Hyppää pääsisältöön

Testosteronia ja tunteita ei voi erottaa, sanoo Eetu, joka purkaa debyyttilevyllään tunteettoman miehen myyttiä

Lapsuudessaan Eetu oppi, ettei tunteista puhuminen ole kiinni sukupuolesta. Silti hän tietää, että monille miehille se ei ole yhtä helppoa.

“Voitais vaikka nyt ihan suoraan aloittaa tää eka kerta sillä, että ihan kerrot, että miten sä voit”, sanoo psykiatriseksi sairaanhoitajaksi esittäytyvä naisääni.

Mies kröhäisee.

Näin alkaa Eetun debyyttialbumi.

Avausraidan jälkeen seuraavat 11 kappaletta piirtävät rehellisen kuvan kolmekymppisen kaupunkilaisen elämästä: ne käsittelevät rakkautta, vanhemmuushaaveita, riittämättömyyttä ja itsekeskeisyyttä.

Eetu Kalavaisen ääni on tullut yleisölle tutuksi Ellinooran jättihitiksi kasvaneesta Bäng bäng typerä sydän -kappaleesta. Tänä vuonna hänet valittiin myös yhdeksi YleX Läpimurto -artisteista.

Levyllään Eetu käsittelee tunteita, jotka voisivat tuntua liialta keskustelussa hyvänpäiväntutun kanssa. Voisiko ne sanoa laulussa niin, ettei tuntuisikaan cringylta?

Näistä ajatuksista syntyi artistin omaa nimeä kantava ensilevy Eetu.

Artistit kertovat usein heidän musiikkinsa olevan terapiaa, jonka avulla vaikeista asioista pääsee yli. Eetun käynnistävän sairaanhoitajan puheenvuoron vuoksi albumi on helppo tulkita terapialevyksi ihan kirjaimellisesti.

Sellaiseksi Eetu ei kuitenkaan alunperin albumia suunnitellut.

– Tuo mielenterveysteema muotoutui siihen vähän itsestään, Eetu sanoo.

Artisti oli albuminsa kanssa vähän hukassa, kunnes huomasi kappaleita yhdistävän punaisen langan: sen, miltä hänestä tuntuu.

Se tarkoittaa iloisten asioiden lisäksi myös synkempiä aiheita.

Avaus on vielä uudehkolta artistilta rohkea: hän murtaa kertaheitolla niin tunteistaan puhumattoman miehen kuin mielenterveysongelmista vaikenevan nuoren aikuisen myyttiä.

Ikinä ei voi tietää, miten ihminen voi. Se voi olla päällepäin tosi positiivinen, mutta sitten siellä alla onkin jotain.

Mitään mielenterveyspopparin viittaa Eetu ei kuitenkaan harteilleen pyri asettamaan. Kyse on enemmänkin asioista ja ajatuksista, jotka hänen piti saada ensimmäisellä levyllään käsitellä.

Eetun hyväntuulisiin sinkkubiiseihin verrattuna syvissä vesissä kahlaava artisti tuntuu yllättävältä. Bae, Mä en menis takas, Ilman mitään feikkii ja Se kuka oikeesti oot ovat kaikki pohjimmiltaan positiivisia, rakkaudesta ja itsensä hyväksymisestä kertovia lauluja.

Synkät biisit eivät ehkä olisi toimineet niin hyvin sinkkuina, Eetu pohtii. Toisaalta niiden säästämisen albumiraidoiksi synnyttää vertauskuvan kaikille nähtävissä olevasta ja pinnan alle jäävästä puolesta.

– Ikinä ei voi tietää, miten ihminen voi. Se voi olla päällepäin tosi positiivinen, mutta sitten siellä alla onkin jotain.

Albumi on toiminut artistille terapiana silläkin tavalla, että sen parin vuoden työstämisjakson aikana Eetu huomasi päässeensä monista vaikeimmista asioista jo yli.

– Ne tuntuvat tavallaan… ei menneisyyden asioilta, mutta sellaisilta, että olinpa diipeissä ja onneksi en enää ole.

Tunteistaan puhumaton mies ei ole mikään läppä

Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, kuuluu vanha sanonta.

Eetulle puhuminen on kuitenkin aina ollut helppoa. Artisti uskoo, että hän nappasi omilta vanhemmiltaan tietynlaisen “sukupuolettomuuden”, jonka kautta hän on oppinut käsittelemään ja puhumaan tunteistaan.

Sukupuolettomuudella Eetu tarkoittaa sitä, että ettei hänelle ole kotona koskaan painotettu tiettyjen asioiden olevan sopivia vain miehille tai naisille.

Siksi on luontevaa, että myös Eetun albumilla on esillä ihmisen tunteiden koko kirjo, myös ne perinteisesti feminiinisiksi koetut, oman heikkouden paljastavat tuntemukset.

Silti hän kokee, että klisee tunteistaan puhumattomista miehistä elää edelleen ihan perustellusti.

Eetu puhuu tietystä toksisen maskuliinisuuden kulttuurin luomasta miehen illuusiosta, jonka vaikutukset hän tunnistaa myös hänen lähipiirissään.

– Ei se ole mikään läppä, jota ei voisi sanoa ääneen.

Sentimentaalinen hip hop tuli yhtäkkiä ja murskasi 50 Centin ampumisfantasiat!

Eetu on usein pyrkinyt haastamaan myös muita puhumaan tunteistaan, välillä omasta mielestään liiankin hanakasti.

Levynsä tekoprosessin myötä hän on oppinut, että tietynlainen sensitiivisyys on tärkeää, mikäli haluaa saada toisen avautumaan. Oli kyse sitten tilanteesta, jossa koittaa auttaa toista voimaan paremmin, tai toisaalta tarpeesta saada toinen muuttamaan ajattelutapaansa.

Jollain tavalla kyse on aina tietyn ajatuksen myymisestä. Alkamalla vain laukoa omia ajatuksiaan siinä ei välttämättä onnistu.

– Sen takia tuo levykään ei varmaan kaikille mene. Jos päättää kuunnella niin, että onpa kiusallista, niin sitten se on tosi vaikeaa kuunneltavaa, Eetu pohtii.

– Mutta se kertoo varmaan sitten enemmän sen ihmisen tuntemuksista.

Koko tunnekeskustelu onkin kaikkea muuta kuin yksiselitteinen asia. Esimerkiksi testosteronia uhkuva miehekkyys voi liittyä vahvasti suojelusviettiin, jonka vuoksi mies voi olla erityisen hyvä isä.

– Teston ja tunteiden erottaminen on aika slippery slope, koska ne ovat tietyllä tavalla aika yhteen nivottuja juttuja.

Silti myös miesten tunnepuhe kehittyy. Se on kuultavissa varsinkin modernissa hip hopissa, jossa annetaan entistä enemmän tilaa melankolialle ja tunteilulle.

Eetu näkee etenkin Draken ja erityisesti hänen suuresti ihailemansa Kanye Westin 808s and Heartbreak -albumin vaikuttaneen vahvasti siihen, millaista rap ja itse asiassa koko popmusiikki tänä päivänä on.

– Sentimentaalinen hip hop tuli yhtäkkiä ja murskasi 50 Centin ampumisfantasiat.

Yhdessä sosiaalisen median “vuodatuskulttuurin” kanssa se on alentanut miesten kynnystä puhua asioista.

Niillekin, joille Paperi T:n kärsivän runopojan tunteilu on liikaa, on nykyään tarjolla samaistumispintaa niin Pyhimyksen kuin – vähän yllättäenkin – JVG:n Jaren ja VilleGallen riimittelyissä ja haastatteluvastauksissa.

– Lätkäjätkiä puhumassa tunteistaan Hesarissa!

Se on Eetun mielestä ihan mahtavaa.

Artikkelin kuvat: Nelli Kenttä, YleX

Eetu jutteli Uuden musiikin X:n Jani Kareisen kanssa laajemmin debyyttilevystään. Kuuntele koko haastattelu alta!