Hyppää pääsisältöön

Reino Paasilinna – kiisteltyjen ohjelmien toimittajasta Ylen kiistellyksi pääjohtajaksi

Reino Paasilinna heittää Yle-noppaa ilmaan
Pääjohtaja Reino Paasilinna heittää Yle-noppaa ilmaan. Reino Paasilinna heittää Yle-noppaa ilmaan Kuva: Valokuvaaja Seppo Sarkkinen/Yle (1992) Reino Paasilinna

Reino Paasilinna (s. 1939) oli Yleisradion toimittaja ja myöhemmin myös pääjohtaja, jonka toimittamat ohjelmat synnyttivät keskustelua ja lehtiotsikoita. Ohjelmat olivat usein myös sellaisia, jotka eivät miellyttäneet Yleisradion johtoa. Artikkeliin on koottu joitakin esimerkkejä Reino Paasilinnan toimittamista ohjelmista.

Reino Paasilinna toimitti aluksi Tesvisioon ja sittemmin Yleisradioon ohjelmia, joiden aiheina olivat usein yhteiskunnalliset kysymykset. Hänen toimittamiensa ohjelmien tutkiva journalismi oli pääjohtaja Eino S. Revon mieleen ja tämä antoikin Paasilinnalle johdettavaksi määräaikaisen Erikoistoimituksen vuonna 1966. Paasilinnan tapa tehdä ohjelmia oli uraauurtava ja toisinaan se oli liikaa Yleisradion johdolle.

Yhtenä esimerkkinä tästä oli 1960-luvulla tehty ohjelma, jossa vertailtiin eri ompelukonemerkkejä. Reino Paasilinnan toimittama 2500 pistoa -kuluttajavalistusohjelma kiellettiin Ylen johdon toimesta ja ohjelman ensilähetys olikin vasta toukokuussa 2007.


Reino Paasilinnan ohjaama dokumentti Joutukaa sielut (1966) tarttui lujasti ja säälimättömästi holtittomaan tieliikennekulttuuriin. Shokeeraava dokumentti havahdutti niin katsojat kuin lehdistön tieliikenteen vaarallisuuteen.

Vakuutusasia on sydämen asia (1966) oli Suomen television kaikkien aikojen kohuohjelma. Se oli myös ensimmäinen Erikoistoimituksen toimittama ohjelma. Poleeminen dokumentti esitettiin viikkoa ennen joulua 1966. Ohjelma oli yleisön mieleen, ja siitä seurasi kannanottoja, joiden määrä hipoi ennätystä Yleisradion historiassa. Ohjelmalla oli myös vaikutuksia vakutuusyhtiöiden toimitaan. Ne tekivät hiljalleen kymmeniä parannuksia vakuutuksenottajien asemaan.

Johtokunta oli katsonut ohjelman ennakkoon eikä se varauksetta hyväksynyt sitä. Joitain kohtia oli poistettava. Yksi vakuutusyhtiö kanteli ohjelmasta oikeuskanslerille. Kantelun mukaan Yle oli rikkonut toimilupaansa lähettämällä ohjelman.


Kohuohjelmia oli myös On aikamme kallis (1967), jossa Paasilinna jahtasi erikoisviritetyllä autolla hengenvaarallisia ohittelijoita - virsien säestyksellä. Varsinaisen reportaasiosuuden lisäksi ohjelma sisältää paasilinnamaiseen tyyliin mainosparodioita ja sketsejä. Juuri tämä faktan ja fiktion yhdistäminen ärsytti silloista Yleisradion johtoakin. Paasilinna ei suostunut ohjelmajohtajan vaatimuksiin poistaa ohjelmasta kaksi kohtaa. Näin ohjelma jäi aikoinaan uusimatta.

Syrjäkylien asutustilat ja niiden asukkaat olivat television kestoaiheita 1960- ja 1970-luvulla. Vuoden 1970 noususuhdanne tuntui ohittavan osan suomalaisista ihan kokonaan. Reino Paasilinnan Noususuhdanne -dokumentissa talouskehitystä tarkasteltiin Sallan kunnan Lapajärven kylän horisontista.

1970-luvun alussa esitetyssä Kansalaisen tietolaari -sarjassa käsiteltiin ajankohtaisia kysymyksiä kansalaisten ja virkamiesten voimin. Tunteet käyvät kuumina, kun asukkaat ja kaupungin työntekijät pääsevät vaatimaan virkamiehiltä vastauksia muun muassa Helsingin asuntopulaan. Juontaja Reino Paasilinna joutuu useaan otteeseen rauhoittelemaan yleisöä ja pyytämään hiljaisuutta, jotta kaupungin edustajat saisivat edes vastata.

Reino Paasilinnalle ja tämän työryhmälle tuli tilaisuus päästä tutustumaan 900 asukkaan Put Leninan kolhoosiin Itä-Siperiassa. Tutustumismatkalla syntynyt dokumentti oli ensimmäinen länsimaisen tv-yhtiön tuottama dokumentti neuvostokolhoosista. Lopputulos oli kolhoosia ylistävä.

Toimittaja Martti Hosia, joka teki seurantadokumentin kolhoosista vuonna 1992, kysyy haastattelussa Paasilinnalta, kertoiko tämä katsojille totuuden kolhoosista. Paasilinna pitää kysymystä vaikeana, sillä Neuvostoliitto halusi sensuroida 267 kohtaa ja tv-ryhmän piti allekirjoittaa sopimus, jonka mukaan dokumentti katsottiin ennen kuin se sai esitysoikeuden. Ne kohdat, joita Neuvostoliitto ei hyväksynyt, piti poistaa.


"Reporadion paha poika" istui pääjohtajan pallille vuonna 1990. Linjapuheessaan hän suuntasi ohjelmapolitiikkaa takaisin 1960-luvun hengen suuntaan. Tuore pääjohtaja korosti, ettei tiedonvälitys voi tyytyä heijastamaan todellisuutta, koska se itse luo sitä. Tällä hän viittasi Romanian diktaattorin Nicolae Ceauşescun jouluna televisioituun teloitukseen. Paasilinna piti Yleisradion kannalta muutosta välttämättömänä.

Sananvapaudesta hän sanoi haastattelussa, että "se on sitä pidempi, mitä syvemmällä toimittaja kulkee." Yleisradion historiikissa Raimo Salokangas arvioi Paasilinnan joutuneen syntipukiksi vuoden 1993 kanavauudistuksen epäonnistuttua. Kaikkien ei ollut helppo tulla hänen kanssaan toimeen.


Yle-uran ollessa jo takanapäin Paasilinna oli toistamiseen SDP:n kansanedustajana 1995–1996. Iltalypsyssä (1996) kansanedustaja Paasilinna näyttää räväkällä tyylillään, miten kirvestä käytetään.

Lähde: Yleisradion historia 1949–1996

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto