Hyppää pääsisältöön

Maailmalle unohtuneet vanhukset – "Ilman sattumaa tätini olisi voinut kuolla asuntoonsa kenenkään tietämättä"

Vanhan miehen hahmo katselee tyrskyävää merta
Vanhan miehen hahmo katselee tyrskyävää merta vanhukset,maailmalle unohtuneet vanhukset

Vanhan tätini saksalaisessa asunnossa leijuu pöly ja tuoksuu vuosikymmeniä vanhoilta papereilta, valokuvilta, muistoilta ja piirustusvälineiltä. Asunto täytyy tyhjentää, sillä täti on muuttanut pitkäaikaisesta kodistaan dementiakotiin ja jättänyt entisen elämänsä sekä fyysisesti että henkisesti taakseen. Tämä on onnellista, mutta toisinkin olisi voinut käydä. Ilman sattumaa tätini olisi voinut kuolla asuntoonsa kenenkään tietämättä.

“Jos mä tän olisin tiennyt niin en mä olis tänne tullukkaan!”

Tänä vuonna 90 vuotta täyttänyt tätini on asunut yli 60 vuotta Saksassa, jonne hän muutti aikoinaan työn perässä.

Tätini lähetti lapsuudessani isoja paketteja meille sukulaisille Suomeen. Ihailin pakettien päällä olevia hienoja postimerkkejä ja leimoja ja sitä ulkomaan tuoksua, joka paketeista leijui jo ennen kuin ne avattiin.

Riikka Rahi lapsena tätinsä kanssa
Riikka Rahi lapsena tätinsä kanssa Riikka Rahi lapsena tätinsä kanssa Kuva: Riikka Rahi / Yle lapsuus,maailmalle unohtuneet vanhukset

Täti lähetti kasapäin leluja ja hienoja lastenvaatteita, hajuvesiä, kosmetiikkaa, herkkuja, kuuluisista ihmisistä kertovia lehtileikkeitä ja valokuvia hienoista juhlista. Pakettien sisältö oli yhtä runsas ja eksoottinen kuin niiden lähettäjäkin. Tätini eli Saksassa jännittävää elämää.

Ajan myötä tätini katkoi yhteytensä pieneen sukuunsa ja ystäviinsä Suomessa. Lopulta hän ei halunnut olla edes minun kanssani tekemissä. Minulle tulikin pari vuotta sitten yllätyksenä, että tätini halusi palavasti takaisin Suomeen.

Virallista apua vaikea saada

Moni maailmalla vakituisesti asuva suomalaisvanhus kohtaa elämänsä lopun yksin ja sairaana kaukana kotoa. Suomeen haikaillaan takaisin, mutta paluu ei ole helppoa. Varakas vanhus voi tietenkin muuttaa mihin haluaa ja miten hienoon palvelutaloon tahansa. Vähävaraisella ja dementoituneella tädilläni ei ollut mitään käsitystä siitä, että vaikka hän on Suomen kansalainen, ei hän noin vain pääse takaisin Suomen sosiaalihuollon piiriin.

Moni maailmalla vakituisesti asuva suomalaisvanhus kohtaa elämänsä lopun yksin ja sairaana kaukana kotoa.

Suomalaiset viranomaiset ja sosiaalihuolto ehdottivat, että tätini muuttaisi asumaan luokseni. Tämä kuitenkin osoittautui mahdottomaksi tätini dementian vuoksi.

Maailmalle muuttaneille suomalaisille voikin käydä huonosti, elleivät he muualle muuttaessaan opettele paikallista kieltä tai rekisteröidy uuden maan järjestelmiin. Silloin ei osaa, eikä vanhuuttaan ehkä kykenekään, hakemaan itselleen minkäänlaista apua, kun sitä lopulta tarvitsee.

Vehreä pikkukaupungin kuja Saksassa
Vehreä pikkukaupungin kuja Saksassa Kuva: Riikka Rahi / Yle maisema,maailmalle unohtuneet vanhukset

Tätini vanhan kodin ikkunasta näkyy kauniita lehmuksia ja eloisa kaupunkinäkymä. Tätä maisemaa hän oli katsonut pitkään voimatta itse osallistua ohi kulkevaan elämään. Hän oli hukannut avaimensa eikä olisi enää osannut muutenkaan kotiinsa takaisin.

Toinen suomalaisnainen oli tuonut hänelle silloin tällöin ruokaa ja tarjonnut seuraansa, mutta jatkuvaa ja virallista apua hän ei ollut saanut mistään.

Ennen niin iloisesta ja seurallisesta tädistä oli tullut arka ja eristäytynyt vanha nainen, joka tuskaili yksinäisyytään. Täti osasi täydellisesti saksan kielen mutta hän ei osannut hakea apua mistään.

Paikalliset suomalaisseurakunnat kantavat vastuuta vanhuksista

Pelkästään Etelä-Espanjan Aurinkorannikolla asuu vakituisesti keskisuuren suomalaiskaupungin verran suomalaisia. Heistä suuri osa on viimeisen parin vuosikymmenen aikana alueelle muuttaneita eläkeläisiä.

Suomen suurlähetystöiltä tai suomalaiselta yhteiskunnalta ei apua saa sen paremmin hoitoon pääsyssä uudessa kotimaassa, kuin paluussa Suomeenkaan. Paikallisviranomaiset eivät puolestaan tietenkään voi lähteä etsimään suomalaisia, jotka eivät pärjää omillaan.

Kuja Etelä-Espanjalaisessa pikkukaupungissa
Kuja Etelä-Espanjalaisessa pikkukaupungissa Kuva: Riikka Rahi / Yle Espanja,maailmalle unohtuneet vanhukset

Eri puolilla Eurooppaa toimivat suomalaisseurakunnat ja Merimieskirkot ovat ainoa järjestäytynyt taho, joita niiden alueella asuvat suomalaisvanhukset kiinnostavat.

Ystäväpalveluissa toimivat vapaaehtoistyöntekijät tarjoavat vanhuksille apua arkisissa askareissa, ohjaavat paikallisten palvelujen piiriin ja lievittävät käynneillään avuttomuutta ja yksinäisyyttä, johon osa ikäihmisistä joutuu. Müncheniläisen suomalaisseurakunnan ystäväpalvelu pelasti myös tätini.

Tärkeintä on hoivakodin tarjoama turvallisuus

Tätini sai lopulta moninaisten sattumien ja pitkällisen työn kautta uuden kodin pienestä münchelinäistä dementiakodista, jossa hän on nyt elää tyytyväisenä omien huonekalujensa keskellä. Taiteellisesti lahjakkaan tätini lukemattomat työt täyttävät seinät ja päivät kuluvat hoivakotia ympäröivästä, kauniista puutarhasta nauttien.

Suomesta käsin ei tällaista paikkaa hänelle olisi mitenkään onnistuttu löytämään.

Onneksi paikallisen suomalaisseurakunnan kautta löytynyt Merja Lenders uhrasi voimansa ja vapaa-aikansa tätini asioiden hoitoon. Dementiakotia ylläpitää hyväntekeväisyysjärjestö ja laskun maksaa saksalainen sosiaalihuolto. Paikan saaminen tässä hoivakodissa oli lottovoitto.

Tätini kohtaloksi olisi voinut koitua kuoleminen yksin kotonaan tai joutuminen saksalaiseen jättilaitokseen, jossa yksilöllisestä hoidosta ei olisi voinut haaveillakaan. Nyt tätini on puhelias ja eloisa, entinen itsensä, joka nauttii siitä, että hän ei ole enää yksin.

Etenevän dementiansa takia hän ei meitä harvoja sukulaisiaan kaipaa, eikä oikein enää muista entistä elämäänsäkään. Tärkeintä hänelle on jokainen käsillä oleva hetki, hoivakodin tarjoama turvallisuus ja hoiva sekä paikasta löytyneet ystävät, joita vailla tätini oli pitkään ollut.

Kuka lopulta kantaakaan vastuun oman loppuelämän kulusta?

Harva nuori miettii tai varautuu siihen, miten ja missä hän loppuelämänsä viimeiset vuodet viettävät. Ihmiset elävät elämäänsä muuttuvassa maailmassa ja vastaavat niihin haasteisiin ja toimiin, jotka kulloinkin elämässä eteen tulee.

Ei tätinikään miettinyt parikymppisenä, miten hänen elämänsä lopulta menisi. Tätä dokumenttia tehdessäni mietin, kuka lopulta kantaakaan vastuun oman loppuelämän kulusta.

Opin sen, että omaan vanhuuteen kannattaa varautua ilmaisemalla edes jollekin toiveensa loppuvanhuutensa sujumisesta. Tärkeää on myös se, että pitää mahdollisuuksiensa mukaan huolta suhteistaan muihin ihmisiin. Järjestelmien ulkopuolelle tipahtaa muuten helposti ja siksi niin moni vanhus kuolee yksin kotiinsa niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Maailmalle unohtuneet vanhukset -audiodokumentti kuunneltavissa Yle Areenassa.

Suomalaisten muuttoliike

Sotien jälkeisenä aikana noin 700 000 suomalaista on muuttanut ulkomaille.

Suurin muuttoaalto osui 60- ja 70-luvuille, jolloin suomalaiset muuttivat varsinkin Ruotsiin työttömyyttä pakoon.

Nykyään ulkomaille muutetaan sankoin joukoin eri toten eläkevuosien viettoon, mutta kasvava määrä suomalaisia lähtee Suomesta ulkomaille myös töihin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua