suunnittelema kirjaston 1934. Uuden konserttitalon suunnitelma valmistui Viipurin kaupunginarkkitehdin Ragnar Ypyän piirustuspöydällä.
Viipurin konserttitalo oli ensimmäinen pelkästään konserttitaloksi tarkoitettu rakennus Suomessa. Sillä oli kaksi kansainvälistä esikuvaa, Helsingborgin ja Göteborgin konserttitalot.
Vuonna 1942 Arkkitehti-lehdessä Ragnar Ypyä kertoi konserttitalosta, joka konserttisalin lisäksi piti sisällään musiikkiopiston ja johtajan asunnon:
– Suunnitelma oli valmis 1938. Rakennusta kaavailtiin Linnankadulle kapealle tontille. Konserttitilojen ohella siihen oli tarkoitus sijoittaa musiikkiopisto ja johtajan asunto. Sali mitoitettiin 900 hengelle. Se oli hyvin kapean viuhkan mallinen, suhteellisen syvällä orkesterikorokkeella varustettu tila. Sali sijoitettiin toisen kerroksen sisälle siten, että se muovasi suorakulmaisesta kerroksesta kolmiomaisen lämpiötilan viuhkamuodollaan. Sali näkyi talon matalan laatikon muotoisesta ulkohahmosta kohoavana kiilamuotona.
Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939 jatkuu! Lue seuraavaksi kuinka 13-vuotias viipurilainen viulun ihmepoika Heimo Haitto murtautui kansainväliseen kuuluisuuteen! Lue mitä tähän mennessä on tapahtunut!
Lähteet
Suulliset lähteet
Aikio, Auli: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Auli Aikion puhelinhaastattelu 13.11.2019.
Hyökki, Matti: Muistoja isästä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta Anton Hyökistä. Kuoronjohtaja, professori emeritus Matti Hyökin haastattelu Helsingissä 21.2.2019.
Kari, Päivi: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Päivi Karin haastattelu Orivedellä 21.11.2019.
Ohela, Kyllikki: Muistoja isästä, säveltäjästä ja Viipurin Musiikkiopiston johtajasta Felix Krohnista. Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan (o.s. Krohn) haastattelu Lappeenrannassa 25.1.2019.
Rauhala, Matti: Oppilaan muistoja Viipurin Musiikkiopistosta. Kanttori Matti Rauhala haastattelussa Lahdessa 11.9.2019.
Saarnilahti-Becker, Meri: Muistoja äidinisän veljestä, viipurinvenäläisesta pianotaiteilijasta ja pianopedagogista Sergei Kulangosta. Kouluttaja Meri Saarnilahti-Beckerin haastattelu Helsingissä 19.2.2019.
Saraste, Jukka-Pekka: Muistoja Viipurin Musiikkiopiston viulunsoitonopettajasta, viulutaiteilija Naum Levinistä. Kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen haastattelu Helsingissä 3.10.2019.
Suurpää, Matti: Muistoja äidistä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta ja viulupedagogista Irma Salmela-Suurpäästä. Kustantaja Matti Suurpään haastattelu Helsingissä 2.5.2019.
Sipilä, Aila: Muistoja vanhemmista rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta, o.s. Tillistä. Rouva Aila Sipilän o.s. Mankosen puhelinhaastattelut 5. & 7.11.2019.
Taipale, Auli: Muistoja isovanhemmista, viipurilaisesta kanttori Oskari ja rouva Elli Tillistä sekä vanhemmista, rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta o.s. Tillistä. Rouva Auli Taipaleen o.s. Mankosen haastattelu Helsingissä 6.11.2019.
Painetut lähteet
Aikalaiskirja 1934
Aaltoila, Heikki: Ilmari Hannikainen kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.Aho, Kalevi: Ernest Pingoud - Taiteen edistys. Esipuhe teokseen. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Bergroth, Kersti & Jääskeläinen, Lempi & Kojo, Viljo: Rakas kaupunki. Otava. Helsinki 1951.
Bodalew, Orest: Artikkeli Orest Bodalew kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia (toim. Maire Pulkkinen). Oy Fazerin musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Dahlström, Fabian: Jean Sibelius - Päiväkirja 1909-1944. Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula, elämäkerta. WSOY. Porvoo 1938.
Garam, Lajos: Viulun mestareita. Hellasedition. Rajamäki 1985.
Hagelberg-Raekallio, Dagmar: Kaiu Suomen laulu. Laulajattaren muistelmia. Otava. Helsinki 1934.
Haitto, Heimo: Maailmalla. Kirjayhtymä. Helsinki 1976.
Haitto, Heimo – Vastari, Eva: Viuluniekka kulkurina. Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-76. Tammi. Jyväskylä 1994.
Heikkilä, Ritva (toim.): Kultaisten rantojen Kannas. Kuvauksia Terijoen maisemista ja ihmisistä. Karisto. Hämeenlinna 1986.
Heiskanen, Outi: Elohuvia. Elokuvateatterien kotimainen kulta-aika. Otava. Keuruu 2009.
Hirn, Sven & Lankinen, Juha: Viipuri. Suomalainen kaupunki. WSOY. Porvoo 2000.
Häyrynen, Antti: Viipurin perintö elää. Rondo-lehti 11/2018.
Ilanko, Jori: Viipurin musiikkiopisto 1918-1928. Viipuri Kauppakirjapaino 1928.
Jokinen, Esko (toim. Antti Jokinen): Eväät. Kansan sivistysrahaston tuella. Tampere 2003.
Junkkari, Olli: Laulun laaja kotimaa. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Helsinki 1997.
Jussila, Osmo & Hentilä, Seppo & Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–1995. WSOY. Juva 1995.
Järvinen, Maria: Optimistit rakentavat maailmaa. Olavi Kajala Lahden kaupunginjohtajana 1942-1967. Historian pro gradu -tutkielma. Treen yliopisto. Huhtikuu 2012.
Jääskeläinen, Lempi: Idästä saapuu myrsky. Otava. Helsinki 1942.
Jääskeläinen, Lempi: Kevät vanhassa kaupungissa. Otava. Keuruu 1957.
Kajanus-Blenner, Lilly: Artikkeli Lilly Kajanus-Blenner kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Kari, Leo: Papan pakinat. Tekstinkäsittely Päivi Kari. Oriveden kirjapaino 2013.
Karppanen, Eka: Nuorukaisena Knut Possen jäljillä. Piirroksellinen muistelmisto 30-luvun Viipurista. Karjalan Kirjapaino Oy. Lappeenranta 1987.
Keskisarja, Teemu: Viipuri 1918. Siltala. Latvia 2018.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan. Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Juva 2008.
Kolari, Pertti: Viipurin autotietoa - Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry. Viipurin läänin autoja ja autoilijoita. Luettelo-osa 2016.
Kortelainen, Anna: Ei kenenkään maassa. Romaani. Tammi. Juva 2012.
Kujala, Antti: Viipurin työväenliike vuosina 1899–1907 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Kuula, Pentti: Viipurin Musiikin Ystävien orkesteri suomalaisen musiikin ja kansallisen identiteetin edistäjänä 1894-1918. Studia Musica 28, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osasto. Helsinki 2006.
Kuujo, Erkki: Viipuri. Karjala. Osa 3. Arvi A. Karisto Oy.
Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Muistelmia. Helsinki 1967.
Lankinen, Juha: Kaupan ja teollisuuden Viipuri. Karjalan Kirjapaino Oy, Lappeenranta. Jyväskylä 2000.
Lampila, Raija: Ralf Gothónin soiva elämä. Teos. Juva 2016.
Leppo, Jaakko: Viipurilaisia. Kustannusosakeyhtiö Kivi. Lahti 1946.
Lindgren, Göran (toim.): Viipurin taistelu 1944. Kooste Suomen Sotilassosiologisen Seuran seminaarin 19.4.2007 esitelmistä. Maanpuolustuskorkeakoulu, Helsinki. Johtamisen laitos. Julkaisusarja 3. Helsinki 2008.
Liski, Tuure: Lakkarinpalle. Elämää Valkjärven Mannilassa. Pohja 1982.
Louhivuori, Anna-Maija: Artikkeli Cyril Szalkiewicz kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia – Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja, toim. Maire Pulkkinen. Fazer. 1958.
Mainio, Aleksi: Vakoilijoita ja pomminheittäjiä. Viipurin venäläiset taistelujärjestöt ja virkavalta 1917–1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Malmberg, Ilkka: Kaiken nähnyt kaunotar. HS Kuukausiliite. Tammikuu 2005.
Moisio, Erkki: Lempi Jääskeläinen – Viipurin kuvaaja. Otava. Keuruu 1983.
Mäkinen, Kirsi-Marja: Viipurin konserttielämä 1920- ja 1930-luvulla. Musiikkitieteen Pro gradu -tutkielma. Kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitos. Turun yliopisto 1978.
Neuvonen, Petri (toim.): Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Eino Partasen valokuvia. SKS. Hämeenlinna 2010.
Niskanen, Riitta: "Kruuni sen tekköö" Lahden konserttitalon rakennushistoria. Musiikkiopiston omakotisäätiö & Lahden kaupunginmuseo. Markprint Oy 2004.
Paavolainen, Jaakko: Lapsuus Kanneljärvellä. Tammi. Helsinki 1982.
Pajamo, Reijo: Musiikin juhlaa Viipuris. Repale-kustannus. Helsinki 2018.
Pakkanen, Outi: Rakas Emmi. Otava. Keuruu 1984.
Pelto, Hanna: Lukkarin lapset. Herman Siukosen perheen vaiheita kirjeenvaihdon kertomina. Omakustanne. Vammala 2011.
Pärnänen, Väinö: Viipurilaista teatterielämää. Viipurin Työväen teatteri - Viipurin Kaupunginteatteri 1898-1945. Tammi. Lahti 1950.
Raevuori, Antero: Hyvästi, Viipuri. Karjalan pääkaupungin kohtalon vuodet 1939, 1941 ja 1944. Minerva Kustannus Oy. Saarijärvi 2011.
Rasilainen, Toivo & Pullinen, Erkki: Viipurin musiikkiopisto – Lahden musiikkiopisto. 50 vuotta musiikin opetusta. Lahden musiikkiopisto Oy. 1968.
Roine, Maija-Stiina: Harry Wahlin viulut. Helsinki 2007.
Reijonen, Tuuli: Kannaksen mosaiikkimaailma. Otava. Keuruu 1968.
Roselius, Aapo: Valkoinen Viipuri. Artikkeli kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Toim. Anu Koskivirta ja Aleksi Mainio. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21, 2019.
Rousi, Arne: Ystäväni musiikin maestrot. Atena. Jyväskylä 2006.
Saarenpää, Mandi: Toivo Saarenpää. Kirjavälitys Oy. Tampere 1952.
Saarenpää, Toivo: Viipurin musiikkioloista. Suomen musiikkilehti nro 8. 1.12.1923.
Saarenpää Toivo: Artikkeli Toivo Saarenpää kirjassa Suomen säveltäjiä I (toim. Einari Marvia). WSOY. Porvoo 1965.
Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Helsinki 1987, Painokaari Oy. Tammi.
Salmenhaara, Erkki: Ernest Pingoud – Taiteen edistys. Jälkilause teoksessa. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos: Aamulehti – Kotka Nyheter. Kustannuskiila. Kuopio 1988.
Suomen lehdistön historia 2: Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Kustannuskiila. Kuopio 1987.
Tilli, Kalevi: Karjalainen rapsodia. Vanha viipurilainen kertoo. Juva 1992. WSOY.
Tilli, Kalevi: Viipuri. Muistoja kaipuuni kaupungista. Juva 1985. WSOY.
Tuomi, Liisa: Elämäni kiikkulauta. Apulehti. Helsinki 1972.
Tuulio, Tyyni: Nuoruuden maa. WSOY. Porvoo 1967.
Vares, Vesa: Porvarillinen ja demokraattinen maakunta. Luovutetun Karjalan porvarilliset puolueet 1900-luvun alusta vuoteen 1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Veltheim, Katri: Kultainen rinkeli. Tammi. Helsinki 1984.
Veltheim, Katri: Kävelyllä Viipurissa. Tammi. Helsinki 1985.
Ypyä, Ragnar: Viipurin kaupungin rakennuskonttorin huonerakennustöitä. Arkkitehtilehti nro 2, 1942.
Arkistolähteet
Elonet
Helsingin Sanomat HS Aikakone
Kansalliskirjasto.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot digi.kansalliskirjasto.fi
Lahden konservatorion arkisto.
Nettilähteet
Airola, Tuomas: Onni Suhonen ja Viipurin perintö. Keski-Pohjanmaa 14.2.2004.
Bodalew, Pippe: Nummelan kylähistoria. Muistoja Huhrammäestä. Vaahteristo. 16.10.2008.
Floman, Per Erik: Glimtar från musiklivet i Wiborg. Wiborgs Nyheter, Lördagen den 7 januari 2012.
Hakala, Esa: Avainsijoitus.blogspot.com. Toista oli Viipurissa 7.8.2018 | Boris Osipovitš Sirpo 31.10.2018 | Heimo Haitto 30.6.2019.
Jalkanen, Pekka: 1930-luku: Katse taaksepäin. Populaarimusiikin museo Pomus.
Karjalainen, Katariina: Tällainen on Putinin hulppea luksushuvila Viipurissa. Ilta-Sanomat 27.9.2017.
Lappalainen, Seija: Ranta Sulho (1901–1960). Kansallisbiografia 9.10.2006.
Mäkelä-Alitalo, Anneli: Sirpo, Boris (1893–1967). Kansallisbiografia 14.11.2007. Päivitetty 25.9.2008.
Numminen, Pekka: Tällainen on Putinin huvila Viipurissa - maku kuin Trumpilla. Iltalehti 26.09.2017.
Salmenhaara, Erkki: Raitio, Väinö (1891–1945). Kansallisbiografia 20.8.1999. Päivitetty 26.7.2016.
Sariola, Petri: Orest Bodalew - suomalaisen pianotaiteen outsider. Nettiartikkeli. Amfion 17.8.2016.
OP Ryhmän Taidesäätiö
Schönberg, Kalle: Venäläismedia: Putinin uusi datsha on vanha suomalainen jugend-kartano Viipurin lähellä. Yle Uutiset 24.8.2017.
Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK): VirtuaaliViipuri
Teatterimuseo: Tunteita ja eleganssia. Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipurista. Työryhmä Pentti Paavolainen, Aila Teräväinen, Irina Fialkina, Sirpa Nygren.
Radio-ohjelmat
Tämä on semmoinen ammatti, ettei sitä täysin opi. Syksyn taiteilija Heimo Haitto soittaa kertoo työstään. Haastattelijana Eeva Hirvensalo. Yle 1979.
Vaito Haitto muistelee veljeään Heimo Haittoa. Toimittajana Outi Paananen. Narrin aamulaulu, Yle 2018.
Kirjallisuutta
Porvali, Mikko: Sinisen kuoleman kuva. Karelia Noir I. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2015.
Porvali, Mikko: Veri ei vaikene. Karelia Noir II. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2016.
Porvali, Mikko: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir III. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2018.
