Hyppää pääsisältöön

Luulitko, että makuaistisi on pettämätön?

Testaa, muuttuuko suklaan maku suussasi näitä ääniä kuunnellessa

Ota esille levy suklaata – nyt sitä saa syödä tieteen nimissä.

Vanha sanonta "kattaus on puoli ruokaa" kuvaa hyvin, miten "syömme silmillämme". Mutta yllättävää kyllä, korvillakin on oma lusikkansa sopassa.







Oxfordin yliopiston havaintopsykologi Charles Spencen tutkimuksessa kävi ilmi, että ruoan makeus ja karvaus maistuvat eri tavalla riippuen siitä, kuuntelevatko koehenkilöt korkea- tai matalataajuuksista musiikkia.

Makuelämys muuttui erään toisen tutkimuksessa mukaan myös sen mukaan, oliko musiikissa legato- tai staccato -elementtejä. Jos haluat testata suklaan tai vaikkapa kahvin maun muuttumista heti, skrollaa eteenpäin.


Miten koetun maun muuttuminen pelkän musiikin vaihtumisen myötä on selitettävissä?

Musiikin ja puheen avulla voidaan vaikuttaa kuulijan tunnetilaan. Onkin luonnollista, että jos tunnetila muuttuu, niin suklaankin havaittu maku saattaa muuttua.― akustiikan professori Ville Pulkki, Aalto Yliopisto

Syy on kuitenkin monitahoisempi.

Kaupallisella puolella äänien vaikutusta mielikuviimme on osattu hyödyntää.

Tuotekehittelijät puhuvat "positiivisesta äänikuvasta".

On tunnettua, että halpakin auto saadaan vaikuttamaan laadukkaalta, jos vain auton oven sulkemisääni on saatu kuulostamaan pehmeältä.

On tutkittu, että mitä kovaäänisemmin deodorantin aerosolinokka suhisee, sitä maskuliinisemmaksi toiminnaksi kainaloihin suihkauttelu koetaan. Tästä syystä nuorille miehille suunnatut dödöt onkin pantu pöhisemään huomattavasti kovempaa kuin naisten.

On myös havaittu, että jos korva kuulee kalaravintolassa aallon kohinoita, alkavat merenelävät maistua erityisen herkullisilta.

Makuaistiin yhdistyy se tieto, mitä tulee korvista. On siten määritelmäkysymys, vaikuttaako ääni makuaistiin, vai pitäisikö ennemminkin sanoa, että kaikki aistien välittämä tieto yhdistyy aivoissa tietoon ruoan mieluisuudesta.― akustiikan professori Ville Pulkki, Aalto Yliopisto

Millä tavalla maku-, haju- ja kuuloaistin hermoradat aivoissa sitten yhtyvät?

Haju ja makuaisti yhdistyvät aivoissa tietenkin vahvasti.
Englanninkielinen sana "flavor", joka viittaa hajun ja maun yhteisvaikutukseen kuvaa tätä hyvin.

Nenän 20 miljoonaa hajusolua siirtävät hermostollista informaatiota hajukäämiin.

Sieltä matka jatkuu kohti limbistä järjestelmää.

Hajurata on ainoa sensorinen aistirata, joka ei kulje aistiratojen väliasemana toimivan talamuksen kautta, vaan menee suoraan aivokuoreen.

Makureseptorit kielessä vievät puolestaan informaatiota ensin aivorunkoon.

Sieltä informaatio kulkeutuu aivojen sisäosissa olevaan talamukseen.

Tämän jälkeen makuaistin tieto käsitellään yhdessä hajuaistin kanssa aivojen etuotsalohkossa.







Mutta on kiistanalaisempaa, onko aivokuoren kuulo- ja maku- sekä hajuinformaatiota vastaanottavien alueiden välillä suoria yhteyksiä.







Miksi koehenkilöiden makuelämykset kuitenkin muuttuvat eri äänimaisemien mukaan?

Kyse voi olla tahattomasti opituista assosiaatioista.

Opitut assosiaatiot syntyvät varhaislapsuudesta alkaen, ja on selvää, että eri aisti -informaatioiden välillä on tapahtunut vuosien aikana valtavia määriä yhdistäviä assosiaatioita.

On avoin kysymys, onko maku- ja kuuloinformaation yhdistämiselle jotain erikoistuneita mekanismeja aivoissa, vai olisiko kyse vain assosiatiivisista yhteyksistä kuulomuistin ja makumuistin välillä, millaisia nämä muistiedustukset ja niiden yhteydet hermostollisella tasolla sitten ovatkin.
― psykologian professori Kimmo Alho, Helsingin yliopisto

Takaisin itse asiaan. Ota suklaa ja laita äänet päälle näytöllä näkyvästä kaiutin -symbolista.

Voit tehdä testin myös vaikkapa kahvilla.

Miltä suklaa maistuu tätä melko korkeataajuuksista musiikkia kuunnellessa?

Miltä suklaa maistuu tämän matalataajuisemman musiikin soidessa?

Tuntuiko maku muuttuvan?







Jos kyllä, koitko maun samalla tavalla kuin Oxfrodin yliopiston tutkimusryhmän koehenkilöt?

Kyseisen tutkimuksen mukaan matalataajuuksinen musiikki muutti ruoan makua kymmenen prosenttia karvaammaksi, korkeataajuuksinen musiikki kymmenen prosenttia makeammaksi. Kyse on aste-eroista, mutta sama suhdeluku oli säilynyt kulttuuritaustasta riippumatta.

Miltä suklaa maistuu, kun musiikki sisältää paljon staccato-elementtejä, eli lyhyitä, teräviä säveliä?

Entä jos musiikissa on legatoa, eli kohtia, joissa sävelet liittyvät saumattomasti yhteen?







Belgialaisen tutkimuksen mukaan suklaan maku koettiin kermaisemmaksi, jos musiikissa oli miellyttäviä "kermaisia" legato -elementtejä. Terävät staccato -sävelet taas koettiin uhkaavina ja ne korostivat suklaan karvautta.

Näiden kahden tutkimksen perusteella makealle person kannattaa siis syödä suklaata korkeataajuuksisen musiikin soidessa ja kermaisuutta kaipaava hitaiden kappaleiden soidessa. Ne, jotka puolestaan kaipaavaat karvauden ja kitkeryyden aromeja, kannattaisi kuunnella matalataajuuksista, iskeviä rytmejä sisältävää musiikkia.

Miksi juuri korkeat taajuudet muuttavat koetun maun makeammaksi? Matalat karvaiksi?

Jos kyse on opituista assosiaatioista, niin miten nämä tekijät liittyvät toisiinsa?







Kuulo on hälytysaisti. Ja aivot ovat optimoidut tulkitsemaan korviin tulevaa äänisignaalia ja päättelemään, mistä ääni tuli, kuka se oli ja mitä tämä teki. Toisin sanoen, onko kyseessä "toisesta korvasta sisään, toisesta ulos" -tilanne vai uhka, johon on syytä reagoida.

Syömiseen liittyvät äänet analysoidaan saman kaavan mukaan.

Kun vaikka puraisee kurkkua, niin se rasahtaa mukavasti suussa, ja kuuloaisti rekisteröi tämän. Jos kuitenkin kurkku inhottavasti lässähtää suussa, niin se kertoo, että kurkku ei ole niin tuoretta, ja kurkun tuoreutta pitää tarkastella tarkemmin.― akustiikan professori Ville Pulkki, Aalto Yliopisto







Tästä syystä korkeataajuksiset ja kermaiset äänet yhdistyvät turvallisiin ruokiin, kuten makeuteen ja uhkaa viestivät staccato- sekä matalataajuuksiset äänet puolestaan epäilyttäviin makuihin, kuten karvauteen.

On kuitenkin vielä yksi syy, minkä vuoksi suklaan maku tuntuu muuttuvan.

Adaptaatio.

Makureseptoreissa tapahtuu äkillistä adaptaatiota, hajuaisti adaptoituu vielä nopeammin. Tiedämme, että tuliseen ruokaan tottuu nopeasti, ja on saatava yhä tulisempaa ruokaa, jotta saisi yhtä voimakkaan aistimuksen.― psykologian professori Kimmo Alho, Helsingin yliopisto







Tämän artikkelin testit on tietenkin otettava leikkimielisinä kokeina, sillä oikeassa tutkimustilanteessa kokeet suoritettaisiin kontrolloidusti sokkotestinä ilman, että lumevaikutus vääristäisi tuloksia. Kuitenkin myös tämä antaa kiinnostavaa tietoa siitä, miten monia eri vaikutelmia aistimme samasta asiasta antavat.

On myös muistutettava, että myös kontrolloidut psykologiset kokeet antavat melko epäluotettavia tuloksia. Ihminen on monimutkainen, eikä kahta täsmälleen samanlaista elämystä ole. Psykologisten kokeiden tulokset ylipäänsä ovat usein heikosti toistettavissa. Esimerkiksi sadasta psykologisesta kokeesta alle puolessa ei saatu alkuperäistä tulosta, kun koe toistettiin.

Toistettavuusongelma lienee kuitenkin pienempi kokeissa, joissa tutkitaan esimerkiksi havaitsemisen tai muistin perustoimintoja, kuin kokeissa, joissa esimerkiksi tutkitaan jonkin havaitun asian vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen.― psykologian professori Kimmo Alho, Helsingin yliopisto







Jutun asiantuntijoina ovat toimineet kognitiivisen neurotieteen dosentti Sari Ylinen, Helsingin Yliopisto,
psykologian professori Kimmo Alho, Helsingin Yliopisto sekä akustiikan professori Ville Pulkki, Aalto Yliopisto.
Äänisuunnittelu, musiikki ja taustatoimitus Anders Wiksten,
graafinen suunnittelu Olli Aittoniemi,
kuvat Antti Lempiäinen, AOP, pixabay ja unsplash.
Suklaan valmistumisprosessi kuvattiin Pieni suklaatehdas Porvoossa.

Muutos 30.11.2019: Otsikko muutettu ja lisätty Kimmo Alhon sitaatti sekä tutkimustulosten yhteenveto.
6.12. Otsikkoa ja kappaleiden järjestystä muutettu.