Tätä olivat talvisodan henki ja ihme aikalaisen silmin
105 päivää, jolloin tulevaisuus oli katkolla
30.11.1939 – 13.3.1940
Katso ja kuuntele, miltä talvisota näytti ja tuntui – ja miten haluttu tulevaisuus saatiin takaisin.
1930-luku lähestyi loppuaan maailmanpoliittisesti jännittyneissä tunnelmissa: suursodan uhka tunnettiin hyvin myös Suomessa.
Suomessa vallitsi vahva isänmaallinen henki. Yhtenäisyys oli vaikeuksien kautta saatua: itsenäinen maa oli vasta 21-vuotias, käynyt läpi vaikean sisällissodan ja selvinnyt lamasta. Vuonna 1939 elettiin vahvan nousukauden aikaa, kaikki olisi mahdollista. Helsingissä valmistauduttiin isännöimään seuraavan kesän olympialaisia.
Toinen maailmansota syttyi syyskuussa Saksan ja Neuvostoliiton hyökätessä Puolaan. Hyökkääjät olivat salaisesti jakaneet keskenään tietyt maat. Jaon mukaan Suomi kuului Neuvostoliiton etupiiriin.
Lokakuussa Neuvostoliitto pyysi Suomelta alueluovutuksia, mutta Suomi ei niihin suostunut.
Vaikka neuvottelut Neuvostoliiton vaatimuksista olivat vielä kesken, esitti C.G.E. Mannerheim noin 300 000 reservin sotilaan koollekutsumista ylimääräiseen kertausharjoitukseen. Näin tehtiin.
Käytännössä kyse oli täydestä liikekannallepanosta. Peitenimeä käytettiin, jotta Neuvostoliitto ei ärsyyntyisi ja jotta suomalaiset pysyisivät mahdollisimman rauhallisina.
Kutsu saapua harjoituksiin kosketti lähes kaikkia palvelusikäisiä miehiä ja se toimitettiin heille henkilökohtaisesti. Siitä ei ilmoitettu radiossa, lehdissä tai kadunkulmissa.
Myös hevoset kutsuttiin koolle. Siviilistä otettiin armeijan hevoskannan täydentämiseksi noin 60 000 sotakelpoista hevosta.
Sodan uhka oli nyt ilmeinen ja kosketti jokaista. Kukin teki voitavansa auttaakseen omaa kansaansa, joka saattoi pian olla sodassa itseään ylivoimaisesti suuremman vastustajan kanssa.
Ylimääräisten harjoitusten eli YH:n merkitystä sodan lopputulokseen ei voi yliarvioida. Ilman niitä Suomi olisi miehitetty nopeasti.
Nyt itärajalle sijoitetut joukot saivat yli kuukauden ajan rauhassa harjoitella ja linnoittaa asemiaan, tutustua tulevaan taistelumaastoon. Miehet pystyivät myös tutustumaan esimiehiinsä ja päinvastoin, millä oli erittäin suuri merkitys tulevissa taisteluissa.
Tämä filmi valmistui kuukautta ennen sodan syttymistä 28.10.1939. Tunnelma on leppoisa, kerronta runollista, ihmisillä hymy herkässä.
Kaikille ei voida varata 1. luokan makuuvaunuja, joten mennä rullataan reippaasti härkävaunuissa.
Joukkojen pääosa oli puolustusasemissa itärajalla 20. lokakuuta 1939. Tunnelmat olivat rauhallisen odottavat. Moni kertoi myöhemmin, ettei uskonut sodan syttymiseen.
Sotilaat harjoittelivat yhteistyötä myös Lotta Svärd -järjestön maanpuolustusnaisten, lottien kanssa. Lottien tehtävä oli avustaa sotilaita aseettomasti tai vapauttaa miehiä sotilaiksi muista tehtävistä.
Vaikka Suomen ja Neuvostoliiton väliset neuvottelut marraskuun alussa kariutuivat, ei valtaosa suomalaisista edelleenkään uskonut sotaan.
Sunnuntaina 26.11. Neuvostoliitto lavasti Mainilassa välikohtauksen, jonka tarkoituksena oli saada Suomi näyttämään hyökkääjältä.
Suomelle ilmoitettiin, että neljä rajalla ollutta neuvostosotilasta oli kuollut Suomen puolelta tulleeseen tykki- ja heitintuleen.
Venäläiset ovat sittemmin myöntäneet lavastuksen.
Neljä päivää myöhemmin, torstaina 30.11. kello 6.50 puna-armeija avasi tulen Kannaksella ilman sodanjulistusta.
Aamun valjetessa alkoivat myös Helsingin pommitukset.
Päivän aikana pommitettiin myös mm. Hankoa, Lahtea, Kotkaa, Ensoa, Valkjärveä ja Nuijamaata.
Marraskuun kolmaskymmenes. Talvisota puhkeaa. Helsingin pommitus.
Helsingissä ensimmäinen ilmahälytys annettiin kello 9.15.
Koululaiset siirrettiin sirpalesuojiin tai lähetettiin kotiin, aikuiset siirtyivät kuka mihinkin.
On kulunut noin 3–4 minuuttia hyökkäyksen tapahtumisesta.
Koska väestönsuojia oli vielä vähän, oli talojen seiniin kiinnitetty ohjeita ilmahälytyksen varalta. Niiden mukaan siviilihenkilöiden tuli hälytyksen sattuessa hakeutua aukeille paikoille, josta lentäjät näkisivät heidän olevan siviilejä eivätkä siten ampuisi heitä.
Ohje kumottiin nopeasti, kun taivaalta oli konekivääreillä ammuttu siviilejä.
Kun ilmahälytysmerkit alkavat kuulua, kiiruhda suojapaikkaan, johon etukäteen olet tutustunut. Missään tapauksessa et saa jäädä kadulle.
Sodan ensimmäinen päivä vaati Helsingissä 91 kuolonuhria. Kaikkiaan 236 henkilöä haavoittui.
Kaikki alle 16-vuotiaat lapset lähetettiin pois kaupungista. Eduskuntakin pakeni.
Ne palvelusikäiset miehet, jotka eivät vielä ylimääräisissä harjoituksissa olleet tai olivat sieltä jo kotiutuneet, ilmoittautuivat palvelukseen. Kaupungit hiljenivät ja pimenivät.
Helsinki on pimeä, todella sanan voimakkaimmassa mielessä pimeä. Monet ulkomaalaiset sanomalehtimiehet ovat pitäneet tätä koko Euroopan pimeimpänä kaupunkina tällä hetkellä.
Jo ennen sodan syttymistä satatuhatta suomalaista jätti kotinsa itärajan lähettyvillä. Sodan aikana lukumäärä nousi liki puoleen miljoonaan.
Karjalasta pakenevat ristittiin kansan suussa nopeasti evakoiksi. Evakkoon lähtijät olivat useimmiten naisia ja lapsia, miehet olivat rintamalla.
Lähtöpäätös piti tehdä nopeasti, juuri mitään ei mukaansa saanut. Evakkomatkoihin sisältyi paljon epätietoisuutta, surua ja kuolemaa.
Sillä välin miehet rintamalla tiesivät, mitä tekivät.
Ensimmäisen merkittävän voittonsa suomalaiset saivat 6.12.1939 Tolvajärvellä. Ankaria torjuntataisteluja käytiin myös Taipaleen alueella, Summassa ja Kollaanjoella.
Rajuista taisteluista ja Neuvostoliiton massiivisesta ylivoimasta huolimatta puna-armeijan hyökkäys saatiin miltei kokonaisuudessaan pysäytettyä joulukuussa.
Despite the fact, that Finland's sole desire has been to live in peace in her own corner of Europe, in good terms with her neighbors, the war is upon us.
Kuvat kireässä pakkasessa sotaa käyvästä Suomesta levisivät maailmalle. Meneillään olleesta maailmansodasta huolimatta talvisotaa seurattiin tarkasti kansainvälisessä lehdistössä. Muualla käytiin tuolloin vain vähäisiä paikallisia taisteluja.
Etenkin Suomussalmen ja Raatteen taistelut herättivät kansainvälistä huomiota. Talviolosuhteita ja mottitaktiikkaa hyväksi käyttäen suomalaiset onnistuivat tuhoamaan kaksi neuvostoliittolaista divisioonaa.
Talvisodan ahdingosta ja Suomen taistelusta itsenäisyytensä puolesta valmistettiin filmejä myös ulkomaiseen levitykseen. Suomi sai osakseen sympatiaa erityisesti Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Tämä Aho & Soldanin norjankielinen filmi vetosi vahvasti moraalisen ja aineellisen tuen tarpeeseen.
Myös "Molotovin cocktailit" tulivat laajalti tunnetuiksi. Suomalaiset hallitsivat hyvin panssarivaunujen tuhoamiseen tarkoitettujen polttopullojen käytön.
Silloin tällöin on tästä päittemme yli leijailleet kranaatit... Oma patterimme on sitten vastannut tuohon tuleen, ja niissä on aina huomattavasti tarkempi osoite kuin tuon naapurirannan patteriston ammuksilla.
Kun talvisota alkoi, Suomessa käytettiin vielä puupyöräisiä panssarivaunuja. Nämä Ranskasta vuonna 1919 ostetut Renault-panssarivaunut olivat talvisodan alkaessa jo museokalustoa. Juuri muutakaan aseistusta ei ollut kuitenkaan olemassa.
Dokumenttielokuva Talvisota – ensimmäinen torjuntavoitto kertoo sodan taustoista, ankarasta talvesta sekä koko kansan taistelusta, kuuluisasta talvisodan hengestä.
Kansalaiset seurasivat tilannetta lehdistä ja radiosta. Samat uutiskuvat mittavasta sotasaaliista ja paikoilleen juuttuneista neuvostojoukoista levisivät myös maailmalla.
Niin, hyvät kuulijat, ryssän armeijan roistolentäjät ovat taas kunnostautuneet. Me olemme mikrofonin kanssa kiitäneet pieneen, rauhalliseen Runebergin kaupunkiin, jossa lentäjät eilen tiistaina tekivät urotöitään.
Sota-aikana myös tavallisen kansalaisen piti olla puheissaan tarkka.
Valistusfilmi vuodelta 1940 muistutti suun supussa pitämisestä sota-aikana. Siiri Angerkosken esittämä juoruileva naisihminen on vähällä lipsauttaa kahvilassa sotasalaisuuden tarkkojen korvien kuunnellessa viereisessä pöydässä.
Suomalaisten sinnikäs vastarinta oli merkki yhtenäisestä kansasta.
Oli selvää, ettei Suomea pystyttäisi miehittämään muutamassa viikossa, kuten Stalin oli arvioinut.
Pitkittynyt sota oli Neuvostoliitolle kiusallinen. Niinpä se pyrki vuoden 1940 alussa nopeaan ratkaisuun ja keskitti Suomen vastaiselle rintamalle lisäjoukkoja.
Hyökkäyksen pääpaino oli Karjalan kannaksella ja 11.2.1940 se johti läpimurtoon Summassa.
Suomalaiset vetäytyivät ensin väliasemaan ja helmikuun lopulla viivytystaisteluja käyden taka-asemaan.
Rintaman läheisyys on tunnelma, joka vaikuttaa jokaiseen ihmiseen. (...) Ensin alkaa kuulua voimakkaan tykistön jyske, sitten vähitellen yhtyvät siihen kranaatinheittimien naksahdukset ja lopulta alkaa konekiväärinkin ääni kantautua yhtäjaksoisen kivääritulen lomassa.
Lottien toiminta oli korvaamatonta. Jo varhaisessa vaiheessa huomattiin, ettei asevelvollisten miesten määrä riittäisi Suomen puolustamiseen. Lottien ansiosta jopa satatuhatta miestä vapautui talvi- ja jatkosodan aikana sotilastoimiin.
Talvisodan aikana noin 13 000 lottaa avusti armeijaa rintamalla erilaisissa tehtävissä. Kotirintama työllisti päätoimisesti noin 50 000 lottaa. Lisäksi satatuhatta lottaa toimi apulaisina oman työnsä ohessa.
Vaikka järjestö oli valmistautunut sodan varalle jo 20 vuoden ajan, joutuivat lotat sotaan osittain vailla koulutusta. Tehtävien runsaus yllätti.
Sodankäyntiin kuuluvat myös sotavangit. Talvisodan aikana suomalaiset ottivat noin 5 700 vankia. He selvisivät kohtuullisen hyvin.
Suomalaisvangeista tunnetaan vain heidät, jotka palautettiin. Talvisodan jälkeen Neuvostoliitto palautti Suomeen noin 850 vankia.
Propagandapäällikkö Reino Palmroth tenttasi vihollisen sotavankien sivistystasoa tammikuussa 1940. Jos vanki "sattui vastamaan oikein", hänet palkittiin sikarilla.
Ohjelman ylimielinen sävy venäläisiä kohtaan suututti ylipäällikkö Mannerheimin, joka kutsui Palmrothin päämajan nuhdeltavaksi. Puolustusvoimien propagandassa vihollisen halventaminen oli kielletty.
- Täällä kuuluu olevan joku musikanttikin. Mikä hän on miehiään?
– Hän on erään venäläisen musiikkikorkeakoulun opettaja.
– Vai niin. No, tietääkö hän kuka on Sibelius?
– Siitä hän ei tiennyt kerta kaikkiaan mitään.
– Vai niin.
Suomalaiset olivat maaliskuussa kuluttaneet voimansa äärimmilleen, eikä rintama enää olisi kauan pitänyt.
Keskiviikkona 13.3. tuli tieto, että rauha on solmittu.
105 päivää kestänyt sota oli vaatinut liki 26 000 suomalaisen hengen.
Haavoittuneita oli yli 40 000.
Vastapuolella molemmat luvut olivat viisinkertaisesti suuremmat.
Arvoisat kuulijat! Ennen kuin siirryn varsinaiseen puheeseen, pyydän antaa uutisluontoisena tiedonannon Moskovassa käytyjen rauhanneuvottelujen tuloksesta.
Rauhanehdot otettiin Suomessa vastaan tyrmistyneinä.
Suomi menetti Neuvostoliitolle 11 prosenttia maa-alueistaan ja toiseksi suurimman kaupunkinsa Viipurin.
Te ette ole tahtoneet sotaa, te rakastitte rauhaa, työtä ja kehitystä, mutta teidät pakotettiin taisteluun, jossa te olette tehneet suurtöitä. Tekoja, jotka vuosisatoja tulevat loistamaan historian lehdillä.
Suomalaiset reagoivat rauhanehtoihin spontaanilla suruliputuksella. Liput vedettiin puolitankoon koko maassa.
Moskovassa 13.3.1940 solmittu rauhansopimus sai Suomessa pian välirauhan nimen ja merkityksen.
Talvisodan ihme oli vahvistanut sen henkeä entisestään.
Valokuvat: SA-kuva, Sotamuseo ja Yle Arkisto. Artikkelin kirjallisena lähteenä on käytetty Jari Leskisen ja Antti Juutilaisen toimittamaa Talvisodan pikkujättiläistä (WSOY 1999).
Petra Himberg
Yle