Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Nuo kahdeksanjalkaiset ystävämme!

Hämähäkinverkko
Hämähäkinverkko Hämähäkinverkko

Hän väitti olevansa maailman paras ja taidokkain kutoja. Hänen nimensä oli Arakhne ja hän eli muinaisessa Kreikassa.

Eräs jumalattarista, Pallas Athene, oli siihen asti pitänyt itseään parhaana kutojana, ja lähtikin oitis katsomaan Arakhnen kutomaa seinävaatetta.

Sen nähtyään Pallas Athene raivostui ja repi seinävaatteen palasiksi. Arakhne järkyttyi tästä jumalattaren vihasta ja surmasi itsensä.

Pallas Athene sääli tuota onnettoman kohtalon kokenutta kutojatyttöä ja muutti hänet maailman ensimmäiseksi hämähäkiksi. Ja niin Arakhne sai siitä lähtien kutoa taidokkaasti maailman hienoimmalla langalla.

Mutta Pallas Athene tiesi, etteivät ihmiset tulisi koskaan pitämään Arakhnesta, eivätkä hänen kutomistaan verkoista. Näin kertoo antiikin Kreikan mytologia hämähäkkien synnystä.

Ja siitä lähtien hämähäkkejä on sekä pelätty että ihailtu. Niitä on kammottu ja niitä on ihmetelty. Nykyään hämähäkeistä tiedetään paljon, ja uskokaa, että ne ovat outoja otuksia.

Tutkijat sanovat, että hämähäkeillä on hyvin tärkeä rooli luonnon ekologisen tasapainon ylläpitämisessä. Ne ovat tärkeä osa luonnon ekosysteemiä. On jopa sanottu, että hämähäkkien katoaminen saattaisi johtaa kohtalokkaisiin häiriöihin eliökunnan tasapainossa tai pahimmassa tapauksessa maailman koko eliökunnan tuhoon. Sellaisia ovat hämähäkit.

Ne olivat ensimmäisiä maalla elämiseen sopeutuneita selkärangattomia. Ja ne olivat sitä jo kauan sitten. Hyvin kauan sitten. Hämähäkit liikkuivat maan pinnalla jo noin 350 miljoonaa vuotta sitten. Siis noin 348 miljoonaa vuotta ennen ihmistä.

Nykyään hämähäkit ovat ehkä maailman laajimalle levinneitä eläimiä. Hämähäkkilajeja on yli 45 tuhatta. Ja määrällisesti niitä on paljon. Tietyillä seuduilla hämähäkkejä saattaa asustaa jopa tuhat yksilöä yhdellä neliömetrillä.

Tämä voi kuulostaa kauhistuttavalta niistä, jotka pelkäävät hämähäkkejä. Tai kammoavat niitä. Monilla ihmisillä on suorastaan synnynnäinen hämähäkkien pelko. Silloin puhutaan araknofobiasta eli hämähäkkikammosta.

Monet tutkijat sanovat, että hämähäkkiä ei tulisi milloinkaan tappaa. Niin hyödyllisiä eläimiä ne ovat. Ja kun hämähäkkeihin tutustuu aivan noin päällisin puolin, tulee ilmi monta outoa seikkaa.

Hämähäkit näkevät ja kuulevat erittäin huonosti. Ne näkevät parhaimmillaankin vain muutaman kymmenen sentin päähän. Ja kuulon puuttuessa ne käyttävät tuntoaistiaan. Ne aistivat tärinän. Hämähäkeillä ei myöskään ole hajuaistia. Niillä on yleensä kahdeksan silmää.

Hämähäkki ei pysty kääntämään päätään, joten siksi sille on kehittynyt niin monta silmäparia. Ja hämähäkit pystyvät liikkumaan hyvinkin nopeasti, mutta vain lyhyen aikaa, sillä hämähäkkien suhteellisen tehoton hengitysjärjestelmä ei anna mahdollisuutta enempään.

Ja vielä oudommaksi menee. Tiesitkö, että hämähäkin aivot sijaitsevat sen suun alueella ja että hämähäkit kykenevät nauttimaan vain nestemäistä ravintoa.

Tutkijat sanovat, että Suomessa elävät hämähäkit ovat vaarattomia, vaikka ne ovatkin myrkyllisiä, kuten lähes kaikki hämähäkit. Ulkomailla elää myös ihmiselle vaarallisia hämähäkkejä.

Italialainen muusikko Marco Billi esiintyy nimellä Jarguna, ja on parin vuoden aikana tehnyt kolme hämähäkki-teemaista albumia. Kaikki levyt ovat yhteistyöalbumeita, joiden ideana on se, että Jarguna haalii ympärilleen mahdollisimman erilaisia muusikoita ja tekee musiikkia yhdessä heidän kanssaan. Siksi kaikki Trapped-albumit on julkaistu nimellä Jarguna and Friends.

Miksi albumien nimissä on viittaus hämähäkinverkkoon ja miksi jokaisen kannessa on kuvattuna hämähäkinverkkoa?

Jarguna sanoo, ettei hämähäkkejä osata arvostaa riittävästi. Niitä ei osata kunnioittaa. Niitä vain pelätään, kauhistellaan ja inhotaan. "Minä pidän hämähäkeistä", hän sanoo. "Minä olen niistä ihmeissäni ja lumoutunut". Hän kirjoittaa hämähäkkien tärkeydestä koko maapallolle, ravintoketjulle ja koko ekosysteemille.

Ja niinpä hän otti hämähäkit omien yhteistyöprojektiensa symboliksi. Hän tahtoo kutoa verkkoa erilaisten muusikoiden välille. Kutoa symbolista verkkoa, johon hän sitten pyydystää mitä erilaisimpia muusikoita, kuten hän itse sanoo.

Yhteistyötä tekevät myös Ian Boddy ja hänen pitkäaikainen yhteistyökumppaninsa Nigel Mullaney albumilla Schemes & Ruses. Se on konserttiäänitys vuoden 2019 maaliskuulta, Capstone-teatterista Liverpoolista Iso-Britanniasta. Ja modulaarisesti mennään. Mukana on toki myös Ian Boddyn jo tavaramerkiksi muodostunut Ondes Martenot -soitin. Ja siinä mielessä ilta oli ikimuistettava, että se oli Ian Boddyn luotsaaman DiN -levymerkin 20 vuotisjuhla.

Saksalainen Tomas Weiss ja kanadalainen Anthony Paul Kerby ovat yhdessä jo kolmatta kertaa. Ne kaksi edellistä albumia olivat Appearances vuodelta 2011 ja Distant Shadows vuodelta 2015. Revelation (re:form) on heidän kolmas yhteinen albuminsa, tai oikeastaan neljäs, sillä Revelation (re:form) on versio vuonna 2013 julkaistusta albumista Revelation.

Steve Roach tunnetaan ahkerana musiikintekijänä. Ei siis ole mikään yllätys, että hänellä on yleensä meneillään montakin projektia yhtaikaa, sekä yhteistyö- että sooloprojekteja. Nyt hän on saanut valmiiksi erään projektin, jota hän kertoo työstäneensä yksinään yli kahden vuoden ajan.

"Albumi oli pitkään kuin arkeologinen kaivaus", kertoo Steve Roach. "Palasin aina sen ääreen ja tutkin äänimaailmaa yhä syvemmälle", hän sanoo. Ja niinpä levy sai nimekseen Trance Archeology. Tuo arkeologia on sitä mitä se tarkoittaakin, mutta tuo trance ei ole aivan sitä, mitä teknomusiikin ystävät sillä tarkoittavat, vaan jotakin muuta.

"Tämä on ollut tuottelias vuosi", kirjoittaa musiikintekijä joka esiintyy nimellä Tethering. Uusin on jo vuoden 2019 kolmas albumi, nimeltään Baryogenesis. Edellinen albumi Annotations ilmestyi jo toukokuussa 2019.

Tethering kertoo musiikkinsa liikkuneen kaiken aikaa pelkistetympään muotoon. Albumi Baryogenesis on reilun parin tunnin tutkielma pitkästä äänestä, kuten tekijä itse sanoo.

AVARUUSROMUA 8.12.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
JARGUNA AND FRIENDS: High Peaks - osa - (Trapped Vol. 3)
JARGUNA AND FRIENDS: Black Forest (Trapped Vol. 3)
JARGUNA AND FRIENDS: Shadows in the Deep Valley (Trapped Vol. 3)
IAN BODDY & NIGEL MULLANEY: The Boundary of Reason (Schemes & Ruses)
TOMAS WEISS & ANTHONY PAUL KERBY: Open Land (Revelation (re:form))
STEVE ROACH: Indigo Moon (Trance Archeology)
NUUR: Mystic View 6 (Mystic View)
TETHERING: Down to the Digress (Annotations)
TETHERING: Static Setting - osa - (Baryogenesis)

BONUS! Lisää hämähäkkimusiikkia:

  • Nimesi on juhlan arvoinen

    Nimipäivien juhliminen on katoavaa kansanperinnettä.

    Haluaisitko herätä nimipäiväsi aamuna torvisoittoon ja lauluun? Naamiaisasuihin pukeutuneet ystäväsi heittäisivät sinut korkealle ilmaan hurraa-huutojen säestyksellä. Vastavuoroisesti sinulta odotettaisiin päivällä runsasta kestitystä, tai muuten olisi uhkana tulla heitetyksi sikolättiin. Nimipäiväjuhlien piirileikit ja tanssit jatkuisivat pelimannin säestyksellä seuraavaan aamuun asti.

  • Avaruusromua: Musiikki on kuin tutkimusmatka

    RMI uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä.

    Minä uskon siihen, että jos antautuu soittamaan useiden kymmenien minuuttien minuutin mittaisia esityksiä, se osoittaa, että uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä. Näin sanoo Radio Massacre International -yhtyeen kosketinsoittaja Steve Dinsdale. Hän ja hänen yhtyetoverinsa ovat aina uskoneet improvisaatioon. He ovat sitä mieltä, että tällä tavoin syntynyt musiikki on kuin tutkimusmatka. Musiikki antaa mahdollisuuden löytää ääniä, joita ei ehkä enää koskaan löydä uudelleen. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri