Hyppää pääsisältöön

Musiikkiopiston opettajat nousevat kapinaan johtajaansa Boris Sirpoa vastaan – Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939

Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Papulassa noin 1931.
Kaikki oli vielä hyvin musiikkiopistolaisten kevätretkellä Papulassa 1931. Musiikkiopiston johtaja Boris Sirob eturivissä kaunottarien keskellä. Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Papulassa noin 1931. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Boris Sirpo

Huhtikuussa 1938 koko Viipuri seurasi ihmeissään johtaja Boris Sirpon ja Musiikkiopiston opettajien välistä taistelua, joka kärjistyi 23 opettajan välittömään irtisanomiseen. Samoihin aikoihin kaupunginarkkitehti Ragnar Ypyä sai valmiiksi suunnitelman Viipurin uudeksi konserttitaloksi.

Marraskuun 8. päivänä 1937 Viipurin Musiikkiopiston opettajakunta lähestyi laitoksen johtokuntaa kirjeellä, jossa ehdotettiin, että johtokunnan kokouksissa olisi läsnä myös opettajien edustaja. Tällainen käytäntö oli esimerkiksi Helsingin Konservatoriossa. Kirjeen oli allekirjoittanut 20 opettajaa.

Kirjeen taustalla olivat vakavat erimielisyydet opettajien ja Musiikkiopiston johtajan Boris Sirpon välillä. Opettajat olivat tyytymättömiä tapaan, jolla Sirpo johti opistoa.

Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Mäntysaaressa 1930.
Musiikkiopistolaiset tapasivat tehdä yhteisiä retkiä aina keväisin. Keväällä 1930 lähdettiin laivalla Mäntysaareen. Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Mäntysaaressa 1930. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Viipuri
Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Mäntysaaressa 1930.
Lyhyt muoti salli naisillekin kiipeilyn. Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Mäntysaaressa 1930. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Viipuri
Viipuri n´musiikkiopistolaisia kevätretkellä Mäntysaaressa 1930.
Viipuri n´musiikkiopistolaisia kevätretkellä Mäntysaaressa 1930. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Viipuri
Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Mäntysaaressa 1930.
Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Mäntysaaressa 1930. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Viipuri
Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Mäntysaaressa 1930.
Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Mäntysaaressa 1930. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Viipuri
Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Mäntysaaressa 1930.
Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Mäntysaaressa 1930. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Viipuri

Boris Sirpon syksyllä 1918 käynnistämän Viipurin Musiikkiopiston opettajat järjestäytyivät vasta kaksi vuosikymmentä opiston perustamisen jälkeen. Joulukuun 8. päivänä 1937 pidettiin opettajayhdistyksen ensimmäinen vuosikokous.

Puheenjohtajaksi valittiin viulunsoiton opettaja Onni Suhonen, varapuheenjohtajaksi viulunsoiton opettaja Eero Selin – joka toimi myös Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin konserttimestarina – sihteeriksi pianoyhteissoiton opettaja Andrej Rudnev, varasihteeriksi teoriaopettaja, säveltäjä Kalervo Tuukkanen ja rahastonhoitajaksi sellonsoiton opettaja Vilho Koponen. Hallituksen varajäseniksi valittiin lisäksi pianonsoiton opettajat Sergei Kulanko ja Heimo Heimola.

Maaliskuun 13. päivänä 1938, neljä kuukautta odotettuaan opettajat saivat kirjeeseensä Musiikkiopiston johtokunnalta kielteisen vastauksen. Opettajien pyyntöön ei suostuttu, sillä Viipurin Musiikkiopisto oli osakeyhtiö, eikä osakeyhtiön yhtiöjärjestys edellyttänyt johtokuntaan lisäjäsentä.

Väliotsikko: Nauttiiko Sirpo opettajien luottamusta?
Väliotsikko: Nauttiiko Sirpo opettajien luottamusta? kuvitus

Opettajakunnan toivomuksesta maaliskuun 28. päiväksi järjestyi tapaaminen opiston johtokunnan kanssa. Opettajat pyysivät tapaamisessa oman hallitusedustajan lisäksi palkantarkistusta. Palkkoja ei ollut korotettu aikoihin, vaikka valtion ja kaupungin avustukset opistolle olivat jatkuvasti kasvaneet.

Kun johtokunnan puheenjohtaja kysyi läsnä olevilta 27 opettajalta, nauttiko johtaja Sirpo heidän luottamustaan, vain seitsemän vastasi myöntävästi. Opistossa pitkään työskennelleistä opettajista Sirpoa kannattivat vain pianonsoiton opettajat Eleonore Frisk ja Sally Westerdahl.

Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Papulassa noin 1931.
Keväällä 1931 musiikkiopistolaiset retkeilivät porukalla Papulassa. Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Papulassa noin 1931. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Viipuri
Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Papulassa noin 1931.
Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Papulassa noin 1931. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Viipuri
Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Papulassa noin 1931.
Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Papulassa noin 1931. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Viipuri
Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Papulassa noin 1931.
Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Papulassa noin 1931. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Viipuri
Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Papulassa noin 1931.
Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Papulassa noin 1931. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Viipuri
Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Papulassa noin 1931.
Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Papulassa noin 1931. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Viipuri
Väliotsikko: Opettajat uhkaavat työnseisauksella
Väliotsikko: Opettajat uhkaavat työnseisauksella kuvitus

Huhtikuun 16. päivänä 19 opettajaa kääntyi jälleen kirjeellä johtokunnan puoleen ja pyysi neuvottelua tiettyyn päivämäärään mennessä.

Johtokunta ei suostunut opettajien pyyntöön. Kun johtokunnan varapuheenjohtaja otti puhelun opettajakunnan varapuheenjohtajalle Eero Selinille, hän sai kuulla, että opettajakunta aikoo seisauttaa työt maanantaina 25. huhtikuuta siihen asti, kunnes neuvottelu saadaan aikaiseksi.

Päivää ennen työnseisausta, sunnuntaina 24. huhtikuuta muutamat johtokunnan jäsenet ja opettajien edustajat tapasivat, minkä seurauksena opettajat suostuivat siirtämään työnseisausta toistaiseksi.

Neuvotteluissa 25. huhtikuuta johtokunnan edustaja kysyi jälleen, kuinka suuressa määrin opiston johtaja nautti opettajakunnan luottamusta, jolloin 27 läsnäolleesta opettajasta seitsemän ilmoitti luottavansa johtajaan. Opettajien varapuheenjohtaja totesi, että koko opettajakunta voisi antaa johtajalle luottamuksensa, jos johtokunta suostuisi opettajien toivomuksiin.

Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Käremäen sillalla 1932.
Keväällä 1932 musiikkiopistolaisten kohteena oli Tanhuvaaran urheiluopisto. Matkalla pysähdyttiin Käremäen sillalla. Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Käremäen sillalla 1932. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Viipuri
Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Tanhuvaarassa 1932.
Professori Andrej Rudnev (edessä keskellä) oli mukana Tanhuvaarassa. Viipurin musiikkiopistolaisia kevätretkellä Tanhuvaarassa 1932. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Viipuri
Väliotsikko: 23 opettajaa saa potkut
Väliotsikko: 23 opettajaa saa potkut kuvitus

Johtokunnan vastaus opettajien pyyntöön tuli 27. huhtikuuta: 23 opettajaa irtisanottiin välittömästi.

Irtisanotut opettajat olivat Karin Englund, Väinö Haapalainen, Georg Harpf, Heimo Heimola, Ahti Karjalainen, Vilho Koponen, Sergei Kulanko, Aino Pilvinen, Tatjana von Rippas, Andrej Rudnev, Väinö Serell, Eero Selin, Martha Sesemann, Elin Soilas, Onni Suhonen, Irma Suurpää, Arvo Toiviainen, Armas Torikka, Kalervo Tuukkanen ja Teuvo Viisjoki.

Boris Sirpo irtisanoi lähes kaikki pitkäaikaiset työtoverinsa, pietarilaisemigrantit Tatjana von Rippaksen ja Andrej Rudnevin, luottomiehensä Väinö Haapalaisen, orkesterinsa konserttimestarin ja kvartetin ykkösviulistin Eero Selinin, kouluttamansa viulutaiteilija Onni Suhosen. Miten on mahdollista, että Sirpo oli näin menettänyt opettajiensa luottamuksen, opettajien, jotka olivat hänen Musiikkiopistonsa laadun tae?

Heimo Haitto ja Boris Sirpo vuonna 1939.
Boris Sirpo omisti keväästä 1935 paljon aikaansa huippulahjakkaalle oppilaalleen Heimo Haitolle. Oliko hän menettänyt suurimman kiinnostuksensa ja kunnianhimonsa syksyllä 1918 perustamaansa Musiikkiopistoa kohtaan? Heimo Haitto ja Boris Sirpo vuonna 1939. Boris Sirpo,heimo haitto

Vain ne opettajat, jotka eivät kritisoineet Sirpoa, saivat pitää työpaikkansa. Heidän joukossaan olivat pianonsoiton opettajat Eleonore Frisk ja Sally Westerdahl. Frisk oli toiminut opistossa sen ensimmäisestä syksystä 1918 alkaen. Westerdahl oli tullut opistoon toisena syksynä 1919. Muut luottamusta osoittaneet opettajat olivat lähinnä tilapäisiä tuntiopettajia.

Väliotsikko: Karjalan yleisönosastossa taistellaan
Väliotsikko: Karjalan yleisönosastossa taistellaan kuvitus

Musiikkiopisto oli viipurilaisten ylpeys. Nyt 23 opettajan irtisanominen nosti kaupungissa valtavan kohun. Toukokuun 1. päivänä Karjalan yleisönosastossa julkaistiin irtisanottujen opettajien yksityiskohtainen selvitys tapahtumista viimeisen puolen vuoden aikana. Johtokunnan vastine oli heti opettajien kirjoituksen perässä. Sen perusteella Boris Sirpolla oli opistonsa johtokunnasta pitävä ote.

Toukokuun 3. päivänä keskustelu jatkui yleisönosastossa. Irtisanotut opettajat kysyivät johtokunnalta:

– Kuinka opiston johtaja yksin voisi edustaa opettajakuntaa opiston johtokunnassa, kun hän ei nauti opettajain enemmistön luottamusta? Tämän seikan piti johtokunnan jäsenille käydä ilmi heidän kanssaan käydyissä yksityisissä keskusteluissa. Lopuksi huomautamme, ettemme aio tästä asiasta jatkaa enää mielipiteitten vaihtoa tämän lehden palstoilla.

Väliotsikko: Opettajien palvelijaa heikompi asema
Väliotsikko: Opettajien palvelijaa heikompi asema kuvitus

Keskusteluun osallistuivat Karjalan palstoilla myös Musiikkiopiston oppilaiden vanhemmat. Oppilaiden tilanne oli ristiriitainen, sillä irtisanottujen opettajien tilalle oli pestatttu jo uudet, lapsille tuntemattomat opettajat:

– Ihmetellen kysymmekin me oppilaiden vanhemmat, mikä hätä pakotti johtokunnan toimittamaan opettajien joukkoirtisanomisen näin aivan lukukauden päättymishetkellä ja ilman minkäänlaista irtisanomisaikaa. Eivätkö huomattavan taidelaitoksen opettajat ole sitten perhepalvelijankaan arvoisia, kun näillekin varataan käskyn ja lähdön välille muutaman viikon muuttoaika?

Viipurin Musiikkiopiston pikkukamariorkesteri 1930-luvun lopulla.
Opettajien ja johtajan välisestä riidasta kärsivät Musiikkiopiston oppilaat. Kuvassa opiston Pikkukamariorkesteri 1930-luvun lopulla. Viipurin Musiikkiopiston pikkukamariorkesteri 1930-luvun lopulla. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Boris Sirpo,Viipuri,Viipurin musiikkiopisto

Toukokuun 4. päivänä julkaistiin Karjalan etusivulla erotettujen opettajien ilmoitus, jossa he kertoivat antavansa yksityisopetusta.

Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista.
Karjala 4.5.1938. Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista. kuvitus

Lopulta joukko vaikutusvaltaisia musiikki-ihmisiä katsoi asiakseen puuttua tapahtumien kulkuun. Kalevi Tilli muistaa isänsä Tuomiokirkon kanttori Oskari Tillin asettuneen riidassa opettajien puolelle. Oskari oli opettajakunnan puheenjohtajan, viulunsoiton opettaja Onni Suhosen eno.

Monien mielestä opettajilla oli aihetta menettelyynsä ja että heidän oli saatava oikeutta. Johtokunnan kanssa käytiin kulissien takana sitkeitä neuvotteluja ja lopulta päästiin yksimielisyyteen.

Väliotsikko: Erotetut opettajat palaavat
Väliotsikko: Erotetut opettajat palaavat kuvitus

Toukokuun 23. päivän Karjala kertoi uutisen, että Musiikkiopiston selkkaus oli saatu edellisenä iltana neuvottelujen jälkeen lopullisesti selvitetyksi, ja irtisanotut opettajat palaavat takaisiin entisiin toimiinsa.

Säveltäjä Kalervo Tuukkanen, joka oli teorian ja historian opettajana ensimmäisessä työpaikassaan, sai riitelystä tarpeekseen. Vaikka Tuukkasella oli nuori perhe, hän jätti Viipurin Musiikkiopiston:

– Mainitun laitoksen henkinen ilmapiiri ei kuitenkaan siihen aikaan ollut parhaimpia. Jätin toimeni keväällä 1938 opistossa sattuneiden riitaisuuksien vuoksi. Meitä oli silloin kolme. Uskalsimme siirtää kodin Helsinkiin sillä perusteella, että minulle oli luvattu laulunopettajan toimi Helsingin kansakouluissa.

Syksyllä 1938 ja vielä keväällä 1939 työt Musiikkiopistossa sujuivat kohtalaisesti, mutta vähitellen Boris Sirpo ei pitänyt enää kiinni opettajilleen antamistaan lupauksista. Syksyllä 1939 johtajan ja opettajien välit kiristyivät uudelleen. Erimielisyyksien selvittelyn keskeytti kuitenkin marraskuun lopussa talvisota.

Väliotsikko: Konserttitalon suunnitelma valmis
Väliotsikko: Konserttitalon suunnitelma valmis kuvitus
Viipurin konserttitalon piirros 1938.
Viipurin uuden konserttitalon suunnitelma valmistui kaupunginarkkitehti Ragnar Ypyän piirustuspöydällä 1938. Viipurin konserttitalon piirros 1938. Kuva: Arkkitehti-lehti 1942 Viipuri

Viipurilaiset olivat ylpeitä korkeatasoisesta Musiikkiopistostaan ja Musiikin Ystäväin Orkesteristaan. Millä mielellä he seurasivatkaan opiston johtajan ja opettajan välistä taistelua? Joka tapauksessa riitelyn keskellä 1938 valmistui suunnitelma Viipurin uudeksi konserttitaloksi.

Viipurilaiset olivat saaneet uuden, Uno Ullbergin suunnitteleman Taidemuseon 1930 ja uuden, Alvar Aallon suunnittelema kirjaston 1934. Uuden konserttitalon suunnitelma valmistui Viipurin kaupunginarkkitehdin Ragnar Ypyän piirustuspöydällä.

Viipurin konserttitalon pohjapiirros 1938.
Konserttisalin pohjapiirros. Viipurin konserttitalon pohjapiirros 1938. Kuva: Arkkitehti-lehti 1942 Viipuri

Viipurin konserttitalo oli ensimmäinen pelkästään konserttitaloksi tarkoitettu rakennus Suomessa. Sillä oli kaksi kansainvälistä esikuvaa, Helsingborgin ja Göteborgin konserttitalot.

Vuonna 1942 Arkkitehti-lehdessä Ragnar Ypyä kertoi konserttitalosta, joka konserttisalin lisäksi piti sisällään musiikkiopiston ja johtajan asunnon:

– Suunnitelma oli valmis 1938. Rakennusta kaavailtiin Linnankadulle kapealle tontille. Konserttitilojen ohella siihen oli tarkoitus sijoittaa musiikkiopisto ja johtajan asunto. Sali mitoitettiin 900 hengelle. Se oli hyvin kapean viuhkan mallinen, suhteellisen syvällä orkesterikorokkeella varustettu tila. Sali sijoitettiin toisen kerroksen sisälle siten, että se muovasi suorakulmaisesta kerroksesta kolmiomaisen lämpiötilan viuhkamuodollaan. Sali näkyi talon matalan laatikon muotoisesta ulkohahmosta kohoavana kiilamuotona.

Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939 jatkuu! Lue seuraavaksi kuinka 13-vuotias viipurilainen viulun ihmepoika Heimo Haitto murtautui kansainväliseen kuuluisuuteen! Lue mitä tähän mennessä on tapahtunut!

Viipurin konserttitalon pienoismalli 1938.
Ragnar Ypyän ehdotus Viipurin konserttitaloksi. Viipurin konserttitalon pienoismalli 1938. Kuva: Arkkitehti-lehti 1942 Viipuri
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939. kuvitus

Lähteet

Suulliset lähteet
Aikio, Auli: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Auli Aikion puhelinhaastattelu 13.11.2019.
Hyökki, Matti: Muistoja isästä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta Anton Hyökistä. Kuoronjohtaja, professori emeritus Matti Hyökin haastattelu Helsingissä 21.2.2019.
Kari, Päivi: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Päivi Karin haastattelu Orivedellä 21.11.2019.
Ohela, Kyllikki: Muistoja isästä, säveltäjästä ja Viipurin Musiikkiopiston johtajasta Felix Krohnista. Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan (o.s. Krohn) haastattelu Lappeenrannassa 25.1.2019.
Rauhala, Matti: Oppilaan muistoja Viipurin Musiikkiopistosta. Kanttori Matti Rauhala haastattelussa Lahdessa 11.9.2019.
Saarnilahti-Becker, Meri: Muistoja äidinisän veljestä, viipurinvenäläisesta pianotaiteilijasta ja pianopedagogista Sergei Kulangosta. Kouluttaja Meri Saarnilahti-Beckerin haastattelu Helsingissä 19.2.2019.
Saraste, Jukka-Pekka: Muistoja Viipurin Musiikkiopiston viulunsoitonopettajasta, viulutaiteilija Naum Levinistä. Kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen haastattelu Helsingissä 3.10.2019.
Suurpää, Matti: Muistoja äidistä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta ja viulupedagogista Irma Salmela-Suurpäästä. Kustantaja Matti Suurpään haastattelu Helsingissä 2.5.2019.
Sipilä, Aila: Muistoja vanhemmista rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta, o.s. Tillistä. Rouva Aila Sipilän o.s. Mankosen puhelinhaastattelut 5. & 7.11.2019.
Taipale, Auli: Muistoja isovanhemmista, viipurilaisesta kanttori Oskari ja rouva Elli Tillistä sekä vanhemmista, rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta o.s. Tillistä. Rouva Auli Taipaleen o.s. Mankosen haastattelu Helsingissä 6.11.2019.

Painetut lähteet
Aikalaiskirja 1934
Aho, Kalevi: Ernest Pingoud - Taiteen edistys. Esipuhe teokseen. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Bergroth, Kersti & Jääskeläinen, Lempi & Kojo, Viljo: Rakas kaupunki. Otava. Helsinki 1951.
Bodalew, Orest: Artikkeli Orest Bodalew kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia (toim. Maire Pulkkinen). Oy Fazerin musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Dahlström, Fabian: Jean Sibelius - Päiväkirja 1909-1944. Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula, elämäkerta. WSOY. Porvoo 1938.
Garam, Lajos: Viulun mestareita. Hellasedition. Rajamäki 1985.
Hagelberg-Raekallio, Dagmar: Kaiu Suomen laulu. Laulajattaren muistelmia. Otava. Helsinki 1934.
Haitto, Heimo: Maailmalla. Kirjayhtymä. Helsinki 1976.
Haitto, Heimo – Vastari, Eva: Viuluniekka kulkurina. Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-76. Tammi. Jyväskylä 1994.
Heikkilä, Ritva (toim.): Kultaisten rantojen Kannas. Kuvauksia Terijoen maisemista ja ihmisistä. Karisto. Hämeenlinna 1986.
Heiskanen, Outi: Elohuvia. Elokuvateatterien kotimainen kulta-aika. Otava. Keuruu 2009.
Hirn, Sven & Lankinen, Juha: Viipuri. Suomalainen kaupunki. WSOY. Porvoo 2000.
Häyrynen, Antti: Viipurin perintö elää. Rondo-lehti 11/2018.
Ilanko, Jori: Viipurin musiikkiopisto 1918-1928. Viipuri Kauppakirjapaino 1928.
Jokinen, Esko (toim. Antti Jokinen): Eväät. Kansan sivistysrahaston tuella. Tampere 2003.
Junkkari, Olli: Laulun laaja kotimaa. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Helsinki 1997.
Jussila, Osmo & Hentilä, Seppo & Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–1995. WSOY. Juva 1995.
Järvinen, Maria: Optimistit rakentavat maailmaa. Olavi Kajala Lahden kaupunginjohtajana 1942-1967. Historian pro gradu -tutkielma. Treen yliopisto. Huhtikuu 2012.
Jääskeläinen, Lempi: Idästä saapuu myrsky. Otava. Helsinki 1942.
Jääskeläinen, Lempi: Kevät vanhassa kaupungissa. Otava. Keuruu 1957.
Kajanus-Blenner, Lilly: Artikkeli Lilly Kajanus-Blenner kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Kari, Leo: Papan pakinat. Tekstinkäsittely Päivi Kari. Oriveden kirjapaino 2013.
Karppanen, Eka: Nuorukaisena Knut Possen jäljillä. Piirroksellinen muistelmisto 30-luvun Viipurista. Karjalan Kirjapaino Oy. Lappeenranta 1987.
Keskisarja, Teemu: Viipuri 1918. Siltala. Latvia 2018.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan. Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Juva 2008.
Kolari, Pertti: Viipurin autotietoa - Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry. Viipurin läänin autoja ja autoilijoita. Luettelo-osa 2016.
Kortelainen, Anna: Ei kenenkään maassa. Romaani. Tammi. Juva 2012.
Kujala, Antti: Viipurin työväenliike vuosina 1899–1907 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Kuula, Pentti: Viipurin Musiikin Ystävien orkesteri suomalaisen musiikin ja kansallisen identiteetin edistäjänä 1894-1918. Studia Musica 28, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osasto. Helsinki 2006.
Kuujo, Erkki: Viipuri. Karjala. Osa 3. Arvi A. Karisto Oy.
Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Muistelmia. Helsinki 1967.
Lankinen, Juha: Kaupan ja teollisuuden Viipuri. Karjalan Kirjapaino Oy, Lappeenranta. Jyväskylä 2000.
Lampila, Raija: Ralf Gothónin soiva elämä. Teos. Juva 2016.
Leppo, Jaakko: Viipurilaisia. Kustannusosakeyhtiö Kivi. Lahti 1946.
Liski, Tuure: Lakkarinpalle. Elämää Valkjärven Mannilassa. Pohja 1982.
Louhivuori, Anna-Maija: Artikkeli Cyril Szalkiewicz kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia – Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja, toim. Maire Pulkkinen. Fazer. 1958.
Mainio, Aleksi: Vakoilijoita ja pomminheittäjiä. Viipurin venäläiset taistelujärjestöt ja virkavalta 1917–1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Malmberg, Ilkka: Kaiken nähnyt kaunotar. HS Kuukausiliite. Tammikuu 2005.
Moisio, Erkki: Lempi Jääskeläinen – Viipurin kuvaaja. Otava. Keuruu 1983.
Mäkinen, Kirsi-Marja: Viipurin konserttielämä 1920- ja 1930-luvulla. Musiikkitieteen Pro gradu -tutkielma. Kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitos. Turun yliopisto 1978.
Neuvonen, Petri (toim.): Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Eino Partasen valokuvia. SKS. Hämeenlinna 2010.
Niskanen, Riitta: "Kruuni sen tekköö" Lahden konserttitalon rakennushistoria. Musiikkiopiston omakotisäätiö & Lahden kaupunginmuseo. Markprint Oy 2004.
Paavolainen, Jaakko: Lapsuus Kanneljärvellä. Tammi. Helsinki 1982.
Pajamo, Reijo: Musiikin juhlaa Viipuris. Repale-kustannus. Helsinki 2018.
Pakkanen, Outi: Rakas Emmi. Otava. Keuruu 1984.
Pelto, Hanna: Lukkarin lapset. Herman Siukosen perheen vaiheita kirjeenvaihdon kertomina. Omakustanne. Vammala 2011.
Pärnänen, Väinö: Viipurilaista teatterielämää. Viipurin Työväen teatteri - Viipurin Kaupunginteatteri 1898-1945. Tammi. Lahti 1950.
Rasilainen, Toivo & Pullinen, Erkki: Viipurin musiikkiopisto – Lahden musiikkiopisto. 50 vuotta musiikin opetusta. Lahden musiikkiopisto Oy. 1968.
Roine, Maija-Stiina: Harry Wahlin viulut. Helsinki 2007.
Reijonen, Tuuli: Kannaksen mosaiikkimaailma. Otava. Keuruu 1968.
Rousi, Arne: Ystäväni musiikin maestrot. Atena. Jyväskylä 2006.
Saarenpää, Mandi: Toivo Saarenpää. Kirjavälitys Oy. Tampere 1952.
Saarenpää, Toivo: Viipurin musiikkioloista. Suomen musiikkilehti nro 8. 1.12.1923.
Saarenpää Toivo: Artikkeli Toivo Saarenpää kirjassa Suomen säveltäjiä I (toim. Einari Marvia). WSOY. Porvoo 1965.
Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Helsinki 1987, Painokaari Oy. Tammi.
Salmenhaara, Erkki: Ernest Pingoud – Taiteen edistys. Jälkilause teoksessa. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos: Aamulehti – Kotka Nyheter. Kustannuskiila. Kuopio 1988.
Suomen lehdistön historia 2: Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Kustannuskiila. Kuopio 1987.
Tilli, Kalevi: Karjalainen rapsodia. Vanha viipurilainen kertoo. Juva 1992. WSOY.
Tilli, Kalevi: Viipuri. Muistoja kaipuuni kaupungista. Juva 1985. WSOY.
Tuomi, Liisa: Elämäni kiikkulauta. Apulehti. Helsinki 1972.
Tuulio, Tyyni: Nuoruuden maa. WSOY. Porvoo 1967.
Vares, Vesa: Porvarillinen ja demokraattinen maakunta. Luovutetun Karjalan porvarilliset puolueet 1900-luvun alusta vuoteen 1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Veltheim, Katri: Kultainen rinkeli. Tammi. Helsinki 1984.
Veltheim, Katri: Kävelyllä Viipurissa. Tammi. Helsinki 1985.
Ypyä, Ragnar: Viipurin kaupungin rakennuskonttorin huonerakennustöitä. Arkkitehtilehti nro 2, 1942.

Arkistolähteet
Helsingin Sanomat HS Aikakone
Kansalliskirjasto.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot digi.kansalliskirjasto.fi
Lahden konservatorion arkisto.

Nettilähteet
Airola, Tuomas: Onni Suhonen ja Viipurin perintö. Keski-Pohjanmaa 14.2.2004.
Bodalew, Pippe: Nummelan kylähistoria. Muistoja Huhrammäestä. Vaahteristo. 16.10.2008.
Floman, Per Erik: Glimtar från musiklivet i Wiborg. Wiborgs Nyheter, Lördagen den 7 januari 2012.
Hakala, Esa: Avainsijoitus.blogspot.com. Toista oli Viipurissa 7.8.2018 | Boris Osipovitš Sirpo 31.10.2018 | Heimo Haitto 30.6.2019.
Jalkanen, Pekka: 1930-luku: Katse taaksepäin. Populaarimusiikin museo Pomus.
Karjalainen, Katariina: Tällainen on Putinin hulppea luksushuvila Viipurissa. Ilta-Sanomat 27.9.2017.
Lappalainen, Seija: Ranta Sulho (1901–1960). Kansallisbiografia 9.10.2006.
Mäkelä-Alitalo, Anneli: Sirpo, Boris (1893–1967). Kansallisbiografia 14.11.2007. Päivitetty 25.9.2008.
Numminen, Pekka: Tällainen on Putinin huvila Viipurissa - maku kuin Trumpilla. Iltalehti 26.09.2017.
Salmenhaara, Erkki: Raitio, Väinö (1891–1945). Kansallisbiografia 20.8.1999. Päivitetty 26.7.2016.
Sariola, Petri: Orest Bodalew - suomalaisen pianotaiteen outsider. Nettiartikkeli. Amfion 17.8.2016.
OP Ryhmän Taidesäätiö
Schönberg, Kalle: Venäläismedia: Putinin uusi datsha on vanha suomalainen jugend-kartano Viipurin lähellä. Yle Uutiset 24.8.2017.
Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK): VirtuaaliViipuri
Teatterimuseo: Tunteita ja eleganssia. Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipurista. Työryhmä Pentti Paavolainen, Aila Teräväinen, Irina Fialkina, Sirpa Nygren.

Radio-ohjelmat
Tämä on semmoinen ammatti, ettei sitä täysin opi. Syksyn taiteilija Heimo Haitto soittaa kertoo työstään. Haastattelijana Eeva Hirvensalo. Yle 1979.
Vaito Haitto muistelee veljeään Heimo Haittoa. Toimittajana Outi Paananen. Narrin aamulaulu, Yle 2018.

Kirjallisuutta
Porvali, Mikko: Sinisen kuoleman kuva. Karelia Noir I. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2015.
Porvali, Mikko: Veri ei vaikene. Karelia Noir II. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2016.
Porvali, Mikko: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir III. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2018.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939

  • Muukalaisella maestro Boris Sirpolla riitti ihailijoita ja vihamiehiä

    Johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.

    Lue johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939 ja lähde kiehtovalle aikamatkalle 1920-1930-lukujen vilkkaaseen, kosmopoliittiin Viipuriin! Jatkokertomuksessa seikkailevat armenialainen viuluniekka Boris Sirpo ihailijoineen ja vihamiehineen, Pietarista paenneet emigranttimuusikot, operettidiivat ja teatterilaiset, salaperäinen soitinkeräilijä Viulu-Wahl, viulun ihmelapsi Heimo Haitto ja monet muut viipurilaiset kulttuuripersoonat. - Kuuntele Areenassa toimittaja Outi Paanasen ja musiikin tutkija Reijo Pajamon radiosarja Musiikkielämää vanhas Wiipuris.

  • Muukalainen viuluniekka Boris Wolfson tulee kaupunkiin maailmanpalon syttyessä

    Osa 1 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 1: Kun armenialainen viuluniekka Boris Wolfson astui Helsingin yöpikajunasta Viipurin uudelle rautatieasemalle 1914, hän tuli kosmopoliittiin karjalaisten kaupunkiin. Viipurissa puhuttiin sekaisin suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa, joskus ranskaakin. Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin uusi viulisti vaihtoi saksalaisen Wolfson-nimensä pian toiseksi, sillä Saksasta ja Venäjästä oli tullut vihollisia. Heinäkuun viimeisenä päivänä oli syttynyt maailmansota. Kääntämällä etunimensä nurin Boriksesta tuli Boris Sirob.

  • Muukalainen viuluniekka kotoutuu kaupunkiin

    Osa 2 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 2: Syksystä 1914 armenialainen viulisti Boris Sirob tienasi leipänsä soittamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterissa Leevi Madetojan johdolla. Syksyllä 1916 orkesterin kapellimestariksi vaihtui Toivo Kuula. Boris hankki voita leivän päälle antamalla viulutunteja. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa kolme huippulahjakasta viipurilaispoikaa, Sulo Aro, Onni Suhonen ja Naum Levin. Kun Boris kohtasi kauniin ja rikkaan Gretan, Viipurista tuli lopullisesti hänen kotikaupunkinsa.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri saa kuoliniskun

    Osa 3 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 3: Vallankumous Venäjällä maaliskuussa 1917 herätti suomalaisissa toivon, että uusi vapaa Venäjä antaisi Suomellekin vapauden. Toivo Kuulan johtamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterilla oli tuulta purjeissa. Kaupunki myönsi reilun avustuksen, soittajat voitiin kiinnittää hyvissä ajoin ja orkesterikouluun ilmoittautui ennätysmäärä oppilaita. Tammikuussa 1918 kaikki muuttui, kun Suomi ajautui veriseen sisällissotaan.

  • Ystävykset kielinero Andrej Rudnev ja säveltäjä Ernest Pingoud pakenevat kaupunkiin

    Osa 4 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 4: Bolshevikkivallankumouksen jälkeen lokakuussa 1917 kymmenet tuhannet venäläiset lähtivät pakoon Neuvosto-Venäjältä. Monen pakoreitti kulki pitkin Karjalankannasta Viipurin kautta. Jotkut emigranteista kuten kielitieteilijä ja pianisti Andrej Rudnev ja ystävänsä säveltäjä Ernest Pingoud jäivät Viipuriin asumaan.

  • Kanttori Tillin lapset saavat venäläiset soitonopettajat

    Osa 5 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 5: Viipurin tuomiokirkon kanttorin Oskari Tillin ja puolisonsa Ellin lapset Tellervo, Kalevi ja Olavi saivat tottua siihen, että kotona laulettiin ja soitettiin koko ajan. Kaikki lapset laitettiin Boris Sirobin syksyllä 1918 perustamaan uuteen Viipurin Musiikkikouluun, missä he saivat venäläiset soitonopettajat. Kun Tellervo pääsi nuorelle herrasmiehelle, pianotaiteilija Sergei Kulangolle, pojat joutuivat ankaralle viulupedagogi Tatjana von Rippakselle.

  • Kansakoulunopettaja Aino Siukosen lauluääni soi kuin kukkopilli

    Osa 6 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 6: Kansakoulunopettaja Aino Siukonen kävi keväällä 1920 Viipurin uudessa Musiikkikoulussa laulu- ja pianotunneilla sekä musiikin teoriassa. Kirjeissään kotiväelle Aino ihmetteli, miten hänen lauluäänensä soi joskus kuin kukkopilli ja toisinaan taas kuin vanhoilla kirkkomummoilla.

  • Vakava säveltäjä Toivo Saarenpää tappelee viihdettä vastaan

    Osa 7 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 7: Syksyllä 1920 säveltäjä Toivo Saarenpää toteutti Viipurissa suuren unelmansa, hän tuli ja perusti kaupunkiin jälleen sinfoniaorkesterin. Saarenpään oli viipurilaisten vanha tuttu vuosilta 1911–1916, Musiikin Ystäväin orkesterikoulun teoriaopettaja ja sanomalehti Karjalan musiikkiarvostelija. Arvostelijana vakavamielinen Saarenpää oli periaatteen mies, joka ei voinut sietää huonoa ja halpa-arvoista musiikkia.

  • Toivo Saarenpään Konsertti-Orkesterin tuskien taival

    Osa 8 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 8: Toukokuuhun 1921 mennessä Toivo Saarenpää oli pitänyt kannattajilleen antamansa lupauksen. Suomalainen Konsertti-Orkesteri soittanut kaikki kymmenen konserttia, joihin orkesterin kannattajajäsenet olivat ostaneet kausikortin. Saarenpää oli saanut kiusanteosta tarpeekseen. Hän lopetti, vaikka kilpailijat lähettivät terveisiä, etteivät enää vastustaisi hänen orkesteriaan. Ketkä tekivät kiusaa Toivo Saarenpäälle?

  • Kaupunki huumaantuu Sibeliuksen vierailusta

    Osa 9 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 9: Säveltäjä Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa oli jouduttu elämään ilman orkesteria jo viisi vuotta. Joitakin kokeiluja oli tehty, ja Boris Sirobkin tarttui asiaan perustamalla Viipurin Musiikkiopistoon orkesterin. Tätä saapui huhtikuun lopussa 1923 johtamaan itse säveltäjämestari Jean Sibelius. Kyseessä oli suuri kunnia Musiikkiopistolle ja koko Viipuri oli vierailusta tohkeissaan.

  • Mihin kanttori Oskari Tilli tarvitsee pullon Subrovkaa?

    Osa 10 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 10: Sotien välisessä Viipurissa miltei joka kodissa harrastettiin musiikkia. Monet kävivät kanttori Tillin kotona pianotunneilla ja perheen nuorimmainen Kalevi halusi, että isä opettaisi häntäkin. Oppitunnista tuli lopulta suurempi kommellusten ketju, kuin aluksi olisi voinut kuvitella. Musiikkiopistossakin sattui monia kommelluksia ja laulunopettajaksi kiinnitetty Dagmar Hagelberg-Raekallio teki huomioita johtaja Sirobin toimintatavoista.

  • Johtaja Boris Sirob kutsuu lehtimies Lepon lounaalle

    Osa 12 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 12: Talvella 1928 Karjala-lehden uusi nuori toimittaja Jaakko Leppo esiteltiin Viipurin keskeisimmälle muusikolle, Musiikkiopiston johtajalle Boris Sirobille. Pian tapaamisen jälkeen Sirob kutsui Lepon kotiinsa lounaalle – ja lehtimies sai oppia, ettei ilmaisia lounaita ole.

  • "Pitää lähteä Viipuriin kuullakseen uutta musiikkia"

    Osa 13 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 13: Viipurissa asui 1920-luvun puolivälissä pieni kourallinen suomalaisia eturivin modernisteja. Kun Boris Sirobin jousikvartetin konsertissa helmikuussa 1927 esitettiin vain Väinö Raition ja Sulho Rannan musiikkia, saatiin konsertti suuren suosion vuoksi uusia. Helsingissä asunut säveltäjä Uuno Klami joutui toteamaan, että "kuullakseen uutta musiikkia, on matkustettava Viipuriin".

  • Vanhan musiikkiruhtinaan kuolema

    Osa 14 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 14: Emil Sivori oli todellinen musiikkiruhtinas 1900-luvun alun Viipurissa. Tämä tulisieluinen herättäjä ja taistelujen mies, joka oli johtanut perustamaansa Viipurin Kirkkomusiikkiopistoa vuodesta 1893, sai kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin haastajan nuoresta viulistista Boris Sirobista.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri nousee kymmenen vuoden jälkeen siivilleen

    Osa 15 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 15: Loppiaisena 1929 Viipurin musiikkiväen harras toive toteutui, kun Musiikin Ystäväin Orkesteri konsertoi jälleen kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Alkoi säännöllinen konserttitoiminta, joka kesti aina marraskuuhun 1939. Kapellimestariksi ei valittu kuitenkaan viipurilaista Boris Sirobia vaan Eino Raitio Helsingistä.

  • Ihanat Terijoen kesät!

    Osa 16 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 16: Maallemuutto oli 1920- ja 30-luvuilla suuri operaatio, sillä tavaraa pakattiin mukaan kolmeksi kuukaudeksi. Viipurista muutettiin ennen kaikkea Terijoelle. Pianisti Cyril Szalkiewicz saattoi viipyä kanttorin Oskari Tillin huvilalla viikkoja. Huvilan tšehovilainen ilmapiiri houkutteli myös muita muusikoita ja viipurilaisia säveltäjiä. Kesällä 1929 huvilalla piipahti yllättäen myös johtaja Boris Sirob.

  • Soittajaromanssi äityy vakavaksi

    Osa 17 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 17: Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa työttömiksi jääneet orkesterimuusikot työllistyivät muun muassa elokuvateattereissa. Agricolan kirkon kanttorin Oskari Tillin nuorimmainen Kalevi Tilli sai 1930-luvun vaihteessa todellisen elokuvakylvyn sisarensa, pianonsoittoa Viipurin Musiikkiopistossa opiskelleen Tellervo Tillin romanssin vuoksi.

  • Oudot voimat sabotoivat sekakuoro Päivän Laulun laskiaisjuhlaa

    Osa 18 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 18: Viipurissa oli kymmenittäin kuoroja, mutta 1930 mukaan mahtui vielä uusi sekakuoro Päivän Laulu. Samaan aikaan politiikassa kuohui, kun muun muassa radikaalit oikeistolaiset harrastivat väkivaltaisia muilutuksia. Isänmaallinen kansanrintama IKL menestyi parhaiten rajakunnissa ja julkaisi Viipurissa Karjalan Suunta -nimistä lehteä.

  • Willy Sirobin traaginen kuolema

    Osa 19 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 19: Boris ja Greta Sirobia kohtasi veret seisauttava tragedia keväällä 1931 kun heidän poikansa, vasta 17-vuotias lyseolainen Willy Sirob kuoli onnettomuudessa Viipurin satamassa.

  • Viulutaiteilija Bronislaw Huberman kutsuu Musiikkiopiston kamariorkesterin Eurooppaan

    Osa 20 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 20: Keväällä 1932 maailmankuulu viulutaiteilija Bronislaw Hubermanin kutsui Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesterin kanssaan Euroopan kiertueelle. Orkesteri konsertoi Boris Sirobin johdolla Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa, minkä jälkeen Musiikkiopistosta tuli koko kaupungin ylpeys ja tulisieluisesta johtajasta viipurilaisten suuri suosikki.

  • Eliitti peukuttaa Mannerheimin johdolla Viipurille

    Osa 21 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 21: Helsingissä järjestettiin helmikuussa 1934 Viipurin Taideviikko. Kaupunginteatterin vierailunäytäntöä ja Taiteilijaseuran näyttelyä lukuunottamatta Taideviikko oli ennen kaikkea Viipurin korkeatasoisen musiikkielämän esittely. Musiikkiopiston johtaja, kapellimestari Boris Sirob tuuletti: "Parikymmentä vuotta sitten Viipurin 24-miehisessä orkesterissa oli vain yksi kotimainen soittaja. Nyt meillä on 48 soittajaa, joista vain yksi on muukalainen."

  • Viulun ihmelapsi Heimo Haitto tuodaan kaupunkiin

    Osa 22 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 22: Talvella 1935 veturinkuljettaja Aaro Haitto toi 9-vuotiaan poikansa Heimon Viipuriin koesoittoon kuuluisan viulupedagogin Boris Sirpon luokse. Miehet tekivät sopimuksen, jonka mukaan Heimo Haitto jäi Sirpon kasvattipojaksi. Sopimukseen kuului, ettei poika saanut tavata vanhempiaan eikä sisaruksiaan ennen kuin on täyttänyt kahdeksantoista vuotta.

  • Pikku pelimanni Heimo Haiton kansainvälinen tähti syttyy

    Osa 24 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 24: Keväällä 1939 viipurilainen viulun ihmepoika, 13-vuotias Heimo Haitto murtautui kansainväliseen kuuluisuuteen. Ensikonserttia Helsingissä helmikuussa seurasi voitto Lontoon kansainvälisessä viulukilpailussa huhtikuussa. Kesällä Heimo esitti itseään Suomen Filmiteollisuuden elokuvassa Pikku pelimanni.

  • Taivas kaupungin yllä repeää 30. marraskuuta 1939

    Osa 25 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 25: Syksyllä 1939 sodan uhka leijui ilmassa. Tummat varjot hiipivät pimeillä kujilla, mutta Viipurin Musiikkiopisto aloitti toimintansa entiseen tapaan. Myös Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin soitantokausi oli suunniteltu ja konserttikausi saattoi alkaa. Marraskuun viimeisenä päivänä kaikki kuitenkin repesi.

  • Jäähyväiset Viipurille

    Osa 26 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 26: Ennen kuin vihollisen pommitukset ajoivat viimeiset siviilit pois Viipurista, kaupunkiin jääneiden oli aika tehdä sankaritekoja. Pakoon lähteneet Musiikkiopiston johtaja Boris Sirpo ja 14-vuotias Heimo Haitto jatkoivat matkaa edelleen Yhdysvaltoihin. Seurasivatko arvokkaat Repinin maalaukset mukana? Oliko juutalaisuus Sirpon suuri salaisuus?