Hyppää pääsisältöön

Taivas Viipurin yllä repesi 30. marraskuuta 1939 – Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939

Pommien varalta teipatut näyteikkunat.
Sodan uhkan alla ikkunoita teipattiin sirpalevaaran takia. Kuvassa näyteikkunoita Karjalankatu 10:ssä. Pommien varalta teipatut näyteikkunat. Kuva: Museovirasto. Karjalan liiton kokoelma. Kuvaaja O. Tetri. Viipuri,syksy 1939

Syksyllä 1939 sodan uhka leijui ilmassa. Tummat varjot hiipivät pimeillä kujilla, mutta Viipurin Musiikkiopisto aloitti toimintansa entiseen tapaan. Myös Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin soitantokausi oli suunniteltu ja konserttikausi saattoi alkaa. Marraskuun viimeisenä päivänä kaikki kuitenkin repesi.

Kireä poliittinen ilmapiiri Euroopassa pakotti suomalaiset linnoitustöihin Karjalankannaksella kesällä 1939. Linnoitustöistä tuli iskusana ja Kannaksella marssi nuoria miehiä hiekassa ja pölyssä. Heitä tuli kaikista kansankerroksista ja he kaivoivat ojia, rakensivat hirsivallituksia, tankkiesteitä ja vetivät piikkilankaa.

Puhuttiin valloittamattomista esteistä, joiden ylitse vihollinen ei pääsisi ja Viipuri olisi turvassa. Kesää 1939 sai viettää Viipurissa rauhassa, vaikka sotajutut leimasivat mielialoja.

Kaksi kuvaa: linnoitustöistä palaavia lottia Viipurin kadulla sekä vartiosotilas Viipurin linnan portilla 1939.
Linnoitustöistä palaavia lottia sekä vartiosotilas Viipurin linnan portilla 1939. Kaksi kuvaa: linnoitustöistä palaavia lottia Viipurin kadulla sekä vartiosotilas Viipurin linnan portilla 1939. Kuva: Museovirasto. Vartiosotilaan kuvaaja Thérèse Bonney. Viipuri,Viipurin linna

Syksyllä 1939 Viipurissa oli 86 000 asukasta. Viipuri oli Suomen toiseksi suurin kaupunki ja kansainvälisin, jos mittatikkuna käyttettiin siellä puhuttujen kielten määrää. Ruotsinkielisiä oli noin 2600, venäjänkielisiä noin 4500 ja saksankielisiä noin 1000. Suuri osa heistä kuului yläluokkaan, joka asui kaupungin ytimessä.

Berliini keväällä 1939.
Viipurin Lauluveikot teki huhti-toukokuussa 1939 laajan Euroopan-kiertueen vieraillen Riiassa, Budapestissa ja Berliinissä. Berliini keväällä 1939. Kuva: Viipurin Lauluveikkojen arkisto. Berliini
Viipurin Lauluveikot vieraili Berliinissä keväällä 1939 johtajansa Theodor Björklundin kanssa.
Viipurin Lauluveikkoja johti Theodor Björklund. Viipurin Lauluveikot vieraili Berliinissä keväällä 1939 johtajansa Theodor Björklundin kanssa. Kuva: Viipurin Lauluveikkojen arkisto. Viipurin Lauluveikot
Viipurin Lauluveikkojen Euroopan-kiertueen kotimatka keväällä 1939 alkoi Stettinin satamasta.
Kotimatka alkoi Stettinin satamasta. Viipurin Lauluveikkojen Euroopan-kiertueen kotimatka keväällä 1939 alkoi Stettinin satamasta. Kuva: Viipurin Lauluveikkojen arkisto. Szczecin
Väliotsikko Viipuri valmistautuu syyskauteen
Väliotsikko Viipuri valmistautuu syyskauteen kuvitus

Musiikkiopiston syyskausi 1939 alkoi 15. päivänä syyskuuta. Entiset opettajat olivat paikalla ja oppilaita ilmoittautui tavallinen määrä, noin 350.

Kaupunki valmistautui myös syksyn konserttikauteen. Boris Sirpon johtaman Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin ensimmäisen sinfoniakonsertin solistiksi 18. lokakuuta oli valittu Musiikkiopiston entinen oppilas, pianisti Orest Bodalew, joka oli asettunut Pariisiin. Hän konsertoi sieltä käsin pitkin Eurooppaa.

Helsingissäkin tultaisiin syksyllä kuulemaan Viipurin Musiikkiopiston kasvattia, kun Cyril Szalkiewicz tulisi antamaan konsertin 14. lokakuuta.

Elokuun puolivälissä viipurilaista soittotaitoa oli kuultu Tallinnassa asti. Silloin viulisti Olavi Tilli oli soittanut Viron radiossa suomalaisten säveltäjien viulukappaleita. Boris Sirpo oli käynyt Tallinnassa jo tammikuussa ja oli johtanut muun muassa Sibeliuksen Sinfonian nro 2.

Viipurissa syksyn 1939 konserttikauden avasi laulajatar Aulikki Rautawaara omalla konsertillaan lokakuun 6. päivänä.

Boris Sirpo johtaa Viipurin Musiikkiopiston orkesteria 27. marraskuuta 1939.
Boris Sirpo johtaa Viipurin Musiikkiopiston orkesteria 27. marraskuuta 1939, kun opiston toiminta jatkui jälleen pienen tauon jälkeen. Boris Sirpo johtaa Viipurin Musiikkiopiston orkesteria 27. marraskuuta 1939. Kuva: Jalmari Lankisen kokoelmat. Boris Sirpo,Viipuri
Väliotsikko Hiljaiset evakuoinnit alkoivat
Väliotsikko Hiljaiset evakuoinnit alkoivat kuvitus
Hiekkasäkkejä on tuotu sodan varalta Viipurin kauppatorille.
Hiekkasäkkejä on tuotu sodan varalta kauppatorille. Hiekkasäkkejä on tuotu sodan varalta Viipurin kauppatorille. Kuva: Lappeenrannan museot. Wiipuri-museon kokoelma. Viipuri

Viipurissa puhuttiin kuitenkin evakuoimisesta. Puhuttiin siitä, kuinka museot muualla Euroopassa olivat kaiken varalta vieneet turvaan arvokkaimpia aarteitaan. Viipurissa päätettiin seurata esimerkkiä kaikessa hiljaisuudessa. Historiallinen museo ja Taidemuseo tilasivat laatikoita, joihin pakattaisiin museon rahakokoelmat, kansantieteellisesti arvokkaat karjalaiset kansallispuvut ja taidemuseon parhaimmat taulut.

Väliotsikko Sirpojen syksy 1939.
Väliotsikko Sirpojen syksy 1939. kuvitus

Boris ja Greta Sirpo asuivat kasvattipoikansa Heimo Haiton kanssa syksyllä 1939 upouudessa, edellisen vuoden keväällä valmistuneessa talossa Kiinteistö Oy Kulmassa Punaisenlähteentorin reunalla.

Kiinteistö Oy Kulma kuvattuna Torkkelinkadulta.
Sisäkuva Yhdyspankin aulasta. Oikealla Kiinteistö Oy Kulma kuvattuna Torkkelin suunnalta. Kiinteistö Oy Kulma kuvattuna Torkkelinkadulta. Kuva: Arkkitehti-lehti 1942. Viipuri,Suomen Yhdyspankki

Talossa oli Torkkelinkadun puolella Pohjoismaiden Yhdyspankin konttori ja taloa kutsuttiinkin PYPin taloksi. Kiinteistössä sijaitsi myös Veljekset Hamusen kenkäkauppa ja mikä moderneinta, Syvänoron kangasmyymälään oli tehty Viipurin ensimmäiset liukuportaat. PYPin talon Punaisenlähteentorin puolella sijaitsi Palatsi-niminen elokuvateatteri sekä suuri, samanniminen kahvila-ravintola, jonka omistivat Greta Sirpo yhdessä sisarensa Ellen Karin kanssa.

Ellen Kari tai Ella, joksi häntä myös kutsuttiin, oli menestyvä yrittäjä, jolla oli hoidossaan ravintola äitinsä Anna Ollbergin omistamassa Hotelli Finlandiassa. Näiden lisäksi hän omisti Viipurin, Lappeenrannan ja Koiviston linja-autoasemien kahvila-ravintolat.

Ellen Karin omistaman Viipurin linja-autoaseman kahvila-ravintolan henkilökunta 1930-luvulla.
Ellen Kari henkilökuntansa keskellä. Ellen Karin omistaman Viipurin linja-autoaseman kahvila-ravintolan henkilökunta 1930-luvulla. Kuva: Auli Aikion ja Päivi Karin perhearkisto. Viipuri,linja-autoasemat,kahvilat,ravintolat
Väliotsikko 200 markkaa Mannerheimiltä.
Väliotsikko 200 markkaa Mannerheimiltä. kuvitus

Elokuussa 1939 Kannaksella oli pidetty suuri sotaharjoitus, jonka loppuparaati pidettiin Viipurissa. Sotaharjoitukseen osallistuneen 20 000 miehen paraatijoukon vastaanotti pääministeri A. K. Cajander. Sotamarsalkka C. G. Mannerheim seurasi paraatia hieman sivummalla.

Mannerheim ottaa vastaan sotaharjoituksen päätösparaatin Viipurissa 13. elokuuta 1939.
Joukot tervehtivät marsalkka Mannerheimiä Karjalankannaksen päätösparaatissa Viipurissa 13. elokuuta 1939. Mannerheim ottaa vastaan sotaharjoituksen päätösparaatin Viipurissa 13. elokuuta 1939. Kuva: SA-kuva Viipuri,sotaharjoitukset,Sotilasparaatit,Carl Gustaf Emil Mannerheim

Kaupungintalolle oli järjestetty juhla Mannerheimin kunniaksi. 14-vuotias viuluniekka Heimo Haitto esiintyi suurelle idolilleen, joka ojensi esityksen jälkeen kaksi sadan markan seteliä sanoen:

– Tässä on sinulle alku pankkitilillesi.

Väliotsikko Marraskuussa 1939 kaikki muuttui.
Väliotsikko Marraskuussa 1939 kaikki muuttui. kuvitus

Marraskuussa 1939 kaikki muuttui. Kaduilla kulkiessaan ihmiset näkivät raskaita kuorma-autoja ja täysissä aseissa olevia sotilaita. Autot jyrisivät alas Linnankatua ja kääntyivät Koivistontielle. Pitkin Kannaksenkatua ajoi moottoriajoneuvoja ja meni ratsuväkeä.

Illan hämäryydessä liikkui nopeita varjoja, yksittäisiä poliiseja ja vikkeliä pieniä lähettipoikia, joilla oli kädessään pinkka ruskeita kirjekuoria. Varsinkin pienet lähettipojat olivat innokkaita ja missä yökello ei herättänyt talonmiestä, siellä he kiipesivät portin yli viedäkseen viestinsä perille.

Viipurin Sinfoniakuoron piti esittää Armas Järnefeltin kantaatti Isänmaan kasvot marraskuun 11. päivänä, mutta konsertti peruttiin sodan uhkan vuoksi.

Pikku Pelimanni -elokuvan mainos.
Pikku Pelimanni -elokuvan mainos. Viipuri,Heimo Haitto,Pikku pelimanni

Kesällä filmatun Pikku pelimanni -elokuvan ensi-ilta oli 12. marraskuuta 1939 yhtä aikaa kymmenessä kaupungissa. Heimo esitti elokuvassa itseään ja mukana olivat erittäin taitavat Viipurin Musiikkiopiston oppilaat. Viipurissa elokuva nähtiin Kinolinnassa ja viimeistään nyt Heimon, joka oli huhtikuussa voittanut Lontoossa järjestetyn kansainvälisen viulukilpailun, tunsi koko Suomi.

Heimo Haiton välitön ja vilpitön olemus ja soittotaito hurmasivat kaikki arvostelijat. Ohjaaja Toivo Särkkää kiitettiin siitä, että Heimon soittoa oli paljon, eikä sitä oltu pilattu "filmaattisilla välihuudahduksilla". Vaikka tarinaa moitittiin kovin sentimentaaliseksi, myös kriitikoiden nenäliinat kastuivat. Elokuvan käsikirjoittajiin kuuluivat ohjaajan lisäksi Boris Sirpo ja ensimmäisen Toivo Kuula -elämäkerran 1938 kirjoittanut Tuomi Elmgren-Heinonen.

Helsingin Sanomien Erkki Kivijärvi kiitti erityisesti elokuvan pelimanniutta: "Aitoudessaan ja välittömyydessään sykähdyttävää, kaunista ja taiteellista, mukaansatempaavaa ja – silmiä kostuttavaa."

Uuden Suomen Yrjö Suomalaisen kiitoksista kuvastuivat kansalaisten mielialat marraskuun puolivälissä 1939: "Ilman viuluakin, jo luonnollisella näyttelemisellään, paremmin sanoen tavallisella olemisellaan Heimo valloittaa ja kun poika sitten tarttuu käyräänsä, hän taikoo pimeän salin pariksi tunniksi irti tästä murheellisesta arkisesta kamarasta."

Heimolla piti muutenkin kiirettä, sillä konsertointi Suomen hyväksi oli alkanut. Muun muassa tiistaina 21. marraskuuta hän konsertoi Helsingin Messuhallissa rajaseudun hätääkärsivien hyväksi ja soitti viipurilaisen kirurgin ja soitinkeräilijä Richard Faltinin omistamalla Guarnerius-viululla.

Konsertin tuotto, 70.000 markkaa lahjoitettiin hätääkärsivien puolesta työtä tekeville järjestöille. Siihen mennessä Heimo oli kerännyt hyväntekeväisyyskonserteillaan jo 160.000 markkaa. Summaa vastaava rahamäärä olisi vuonna 2018 ollut yli 57 000 euroa. Neljätoistavuotiaan koulupojan tilillä rahasumma olisi ollut huikea.

Väliotsikko Sitten kaikki räjähti.
Väliotsikko Sitten kaikki räjähti. kuvitus

Viipuriin alkoi saapua pakolaisia, sillä Kannasta oli alettu evakuoida. Talojen porraskäytäviin ja portinpieliin ilmestyi paperilappusia, joissa annettiin ohjeita myös Viipurin evakuoinnin varalta.

Sisäministeri puhui radiossa. Kaikki turha väki piti saada pois kaupungista. Sairaat, vanhukset, naiset ja lapset. Evakkojunia oli jo lähtenyt. Rautatieasemalla oli valtava tungos kun Kannakselta oli tullut yhä uusia ja uusia sotapakolaisia, itkeviä, väsyneitä lapsia ja kalpeita valvoneita äitejä. He joutuivat odottamaan tunteja kylmissä kosteissa marraskuun illoissa.

Evakkoja Viipurin asemalla 22. marraskuuta 1939.
Evakkoja Viipurin asemalla 22. marraskuuta 1939. Evakkoja Viipurin asemalla 22. marraskuuta 1939. Kuva: SA-kuva Viipuri,evakuointi

Sitten kaikki räjähti. Torstaina marraskuun 30. päivänä puna-armeijan hyökkäys alkoi tykistötulella Kannaksella klo 6.50. Aamulla yhdeksältä Viipurissa annettiin ensimmäinen ilmahälytys ja klo 9.15 ensimmäiset vihollisen pommikoneet olivat kaupungin yllä.

Kaupungin itäisiin osiin muun muassa Kelkkalan alueelle, Maaskolan ratapihalle ja kaupunginsairaalan taakse putosi pommeja, jotka sytyttivät tulipaloja.

Punaisenlähteentorin torikauppiaat oliva jääräpäisiä eivätkä uskoneet millään, että nyt oli tosi kysymyksessä. Myös monet ostajat empivät juosta suojaan. Kun pommit putoilivat Havin alueelle ja itäisiin esikaupunkeihin, useat kauppiaat vasta purkivat myyntikojujaan ja pahimman jytinän jälkeen monet jatkoivat rauhassa myyntitouhujaan.

Punaisenlähteentori talvisodan syttymisen päivänä aamulla klo 10.
Punaisenlähteentori talvisodan syttymisen päivänä aamulla klo 10 Arkkitehtitoimisto Jalmari Lankisen ikkunasta kuvattuna. Viranomaiset joutuivat käyttämään lähes väkivaltaa, jotta saivat torin tyhjenemään. Punaisenlähteentori talvisodan syttymisen päivänä aamulla klo 10. Kuva: Lappeenrannan museot. Juha Lankisen kokoelma. Kuvaaja Jalmari Lankinen. Viipuri,Suomen Talvisota 1939-40

Pommikoneet poistuivat Viipurin yläpuolelta noin klo 12.30, ja vaara ohi -merkki annettiin klo 12.55. Ensimmäisen sotapäivän pommituksissa kuoli yhdeksän viipurilaista. Puoli kahdelta kuultiin radiosta, kuinka presidentti Kyösti Kallio luki eduskunnan päätöksen sotatilasta.

Väliotsikko Heimon ensirakkaus löytyi Torkkelista.
Väliotsikko Heimon ensirakkaus löytyi Torkkelista. kuvitus
Heimo Haitto soittaa, kuvattu keväällä 1939.
Heimo Haitto keväällä 1939. Heimo Haitto soittaa, kuvattu keväällä 1939. Kuva: Yle Heimo Haitto

Kesällä 1939 neljätoistavuotias Heimo oli kokenut ensirakkautensa. Hän oli aloittanut Kreutzerin etydien harjoittelun kotonaan aamulla klo 7 ja näynyt ikkunasta "pienen tumman enkelin" liitelevän torin halki taluttaen lumivalkoista koiraa.

– En voinut tehdä mitään muuta kuin laskea viulun flyygelin päälle ja juosta kiireesti ulos nähdäkseni hänet läheltä.

Teiniromantikko nappasi juostessaan ruusun ruusupensaasta ja ojensi sen tytölle, joka kertoi nimekseen Riitta. Saman talon yhdeksännessä kerroksessa asunut Riitta ja silmittömästi rakastunut Heimo sopivat yhteisestä vihellysmerkistä. Kun parvekkeelta kuului sovittu merkki, tarkoitti se lähtöä ulos kävelylle Torkkelin puistoon.

Kun Heimo ensimmäisten Viipurin pommitusten jälkeen lähetettiin junalla kasvatti-isoäitinsä Anna Ollbergin kanssa turvaan Tornioon, he viettivät ensimmäisen yön Kuopiossa koulun voimistelusalin lattialla. Lohduttaakseen itseään rakasta Riittaa ajattellessaan, Heimo ryhtyi viheltämään. Ihmeellistä kyllä, hän kuuli vastauksen voimistelusalin toisesta päästä.

Hotelli Finlandia on saanut osuman ja palaa Viipurissa joulukuun alussa 1939.
Joulukuun aikana Viipurin pommitukset olivat vielä vaatimattomia, mutta huonoksi onneksi Anna Ollbergin omistama Hotelli Finlandia Punaisenlähteen- ja Repolankadun kulmassa sai osuman ja syttyi palamaan. Hotelli Finlandia on saanut osuman ja palaa Viipurissa joulukuun alussa 1939. Kuva: Jalmari Lankisen kokoelmat. Viipuri,pommitukset
Talvisodan pommituksissa tuhoutunut Hotelli Finlandia Viipurissa.
Tuhoutunut Hotelli Finlandia. Talvisodan pommituksissa tuhoutunut Hotelli Finlandia Viipurissa. Kuva: Lappeenrannan museot. Viipuri,Suomen Talvisota 1939-40
Väliotsikko Sirpot pakenevat Viipurista.
Väliotsikko Sirpot pakenevat Viipurista. kuvitus

Boris ja Greta Sirpo seurasivat muutaman päivän kuluttua Heimoa ja Anna Ollbergiä Tornioon. Joukko sai majapaikan Heimon lapsuudentoverin Reino Hakasalon kodista. Heimon vanhemmat olivat eronneet, eivätkä enää asuneet Torniossa.

– Puutetta oli monestakin asiasta, mutta hauskaa oli silti, Heimo on muistellut. Meillä oli valtava kahvipannu, jossa tehtiin kaikki, keitettiin kahvit ja jopa pestiin pyykit. Kerran kun kahvia alettiin kaataa kuppeihin, pannusta tihkui vain muutama vaivainen pisara kerrallaan. Hämmästyneenä rouva Sirpo otti kannen pois. Kahvipannusta ryömi esille kaksi sukkaa...

Seuraavana aamuna pakolaisten matka jatkui Ruotsin puolelle. Heimo antoi ensin konsertin Haaparannassa ja sen jälkeen Tukholmassa, Malmössä, Göteborgissa ja Oslossa. Siitä alkoi Heimon ja Sirpojen Suomen Avun hyväksi tekemä konserttikiertue, joka Ruotsin ja Norjan jälkeen jatkui Amerikkaan 1940.

Amerikassa Heimon pitämistä sadoista konserteista kertyi melkoinen rahasumma Suomen hyväksi. Laajan konserttikiertueen suojelijana toimi presidentti Herbert Hoover.

Sotilaita pommitetun Pohjoismaiden Yhdyspankin talon edessä. Kuvassa näkyvät elokuvateatteri Palatsin sekä ravintolan ja kahvilan nimikyltit.
Pommitettu PYPin talo, jossa Sirpot asuivat 1939. Sotilaita pommitetun Pohjoismaiden Yhdyspankin talon edessä. Kuvassa näkyvät elokuvateatteri Palatsin sekä ravintolan ja kahvilan nimikyltit. Kuva: Sotamuseo. Viipuri
PYPin talo Viipurissa sai osuman helmikuussa 1940. Kuva 5.2.1940.
Sirpojen kotitalo sai osuman helmikuun pommituksissa. Kuva 5. helmikuuta 1940. PYPin talo Viipurissa sai osuman helmikuussa 1940. Kuva 5.2.1940. Kuva: SA-kuva Viipuri,Suomen Talvisota 1939-40

Erään tarinan mukaan Anna Ollberg palasi Viipuriin 1942 jatkamaan omistamansa ravintola Palatsin toimintaa. Hän lähti kiertelemään kaupungille löytääkseen kalustusta runneltuun ravintolaansa ja löysi omia tuolejaan, yhden sieltä ja toisen täältä, ja myös muutaman oman lautasensa ja pari kolme kermakannua.

Astiaston kanssa oli vaikeaa. Sen hän joutui kokoamaan suureksi osaksi sotasaaliista, mutta vähitellen hän sai kokoon jonkinlaisen sisustuksen, ja saattoi jatkaa ravintolansa toimintaa kunnes koitti seuraava Viipurista-lähdön aika.

Tarinan Anna saattoi kuitenkin olla hänen tyttärensä Ellen Kari, sillä Anna Ollberg oli tuolloin jo 75-vuotias ja vietti sota-ajan turvassa sukulaistensa luona Ruotsissa. Sen sijaan Ellen Kari omisti sota-arkiston mukaan Viipurissa Borgward 3 Tonner -nimisen vuoden 1942-mallisen kuorma-auton, jonka Viipurin suojeluskuntapiiri pakkolunasti vuosiksi 1943-44.

Talvisodan pommien raunioittamaa Viipuria. Linnankatu 11, As Oy Domus.
As Oy Domus, Linnankatu 11. Talvisodan pommien raunioittamaa Viipuria. Linnankatu 11, As Oy Domus. Kuva: Lappeenrannan museot. Wiipuri-museon kokoelma. talvisota
Väliotsikko Toivo ja Mandi Saarenpään pako Viipurista.
Väliotsikko Toivo ja Mandi Saarenpään pako Viipurista. kuvitus

Venäläisten pommikoneiden hyökättyä Viipuriin marraskuun viimeisenä päivänä 1939, pakoon joutui lähtemään myös säveltäjä ja kuoronjohtaja Toivo Saarenpää puolisoineen.

Sotapoliisi valvomassa pommituksen aiheuttamaa tulipaloa talvisessa Viipurissa.
Sotapoliisi valvoo pommituksen aihuttamaa tulipaloa. Sotapoliisi valvomassa pommituksen aiheuttamaa tulipaloa talvisessa Viipurissa. Kuva: Lappeenrannan museot. Wiipuri-museon kokoelma. Viipuri,Suomen Talvisota 1939-40

Mandi Saarenpää on muistellut pakoa:

– Yöllä joulukuun ensimmäistä päivää vasten lähdimme kauniista kodistamme vain sen verran tavaraa mukanamme, minkä kantaa voimme. Miehelläni oli toisessa kädessään käsikirjoituksensa, toisessa parikymmentä arvokkaampaa tauluamme, kankaina tietysti, kehykset täytyi jättää. Minulla oli loput tauluistamme ja eväät.

Kantamukset olivat niin raskaat, että heidän piti levätä jokaisessa kadunkulmassa. Pieni Eila, Saarenpäiden ottolapsi, yritti urheasti auttaa raskaiden kantamusten kanssa.

– Asemalle pääsimme ja kauheassa tungoksessa saimme liputkin Mikkeliin ostetuksi. Mutta miten selviäisi siinä kauheassa tungoksessa junaan, siinä oli tietämistä.

Saarenpäät ryntäsivät lippuineen ensimmäisenä lähdössä olleeseen junaan.

– Saimme härkävaunussa sijan alimpien lavitsojen alla, siis lattialla, jossa ei mahtunut muuten olemaan kuin pituusasennossa. Juuri kun olimme tunkeneet itsemme näihin ahtaisiin olotiloihin, ilmestyi rautatievirkailija ilmoittamaan että tämä juna lähtee Turkuun. Silloinkos meille tuli kiire junasta ulos ja etsimään Savon junaa, joka lopuksi löytyikin.

Apteekin talo palaa Viipurin pommituksessa.
Apteekin talo on saanut osuman ja palaa. Apteekin talo palaa Viipurin pommituksessa. Kuva: Lappeenrannan museot. Juha Lankisen kokoelma. Kuvaaja Jalmari Lankinen. Viipuri,Suomen Talvisota 1939-40

Uudessa junassa joukko sai mukavamman paikan härkävaunun ylälavitsalta. Mukana vaunussa oli vanhempi nainen, joka viholliskoneiden yllättäessä junan Kouvolassa, aloitti virrenveisuun. Kaikki laulutaitoiset yhtyivät virteen, sillä mitään muutakaan ei ollut tehtävissä. Kun vaara oli ohi, juna jatkoi muutaman tunnin odottelun jälkeen matkaa Mikkeliin.

– Saimme siellä yösijat matkailijakodissa lähellä asemaa. Miten iloisia olimmekaan, kun jännittävän, valvotun yön ja päivän jälkeen saimme nukkua kunnollisissa vuoteissa tässä entisessä kotikaupungissa. Hyvä oli ettemme aavistaneet, että juuri se matkailijakoti olisi pian raunioina.

Saarenpäiden määränpää oli Reinikkalan kartano Kangasniemellä. Syksyllä 1941 Toivo sai vaikean sydänkohtauksen, mutta toipui ja sai ystäviensä avulla vielä järjestettyä sävellyskonsertin Helsinkiin 1942. Hän kuoli Tampereella 1948.

Testamentissaan Toivo Saarenpää määräsi Reinikkalan kartanon Suomen Säveltäjille kesänviettopaikaksi. Huonokuntoinen kartano myytiin 1982 ja tilalle hankittiin Helsingistä säveltäjille vierasasunto, Saarenpää-säveltäjäkoti, joka sijaitsi ensin Vilhonvuorenkujalla, ja on vuodesta 1997 sijainnut Ilmarinkadulla.

Väliotsikko Andrej Rudnev pakenee jälleen.
Väliotsikko Andrej Rudnev pakenee jälleen. kuvitus
Nimikirjoituksia Felix Krohnin vieraskirjassa.
Nimikirjoituksia Felix Krohnin vieraskirjassa. Nimikirjoituksia Felix Krohnin vieraskirjassa. Kuva: Kyllikki Ohelan kotiarkisto. Andrej Rudnev,Vieraskirja

Kun talvisota syttyi ja Viipuria pommitettiin, myös Boris Sirpon emigranttiystävästä Andrej Rudnevista tuli jälleen pakolainen. Rudnevin kohdalla erityisen traagista oli, että hänen uudelleen hankkimansa, Pietariin jo kertaalleen jäänyt suuri kirjasto ja nuotisto jäivät vuorostaan Viipuriin.

Rudnevin muu perhe asui jo Helsingissä ja hän aloitti 1940 uudessa toimessa Helsingin yliopiston venäjän kielen lehtorina. Pääasiallisen ansiotyönsä Rudnev teki edelleen musiikin alalla. Toimittuaan Viipurissa Karjalan Aamulehden ja Viborgs Nyheterin musiikkikriitikkona, Helsingissä hän ryhtyi kirjoittamaan Nya Presseniin.

Professori Andrej Rudnew kotonaan Viipurissa 1931.
Andrej Rudnev oli eloisa ja nopealiikkeinen mies. Hänen kovaan valkoiseen kaulukseensa kiinnitetty pieni musta rusetti saattoi joskus lennähtää lattialle hänen elehtiessään. Professori Andrej Rudnew kotonaan Viipurissa 1931. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Andrej Rudnev

Sibelius-Akatemiassa Rudnev opetti prima vista -soittoa vuoteen 1953 asti ja vielä senkin jälkeen hän antoi opetusta kotonaan Fredrikinkadulla. Rudnevin tunneilla soitettiin kahdella vierekkäisellä pianolla kahdeksankätisesti sinfonioita ja muuta orkesterimusiikkia.

Rudnevin opetuksen suurta merkitystä on korostanut erityisesti Jorma Panula, joka Sibelius-Akatemian orkesterinjohdon professorina käytti menestyksekkäästi Rudnevin menetelmiä. Panula on sanonut Rudnevin olleen hänen uralleen yhtä merkittävä kuin varsinainen orkesterinjohdon opettaja Leo Funtek.

Rudnev suhtautui oppilaisiinsa lämpimän isällisesti: kaikkien piti kutsua häntä Antti-sedäksi. Häntä ei kuitenkaan sinuteltu, vaan puhuteltiin kolmannessa persoonassa. Rudnev tutustui nopeasti uusiin ihmisiin ja halusi jokaisen kirjoittavan muutaman sanan suureen kirjaan, jota hän kuljetti mukanaan matkoillaan, tai vielä suurempaan kirjaan, joka hänellä oli kotonaan.

Andrej Rudnevin ottama kuva Sibeliuksesta ja pianisti Nikolai Orlovista Ainolassa 6. huhtikuuta 1931.
Andrej Rudnevin ottama kuva Sibeliuksesta ja pianisti Nikolai Orlovista Ainolassa 6. huhtikuuta 1931. Andrej Rudnevin ottama kuva Sibeliuksesta ja pianisti Nikolai Orlovista Ainolassa 6. huhtikuuta 1931. Kuva: Sibelius-museo. Kuvaaja Andrej Rudnev. Jean Sibelius,Nikolai Andrejevitš Orlov

Rudnevin erittäin arvokas musiikkiaineisto sijoitettiin hänen kuolemansa jälkeen Sibelius-museoon Turkuun. Nuotisto sisältää hänen käsin kirjoittamansa kahdeksankätiset pianosovitukset Sibeliuksen tärkeimmistä orkesterisävellyksistä, muun muassa kaikista sinfonioista. Tutkimukselle arvokkaita ovat laajat kokoelmat Rudnevin konserttiarvosteluista ja muista dokumenteista sekä Viipurin että Helsingin ajalta.

Väliotsikko Näemmekö enää koskaan?
Väliotsikko Näemmekö enää koskaan? kuvitus

Talvisodan toisena päivänä 1939 Kalevi Tilli vei isänsä, Agricolan kirkon kanttorin Oskari Tillin Repolan kansakoulun edustalla odottavaan siviiliväestön evakuointiautoon.

Kalevi Tilli keväällä 1939 Torkkelin puistossa.
Kalevi Tilli keväällä 1939 Torkkelin puistossa. Kalevi Tilli keväällä 1939 Torkkelin puistossa. Kuva: Kalevi Tillin kuva-arkisto. Viipuri,kalevi tilli

– Autoja lähti sieltä pitkin iltaa. En tiennyt silloin minne isäni kuljetettaisiin. Pommitusten sytyttämien tulipalojen punertavan loimun heijastuessa räntasateiselle yötaivaalle syleilin kotvan isääni tietämättä tapaisimmeko enää koskaan toisiamme. Alla päin kiiruhdin sitten läpi pimennetyn kaupungin takaisin omaan SK-kompaniaani.

– Selloni olin onneksi vienyt jo ennen sotaa opiskelija-asuntooni Helsinkiin. Olin nimittäin heti opiskelun alkaessa syksyllä liittynyt sellistinä Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan orkesteriin ja Helsingin ylioppilaskunnan soittajiin.

Oskari Tilli oli ostanut Kaleville sellon jo 1926:

– Isäni oli ostanut minulle sellon joltakin vanhalta Viipurissa asuvalta venäläiseltä emigranttiukolta. Kun monia vuosikymmeniä myöhemmin vein sellon Helsingissä korjattavaksi Fazerin musiikkikauppaan, ihmeteltiin siellä, mistä olin saanut niin arvokkaan soittimen. Tuskin isänikään tiesi sen todellista arvoa ostaessaan sen. Ehkä vanha emigranttiparka oli ollut taloudellisessa ahdingossa ja myynyt soittimen rahapulassa polkuhintaan.

Pommitettu Viipurin tuomiokirkon kirkkosali 5. helmikuuta 1940.
Kanttori Oskari Tillin työpaikka Viipurin tuomiokirkko tai Agricolan kirkko, joksi sitä myös kutsuttiin, tuhoutui talvisodan pommituksissa helmikuun alussa 1940. Pommitettu Viipurin tuomiokirkon kirkkosali 5. helmikuuta 1940. Kuva: SA-kuva Viipuri,tuomiokirkot
Kanttori Oskari Tilli.
Oskari ja Elli Tilli asettuivat Helsinkiin, missä Oskari kuoli 1948. Kanttori Oskari Tilli. Kuva: Tillin perheen kuva-arkisto. Viipuri,oskari tilli
Elli Tilli. Kuva Viipuri 1930-luvun loppu.
Elli Tilli kuvattuna Viipurissa. Elli ja Oskari Tillin pojasta Kalevista tuli pankinjohtaja ja heidän pojastaan Olavista viulisti Radion sinfoniaorkesteriin. Elli Tilli. Kuva Viipuri 1930-luvun loppu. Kuva: Auli Taipaleen, o.s. Mankosen valokuva-albumi. Viipuri,elli tilli
Viipurilaisen Starckjohannin kiinninaulatut näyteikkunat jouluna 1939.
Starckjohannin kiinni naulatut näyteikkunat jouluna 1939. Viipurilaisen Starckjohannin kiinninaulatut näyteikkunat jouluna 1939. Kuva: Museovirasto. Karjalan liiton kokoelma. Kuvaaja Pentti Nikulainen. Viipuri,Suomen Talvisota 1939-40

Sodan puhjettua suuri osa ei vielä asevelvollisuusiässä olleista koulupojista liittyi Viipurin ja lähiseutujen suojeluskunnista muodostettuun I/SK-pataljoonaan. Yhdessä Karjalan kaartin asevelvollisista koostuneen Viipurin vartiopataljoonan kanssa se huolehti kaupungin tärkeiden kohteiden vartioinnista.

Kun Kalevi Tilli oli komppaniansa kanssa Vanhassakaupungissa pelastamassa tavaroita osuman saaneesta ja tuleen syttyneestä Montosen kaupasta, hänen mieleensä nousivat onnelliset kouluvuodet ja Montosen kaupasta saadut appelsiinit.

Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939 jatkuu! Lue seuraavaksi viipurilaisten sankariteoista ja siitä, mitä tapahtui Viipurin Musiikkiopistolle, Heimo Haitolle ja Boris Sirpolle sotavuosien jälkeen! Lue mitä tähän mennessä on tapahtunut!

Viipuri palaa. Kuva Linnankadun patterinmäen puoleisesta päästä 8.3.1940.
Viipuri palaa. Kuva Linnankadun Patterinmäen puoleisesta päästä 8. maaliskuuta 1940. Viipuri palaa. Kuva Linnankadun patterinmäen puoleisesta päästä 8.3.1940. Kuva: Sotamuseo. Viipuri
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939. kuvitus

Lähteet

Suulliset lähteet
Aikio, Auli: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Auli Aikion puhelinhaastattelu 13.11.2019.
Hyökki, Matti: Muistoja isästä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta Anton Hyökistä. Kuoronjohtaja, professori emeritus Matti Hyökin haastattelu Helsingissä 21.2.2019.
Kari, Päivi: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Päivi Karin haastattelu Orivedellä 21.11.2019.
Ohela, Kyllikki: Muistoja isästä, säveltäjästä ja Viipurin Musiikkiopiston johtajasta Felix Krohnista. Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan (o.s. Krohn) haastattelu Lappeenrannassa 25.1.2019.
Rauhala, Matti: Oppilaan muistoja Viipurin Musiikkiopistosta. Kanttori Matti Rauhala haastattelussa Lahdessa 11.9.2019.
Saarnilahti-Becker, Meri: Muistoja äidinisän veljestä, viipurinvenäläisesta pianotaiteilijasta ja pianopedagogista Sergei Kulangosta. Kouluttaja Meri Saarnilahti-Beckerin haastattelu Helsingissä 19.2.2019.
Saraste, Jukka-Pekka: Muistoja Viipurin Musiikkiopiston viulunsoitonopettajasta, viulutaiteilija Naum Levinistä. Kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen haastattelu Helsingissä 3.10.2019.
Suurpää, Matti: Muistoja äidistä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta ja viulupedagogista Irma Salmela-Suurpäästä. Kustantaja Matti Suurpään haastattelu Helsingissä 2.5.2019.
Sipilä, Aila: Muistoja vanhemmista rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta, o.s. Tillistä. Rouva Aila Sipilän o.s. Mankosen puhelinhaastattelut 5. & 7.11.2019.
Taipale, Auli: Muistoja isovanhemmista, viipurilaisesta kanttori Oskari ja rouva Elli Tillistä sekä vanhemmista, rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta o.s. Tillistä. Rouva Auli Taipaleen o.s. Mankosen haastattelu Helsingissä 6.11.2019.

Painetut lähteet
Aikalaiskirja 1934
Aho, Kalevi: Ernest Pingoud - Taiteen edistys. Esipuhe teokseen. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Bergroth, Kersti & Jääskeläinen, Lempi & Kojo, Viljo: Rakas kaupunki. Otava. Helsinki 1951.
Bodalew, Orest: Artikkeli Orest Bodalew kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia (toim. Maire Pulkkinen). Oy Fazerin musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Dahlström, Fabian: Jean Sibelius - Päiväkirja 1909-1944. Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula, elämäkerta. WSOY. Porvoo 1938.
Garam, Lajos: Viulun mestareita. Hellasedition. Rajamäki 1985.
Hagelberg-Raekallio, Dagmar: Kaiu Suomen laulu. Laulajattaren muistelmia. Otava. Helsinki 1934.
Haitto, Heimo: Maailmalla. Kirjayhtymä. Helsinki 1976.
Haitto, Heimo – Vastari, Eva: Viuluniekka kulkurina. Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-76. Tammi. Jyväskylä 1994.
Heikkilä, Ritva (toim.): Kultaisten rantojen Kannas. Kuvauksia Terijoen maisemista ja ihmisistä. Karisto. Hämeenlinna 1986.
Heiskanen, Outi: Elohuvia. Elokuvateatterien kotimainen kulta-aika. Otava. Keuruu 2009.
Hirn, Sven & Lankinen, Juha: Viipuri. Suomalainen kaupunki. WSOY. Porvoo 2000.
Häyrynen, Antti: Viipurin perintö elää. Rondo-lehti 11/2018.
Ilanko, Jori: Viipurin musiikkiopisto 1918-1928. Viipuri Kauppakirjapaino 1928.
Jokinen, Esko (toim. Antti Jokinen): Eväät. Kansan sivistysrahaston tuella. Tampere 2003.
Junkkari, Olli: Laulun laaja kotimaa. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Helsinki 1997.
Jussila, Osmo & Hentilä, Seppo & Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–1995. WSOY. Juva 1995.
Järvinen, Maria: Optimistit rakentavat maailmaa. Olavi Kajala Lahden kaupunginjohtajana 1942-1967. Historian pro gradu -tutkielma. Treen yliopisto. Huhtikuu 2012.
Jääskeläinen, Lempi: Idästä saapuu myrsky. Otava. Helsinki 1942.
Jääskeläinen, Lempi: Kevät vanhassa kaupungissa. Otava. Keuruu 1957.
Kajanus-Blenner, Lilly: Artikkeli Lilly Kajanus-Blenner kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Kari, Leo: Papan pakinat. Tekstinkäsittely Päivi Kari. Oriveden kirjapaino 2013.
Karppanen, Eka: Nuorukaisena Knut Possen jäljillä. Piirroksellinen muistelmisto 30-luvun Viipurista. Karjalan Kirjapaino Oy. Lappeenranta 1987.
Keskisarja, Teemu: Viipuri 1918. Siltala. Latvia 2018.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan. Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Juva 2008.
Kolari, Pertti: Viipurin autotietoa - Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry. Viipurin läänin autoja ja autoilijoita. Luettelo-osa 2016.
Kortelainen, Anna: Ei kenenkään maassa. Romaani. Tammi. Juva 2012.
Kujala, Antti: Viipurin työväenliike vuosina 1899–1907 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Kuula, Pentti: Viipurin Musiikin Ystävien orkesteri suomalaisen musiikin ja kansallisen identiteetin edistäjänä 1894-1918. Studia Musica 28, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osasto. Helsinki 2006.
Kuujo, Erkki: Viipuri. Karjala. Osa 3. Arvi A. Karisto Oy.
Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Muistelmia. Helsinki 1967.
Lankinen, Juha: Kaupan ja teollisuuden Viipuri. Karjalan Kirjapaino Oy, Lappeenranta. Jyväskylä 2000.
Lampila, Raija: Ralf Gothónin soiva elämä. Teos. Juva 2016.
Leppo, Jaakko: Viipurilaisia. Kustannusosakeyhtiö Kivi. Lahti 1946.
Liski, Tuure: Lakkarinpalle. Elämää Valkjärven Mannilassa. Pohja 1982.
Louhivuori, Anna-Maija: Artikkeli Cyril Szalkiewicz kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia – Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja, toim. Maire Pulkkinen. Fazer. 1958.
Mainio, Aleksi: Vakoilijoita ja pomminheittäjiä. Viipurin venäläiset taistelujärjestöt ja virkavalta 1917–1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Malmberg, Ilkka: Kaiken nähnyt kaunotar. HS Kuukausiliite. Tammikuu 2005.
Moisio, Erkki: Lempi Jääskeläinen – Viipurin kuvaaja. Otava. Keuruu 1983.
Mäkinen, Kirsi-Marja: Viipurin konserttielämä 1920- ja 1930-luvulla. Musiikkitieteen Pro gradu -tutkielma. Kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitos. Turun yliopisto 1978.
Neuvonen, Petri (toim.): Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Eino Partasen valokuvia. SKS. Hämeenlinna 2010.
Niskanen, Riitta: "Kruuni sen tekköö" Lahden konserttitalon rakennushistoria. Musiikkiopiston omakotisäätiö & Lahden kaupunginmuseo. Markprint Oy 2004.
Paavolainen, Jaakko: Lapsuus Kanneljärvellä. Tammi. Helsinki 1982.
Pajamo, Reijo: Musiikin juhlaa Viipuris. Repale-kustannus. Helsinki 2018.
Pakkanen, Outi: Rakas Emmi. Otava. Keuruu 1984.
Pelto, Hanna: Lukkarin lapset. Herman Siukosen perheen vaiheita kirjeenvaihdon kertomina. Omakustanne. Vammala 2011.
Pärnänen, Väinö: Viipurilaista teatterielämää. Viipurin Työväen teatteri - Viipurin Kaupunginteatteri 1898-1945. Tammi. Lahti 1950.
Rasilainen, Toivo & Pullinen, Erkki: Viipurin musiikkiopisto – Lahden musiikkiopisto. 50 vuotta musiikin opetusta. Lahden musiikkiopisto Oy. 1968.
Roine, Maija-Stiina: Harry Wahlin viulut. Helsinki 2007.
Reijonen, Tuuli: Kannaksen mosaiikkimaailma. Otava. Keuruu 1968.
Rousi, Arne: Ystäväni musiikin maestrot. Atena. Jyväskylä 2006.
Saarenpää, Mandi: Toivo Saarenpää. Kirjavälitys Oy. Tampere 1952.
Saarenpää, Toivo: Viipurin musiikkioloista. Suomen musiikkilehti nro 8. 1.12.1923.
Saarenpää Toivo: Artikkeli Toivo Saarenpää kirjassa Suomen säveltäjiä I (toim. Einari Marvia). WSOY. Porvoo 1965.
Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Helsinki 1987, Painokaari Oy. Tammi.
Salmenhaara, Erkki: Ernest Pingoud – Taiteen edistys. Jälkilause teoksessa. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos: Aamulehti – Kotka Nyheter. Kustannuskiila. Kuopio 1988.
Suomen lehdistön historia 2: Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Kustannuskiila. Kuopio 1987.
Tilli, Kalevi: Karjalainen rapsodia. Vanha viipurilainen kertoo. Juva 1992. WSOY.
Tilli, Kalevi: Viipuri. Muistoja kaipuuni kaupungista. Juva 1985. WSOY.
Tuomi, Liisa: Elämäni kiikkulauta. Apulehti. Helsinki 1972.
Tuulio, Tyyni: Nuoruuden maa. WSOY. Porvoo 1967.
Vares, Vesa: Porvarillinen ja demokraattinen maakunta. Luovutetun Karjalan porvarilliset puolueet 1900-luvun alusta vuoteen 1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Veltheim, Katri: Kultainen rinkeli. Tammi. Helsinki 1984.
Veltheim, Katri: Kävelyllä Viipurissa. Tammi. Helsinki 1985.
Ypyä, Ragnar: Viipurin kaupungin rakennuskonttorin huonerakennustöitä. Arkkitehtilehti nro 2, 1942.

Arkistolähteet
Helsingin Sanomat HS Aikakone
Kansalliskirjasto.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot digi.kansalliskirjasto.fi
Lahden konservatorion arkisto.

Nettilähteet
Airola, Tuomas: Onni Suhonen ja Viipurin perintö. Keski-Pohjanmaa 14.2.2004.
Bodalew, Pippe: Nummelan kylähistoria. Muistoja Huhrammäestä. Vaahteristo. 16.10.2008.
Floman, Per Erik: Glimtar från musiklivet i Wiborg. Wiborgs Nyheter, Lördagen den 7 januari 2012.
Hakala, Esa: Avainsijoitus.blogspot.com. Toista oli Viipurissa 7.8.2018 | Boris Osipovitš Sirpo 31.10.2018 | Heimo Haitto 30.6.2019.
Jalkanen, Pekka: 1930-luku: Katse taaksepäin. Populaarimusiikin museo Pomus.
Karjalainen, Katariina: Tällainen on Putinin hulppea luksushuvila Viipurissa. Ilta-Sanomat 27.9.2017.
Lappalainen, Seija: Ranta Sulho (1901–1960). Kansallisbiografia 9.10.2006.
Mäkelä-Alitalo, Anneli: Sirpo, Boris (1893–1967). Kansallisbiografia 14.11.2007. Päivitetty 25.9.2008.
Numminen, Pekka: Tällainen on Putinin huvila Viipurissa - maku kuin Trumpilla. Iltalehti 26.09.2017.
Salmenhaara, Erkki: Raitio, Väinö (1891–1945). Kansallisbiografia 20.8.1999. Päivitetty 26.7.2016.
Sariola, Petri: Orest Bodalew - suomalaisen pianotaiteen outsider. Nettiartikkeli. Amfion 17.8.2016.
OP Ryhmän Taidesäätiö
Schönberg, Kalle: Venäläismedia: Putinin uusi datsha on vanha suomalainen jugend-kartano Viipurin lähellä. Yle Uutiset 24.8.2017.
Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK): VirtuaaliViipuri
Teatterimuseo: Tunteita ja eleganssia. Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipurista. Työryhmä Pentti Paavolainen, Aila Teräväinen, Irina Fialkina, Sirpa Nygren.

Radio-ohjelmat
Tämä on semmoinen ammatti, ettei sitä täysin opi. Syksyn taiteilija Heimo Haitto soittaa kertoo työstään. Haastattelijana Eeva Hirvensalo. Yle 1979.
Vaito Haitto muistelee veljeään Heimo Haittoa. Toimittajana Outi Paananen. Narrin aamulaulu, Yle 2018.

Kirjallisuutta
Porvali, Mikko: Sinisen kuoleman kuva. Karelia Noir I. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2015.
Porvali, Mikko: Veri ei vaikene. Karelia Noir II. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2016.
Porvali, Mikko: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir III. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2018.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939

  • Muukalaisella maestro Boris Sirpolla riitti ihailijoita ja vihamiehiä

    Johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.

    Lue johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939 ja lähde kiehtovalle aikamatkalle 1920-1930-lukujen vilkkaaseen, kosmopoliittiin Viipuriin! Jatkokertomuksessa seikkailevat armenialainen viuluniekka Boris Sirpo ihailijoineen ja vihamiehineen, Pietarista paenneet emigranttimuusikot, operettidiivat ja teatterilaiset, salaperäinen soitinkeräilijä Viulu-Wahl, viulun ihmelapsi Heimo Haitto ja monet muut viipurilaiset kulttuuripersoonat. - Kuuntele Areenassa toimittaja Outi Paanasen ja musiikin tutkija Reijo Pajamon radiosarja Musiikkielämää vanhas Wiipuris.

  • Muukalainen viuluniekka Boris Wolfson tulee kaupunkiin maailmanpalon syttyessä

    Osa 1 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 1: Kun armenialainen viuluniekka Boris Wolfson astui Helsingin yöpikajunasta Viipurin uudelle rautatieasemalle 1914, hän tuli kosmopoliittiin karjalaisten kaupunkiin. Viipurissa puhuttiin sekaisin suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa, joskus ranskaakin. Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin uusi viulisti vaihtoi saksalaisen Wolfson-nimensä pian toiseksi, sillä Saksasta ja Venäjästä oli tullut vihollisia. Heinäkuun viimeisenä päivänä oli syttynyt maailmansota. Kääntämällä etunimensä nurin Boriksesta tuli Boris Sirob.

  • Muukalainen viuluniekka kotoutuu kaupunkiin

    Osa 2 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 2: Syksystä 1914 armenialainen viulisti Boris Sirob tienasi leipänsä soittamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterissa Leevi Madetojan johdolla. Syksyllä 1916 orkesterin kapellimestariksi vaihtui Toivo Kuula. Boris hankki voita leivän päälle antamalla viulutunteja. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa kolme huippulahjakasta viipurilaispoikaa, Sulo Aro, Onni Suhonen ja Naum Levin. Kun Boris kohtasi kauniin ja rikkaan Gretan, Viipurista tuli lopullisesti hänen kotikaupunkinsa.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri saa kuoliniskun

    Osa 3 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 3: Vallankumous Venäjällä maaliskuussa 1917 herätti suomalaisissa toivon, että uusi vapaa Venäjä antaisi Suomellekin vapauden. Toivo Kuulan johtamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterilla oli tuulta purjeissa. Kaupunki myönsi reilun avustuksen, soittajat voitiin kiinnittää hyvissä ajoin ja orkesterikouluun ilmoittautui ennätysmäärä oppilaita. Tammikuussa 1918 kaikki muuttui, kun Suomi ajautui veriseen sisällissotaan.

  • Ystävykset kielinero Andrej Rudnev ja säveltäjä Ernest Pingoud pakenevat kaupunkiin

    Osa 4 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 4: Bolshevikkivallankumouksen jälkeen lokakuussa 1917 kymmenet tuhannet venäläiset lähtivät pakoon Neuvosto-Venäjältä. Monen pakoreitti kulki pitkin Karjalankannasta Viipurin kautta. Jotkut emigranteista kuten kielitieteilijä ja pianisti Andrej Rudnev ja ystävänsä säveltäjä Ernest Pingoud jäivät Viipuriin asumaan.

  • Kanttori Tillin lapset saavat venäläiset soitonopettajat

    Osa 5 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 5: Viipurin tuomiokirkon kanttorin Oskari Tillin ja puolisonsa Ellin lapset Tellervo, Kalevi ja Olavi saivat tottua siihen, että kotona laulettiin ja soitettiin koko ajan. Kaikki lapset laitettiin Boris Sirobin syksyllä 1918 perustamaan uuteen Viipurin Musiikkikouluun, missä he saivat venäläiset soitonopettajat. Kun Tellervo pääsi nuorelle herrasmiehelle, pianotaiteilija Sergei Kulangolle, pojat joutuivat ankaralle viulupedagogi Tatjana von Rippakselle.

  • Kansakoulunopettaja Aino Siukosen lauluääni soi kuin kukkopilli

    Osa 6 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 6: Kansakoulunopettaja Aino Siukonen kävi keväällä 1920 Viipurin uudessa Musiikkikoulussa laulu- ja pianotunneilla sekä musiikin teoriassa. Kirjeissään kotiväelle Aino ihmetteli, miten hänen lauluäänensä soi joskus kuin kukkopilli ja toisinaan taas kuin vanhoilla kirkkomummoilla.

  • Vakava säveltäjä Toivo Saarenpää tappelee viihdettä vastaan

    Osa 7 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 7: Syksyllä 1920 säveltäjä Toivo Saarenpää toteutti Viipurissa suuren unelmansa, hän tuli ja perusti kaupunkiin jälleen sinfoniaorkesterin. Saarenpään oli viipurilaisten vanha tuttu vuosilta 1911–1916, Musiikin Ystäväin orkesterikoulun teoriaopettaja ja sanomalehti Karjalan musiikkiarvostelija. Arvostelijana vakavamielinen Saarenpää oli periaatteen mies, joka ei voinut sietää huonoa ja halpa-arvoista musiikkia.

  • Toivo Saarenpään Konsertti-Orkesterin tuskien taival

    Osa 8 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 8: Toukokuuhun 1921 mennessä Toivo Saarenpää oli pitänyt kannattajilleen antamansa lupauksen. Suomalainen Konsertti-Orkesteri soittanut kaikki kymmenen konserttia, joihin orkesterin kannattajajäsenet olivat ostaneet kausikortin. Saarenpää oli saanut kiusanteosta tarpeekseen. Hän lopetti, vaikka kilpailijat lähettivät terveisiä, etteivät enää vastustaisi hänen orkesteriaan. Ketkä tekivät kiusaa Toivo Saarenpäälle?

  • Kaupunki huumaantuu Sibeliuksen vierailusta

    Osa 9 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 9: Säveltäjä Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa oli jouduttu elämään ilman orkesteria jo viisi vuotta. Joitakin kokeiluja oli tehty, ja Boris Sirobkin tarttui asiaan perustamalla Viipurin Musiikkiopistoon orkesterin. Tätä saapui huhtikuun lopussa 1923 johtamaan itse säveltäjämestari Jean Sibelius. Kyseessä oli suuri kunnia Musiikkiopistolle ja koko Viipuri oli vierailusta tohkeissaan.

  • Mihin kanttori Oskari Tilli tarvitsee pullon Subrovkaa?

    Osa 10 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 10: Sotien välisessä Viipurissa miltei joka kodissa harrastettiin musiikkia. Monet kävivät kanttori Tillin kotona pianotunneilla ja perheen nuorimmainen Kalevi halusi, että isä opettaisi häntäkin. Oppitunnista tuli lopulta suurempi kommellusten ketju, kuin aluksi olisi voinut kuvitella. Musiikkiopistossakin sattui monia kommelluksia ja laulunopettajaksi kiinnitetty Dagmar Hagelberg-Raekallio teki huomioita johtaja Sirobin toimintatavoista.

  • Johtaja Boris Sirob kutsuu lehtimies Lepon lounaalle

    Osa 12 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 12: Talvella 1928 Karjala-lehden uusi nuori toimittaja Jaakko Leppo esiteltiin Viipurin keskeisimmälle muusikolle, Musiikkiopiston johtajalle Boris Sirobille. Pian tapaamisen jälkeen Sirob kutsui Lepon kotiinsa lounaalle – ja lehtimies sai oppia, ettei ilmaisia lounaita ole.

  • "Pitää lähteä Viipuriin kuullakseen uutta musiikkia"

    Osa 13 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 13: Viipurissa asui 1920-luvun puolivälissä pieni kourallinen suomalaisia eturivin modernisteja. Kun Boris Sirobin jousikvartetin konsertissa helmikuussa 1927 esitettiin vain Väinö Raition ja Sulho Rannan musiikkia, saatiin konsertti suuren suosion vuoksi uusia. Helsingissä asunut säveltäjä Uuno Klami joutui toteamaan, että "kuullakseen uutta musiikkia, on matkustettava Viipuriin".

  • Vanhan musiikkiruhtinaan kuolema

    Osa 14 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 14: Emil Sivori oli todellinen musiikkiruhtinas 1900-luvun alun Viipurissa. Tämä tulisieluinen herättäjä ja taistelujen mies, joka oli johtanut perustamaansa Viipurin Kirkkomusiikkiopistoa vuodesta 1893, sai kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin haastajan nuoresta viulistista Boris Sirobista.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri nousee kymmenen vuoden jälkeen siivilleen

    Osa 15 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 15: Loppiaisena 1929 Viipurin musiikkiväen harras toive toteutui, kun Musiikin Ystäväin Orkesteri konsertoi jälleen kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Alkoi säännöllinen konserttitoiminta, joka kesti aina marraskuuhun 1939. Kapellimestariksi ei valittu kuitenkaan viipurilaista Boris Sirobia vaan Eino Raitio Helsingistä.

  • Ihanat Terijoen kesät!

    Osa 16 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 16: Maallemuutto oli 1920- ja 30-luvuilla suuri operaatio, sillä tavaraa pakattiin mukaan kolmeksi kuukaudeksi. Viipurista muutettiin ennen kaikkea Terijoelle. Pianisti Cyril Szalkiewicz saattoi viipyä kanttorin Oskari Tillin huvilalla viikkoja. Huvilan tšehovilainen ilmapiiri houkutteli myös muita muusikoita ja viipurilaisia säveltäjiä. Kesällä 1929 huvilalla piipahti yllättäen myös johtaja Boris Sirob.

  • Soittajaromanssi äityy vakavaksi

    Osa 17 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 17: Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa työttömiksi jääneet orkesterimuusikot työllistyivät muun muassa elokuvateattereissa. Agricolan kirkon kanttorin Oskari Tillin nuorimmainen Kalevi Tilli sai 1930-luvun vaihteessa todellisen elokuvakylvyn sisarensa, pianonsoittoa Viipurin Musiikkiopistossa opiskelleen Tellervo Tillin romanssin vuoksi.

  • Oudot voimat sabotoivat sekakuoro Päivän Laulun laskiaisjuhlaa

    Osa 18 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 18: Viipurissa oli kymmenittäin kuoroja, mutta 1930 mukaan mahtui vielä uusi sekakuoro Päivän Laulu. Samaan aikaan politiikassa kuohui, kun muun muassa radikaalit oikeistolaiset harrastivat väkivaltaisia muilutuksia. Isänmaallinen kansanrintama IKL menestyi parhaiten rajakunnissa ja julkaisi Viipurissa Karjalan Suunta -nimistä lehteä.

  • Willy Sirobin traaginen kuolema

    Osa 19 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 19: Boris ja Greta Sirobia kohtasi veret seisauttava tragedia keväällä 1931 kun heidän poikansa, vasta 17-vuotias lyseolainen Willy Sirob kuoli onnettomuudessa Viipurin satamassa.

  • Viulutaiteilija Bronislaw Huberman kutsuu Musiikkiopiston kamariorkesterin Eurooppaan

    Osa 20 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 20: Keväällä 1932 maailmankuulu viulutaiteilija Bronislaw Hubermanin kutsui Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesterin kanssaan Euroopan kiertueelle. Orkesteri konsertoi Boris Sirobin johdolla Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa, minkä jälkeen Musiikkiopistosta tuli koko kaupungin ylpeys ja tulisieluisesta johtajasta viipurilaisten suuri suosikki.

  • Eliitti peukuttaa Mannerheimin johdolla Viipurille

    Osa 21 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 21: Helsingissä järjestettiin helmikuussa 1934 Viipurin Taideviikko. Kaupunginteatterin vierailunäytäntöä ja Taiteilijaseuran näyttelyä lukuunottamatta Taideviikko oli ennen kaikkea Viipurin korkeatasoisen musiikkielämän esittely. Musiikkiopiston johtaja, kapellimestari Boris Sirob tuuletti: "Parikymmentä vuotta sitten Viipurin 24-miehisessä orkesterissa oli vain yksi kotimainen soittaja. Nyt meillä on 48 soittajaa, joista vain yksi on muukalainen."

  • Viulun ihmelapsi Heimo Haitto tuodaan kaupunkiin

    Osa 22 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 22: Talvella 1935 veturinkuljettaja Aaro Haitto toi 9-vuotiaan poikansa Heimon Viipuriin koesoittoon kuuluisan viulupedagogin Boris Sirpon luokse. Miehet tekivät sopimuksen, jonka mukaan Heimo Haitto jäi Sirpon kasvattipojaksi. Sopimukseen kuului, ettei poika saanut tavata vanhempiaan eikä sisaruksiaan ennen kuin on täyttänyt kahdeksantoista vuotta.

  • Pikku pelimanni Heimo Haiton kansainvälinen tähti syttyy

    Osa 24 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 24: Keväällä 1939 viipurilainen viulun ihmepoika, 13-vuotias Heimo Haitto murtautui kansainväliseen kuuluisuuteen. Ensikonserttia Helsingissä helmikuussa seurasi voitto Lontoon kansainvälisessä viulukilpailussa huhtikuussa. Kesällä Heimo esitti itseään Suomen Filmiteollisuuden elokuvassa Pikku pelimanni.

  • Taivas kaupungin yllä repeää 30. marraskuuta 1939

    Osa 25 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 25: Syksyllä 1939 sodan uhka leijui ilmassa. Tummat varjot hiipivät pimeillä kujilla, mutta Viipurin Musiikkiopisto aloitti toimintansa entiseen tapaan. Myös Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin soitantokausi oli suunniteltu ja konserttikausi saattoi alkaa. Marraskuun viimeisenä päivänä kaikki kuitenkin repesi.

  • Jäähyväiset Viipurille

    Osa 26 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 26: Ennen kuin vihollisen pommitukset ajoivat viimeiset siviilit pois Viipurista, kaupunkiin jääneiden oli aika tehdä sankaritekoja. Pakoon lähteneet Musiikkiopiston johtaja Boris Sirpo ja 14-vuotias Heimo Haitto jatkoivat matkaa edelleen Yhdysvaltoihin. Seurasivatko arvokkaat Repinin maalaukset mukana? Oliko juutalaisuus Sirpon suuri salaisuus?