Hyppää pääsisältöön

Tarja Halonen komensi poliisit soittamaan häävalssinsa

President Tarja Halonen ute i solskenet
President Tarja Halonen ute i solskenet Kuva: Sveriges Radio 2017 Tarja Halonen

Presidentti Tarja Halosen elämän ääniraitaan mahtuu muistoja työskentelystä Englannissa, Tapio Rautavaaran Halosen äidille kohdistamista kosiskeluyrityksistä, sekä omista häistään.

Tuuli Saksalan luotsaama, vuoden 2019 Yle Radio Suomen kesäsarja Elämäni ääniraita lähettää erikoisjakson itsenäisyyspäivänä 6.12.2019 klo 14, kun vieraaksi saapuu äänilevyjensä kanssa presidentti Tarja Halonen.

Aiemmin Elämänsä ääniraidan ovat luoneet mm. hiihtäjälegenda Juha Mieto, uutisankkuri Matti Rönkä, kirjailija Pirkko Saisio, sekä näyttelijä Tommi Korpela. Mitkä kappaleet kuvaavat Halosen mielestä hänen elämässään nuoruutta, kasvukipuja, lohtua, rakkautta, voimaa, luurankoa kaapissa, häntä itseään, ja nykyisyyttä?

Kallion ilmaisutaidon lukion tunnussävel Nuoruustango saa Halosen haikeaksi

Presidentti Tarja Halosen lapsuuden äänimaisemassa soivat haitari ja balalaikka isäpuolen käsittelyssä. Uusi radio kotiin hommattiin vuoden 1952 yleislakon aikana, sillä isäpuoli halusi sen olevan priimakunnossa. Se oli väline, josta lakossa olevat vanhemmat kuulivat uusista työtaistelukäänteistä.

nuoren naisen ylioppilaskuva
Tarja Halosen ylioppilaskuva vuodelta 1962. nuoren naisen ylioppilaskuva Kuva: Tarja Halosen yksityiskokoelma Tarja Halonen

Halonen kasvoi Kallion yhteiskoulun taiteellis-humaanisessa opinahjossa, jota kävi hänen aikanaan myös Anu Kaipainen, Nuoruustangon sanoittaja.

– Nuoruustango on tätä nykyä Kallion ilmaisutaidon lukion tunnussävel. Se alkuperäinen, vähän satiirinen nuoren runoilijan teksti on muuttunut melko romanttiseksi, joka saa muidenkin silmät kiiltämään kuin vanhojen opiskelijoiden.

Kaj Chydeniuksen säveltämä Nuoruustango saa Halosen haikealle mielelle, mutta kirvoittaa hänet muistelemaan muitakin nuoruusvuosina kuuntelemiaan artisteja.

– Kun Paul Anka vieraili Linnanmäellä, niin minä olin niiden tuhansien nuorten joukossa, jotka koettivat löytää länsimaisen nuorisomusiikin ja -kulttuurin kaikkien suureksi pahennukseksi. Ja totta kai oli Elvis Presley. Olisi saanut vähän särmää tähän listaan soittamalla Jailhouse Rockia tai muuta.

Työskentely Englannissa avasi korvat Beatleseille

– Itse asiassa minulle suuri vapautus oli, että lähdin töihin Englantiin sisäköksi. Tosiasiassa siivosin päivät ja illalla tarjosin olutta kapakassa. Siinä oli kuitenkin se etu, että lopetin englannin kielen puhumisen pelkäämisen, joka suomalaisille on hyvin yleistä.

Englannissa Halonen muiden suomalaisten kanssa tutustui The Beatlesiin. Jokaisella oli tietysti omat suosikkinsa bändin jäsenten keskuudesta, mutta Halonen myhäilee, ettei halua paljastaa omaa lempi-Beatleaan.

Halonen pääsi katsomaan muiden nuorten kanssa myös A Hard Day’s Night -elokuvan paljon suomalaisia ystäviään aikaisemmin.

– Muistan kuinka ylpeitä olimme, että kävimme katsomassa elokuvan varsin varhaisessa vaiheessa. Toki täytyy myöntää, että liverpoolilaismurteesta ei ihan kaikkea tullut ymmärrettyä, mutta musiikista sitäkin enemmän.

Yhtyeen musiikki loi toisenlaista tunnelmaa, kuin mihin sodanjälkeisessä Suomessa oli totuttu.

Nuorisolla oli oikeus olla oma kulttuuriinsa. Tämä oli omalta osaltaan karistamassa niitä paljon puhuttuja sodan pitkiä varjoja― Presidentti Tarja Halonen

The Beatlesien All My Loving -kappale nousi presidentti Tarja Halosen listalle melko vaivattomasti. – Valitsin sen, koska se oli yksi niitä helposti omaksuttavia ja kovasti pidettyjä kappaleita.

Kasvukivut kuuluvat Halosen mukaan jokaiseen ikäkauteen ja positiivisena ihmisenä hyvät asiat ovat hänellä päällimmäisenä mielessä. – Kun muistelen tuota aikaa Englannissa, niin taisi se All My Loving liittyä muuhunkin kuin Beatleseihin.

Kansainvälinen politiikka ja solidaarisuusliike kiinnostivat oikeustieteen opiskelijaa

Halonen on tunnettu opiskeluaikojensa aktiivisesta mukanaolosta järjestötoiminnassa. Hän toimi 60-luvun lopussa Suomen Ylioppilaskuntien liiton sosiaali- ja järjestösihteerinä. Kansainvälistyminen yliopistomaailmassa kasvoi hänen aikanaan huimasti ja kansainvälinen politiikka ja solidaarisuusliike eri muodoissaan oli monia oikeustieteen opiskelijaa lähellä.

– Mutta ehkä se, minkä muistan 60-luvun lopusta, oli Salvador Allenden valtaannousu Chilessä. Kaikki se toivo mitä me asetimme häneen, jonka jälkeen tuli pettymys 70-luvun alussa kun siellä tapahtui sotilasvallankaappaus.

Halonen syventyy muistelemaan Suomen ensimmäisiä pakolaisia ja hetkeä, kun he saapuivat. He olivat nimenomaan Chilestä. Halonen tutustui moneen chileläiseen työnsä kautta.

– Olin silloin Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n juristi ja sitten Niilo Hämäläinen lähetti minut siihen valtion komiteaan, joka otti vastaan pakolaisia.

Poliittisen kiinnostuksensa Halonen ammensi jo lapsuudenkodistaan. – Äitini on peräisin vahvasta työväenliikkeen kodista ja vaikkei politiikasta paljon kotona puhuttu, se imeytyi meidän arkipäiväämme. Kouluajoista lähtien oli jo selvä, että Suomen historia pitää sisällään muutakin, kuin mitä koulukirjoissa kerrotaan.

Kiitollisin mielin eteenpäin

Lapsuudenkoti antoi hyvin pragmaattisen suhtautumisen elämään.

– Katsotaan eteenpäin, ja mennyttä ei voi muuttaa. Siinä on jotakin samaa, kun mitä näissä chileläisissä ystävissäkin oli: aina löytää myös kiitollisuuden.

Presidentti Tarja Halosen virallinen kuva
Presidentti Tarja Halosen virallinen kuva Kuva: Presidentinlinnan kanslia Tarja Halonen

Tästä syystä Halonen valitsi lohtulaulukseen Violeta Parran Gracias a la vidan. Mutta oli siihen myös toinen syy:

– Nyt mennään oikein melodramaattiseksi. Aikoinaan presidenttinä piti hahmotella omia hautajaisia ja olen aina sanonut, että sitten kun joskus kuolen, niin Violeta Parran Gracias a la vida pitää soida. Elämä kaikkineen, mitä sitten vielä tulevaisuudessa tapahtuukin, siitä saa olla kyllä kiitollinen.

Laulu lohduttaa edelleen. – Suomalainen melankolia, kyllä sillä on vastineensa muuallakin kuin Venäjällä tai Itä-Euroopassa. Kyllä ympäri maailmaa ihmiset voivat olla onnellisen surullisia.

Naimisiin sadonkorjuujuhlassa

Presidentti Tarja Halonen oli aikoinaan vannoutunut avoliittoihminen, kunnes tuli omien sanojensa mukaan “protokollan painostamaksi”.

Hän ja puolisonsa Pentti Arajärvi päättivät kuitenkin Halosen ensimmäisen presidenttikauden alkuaikana “päästää protokollan pannasta” ja mennä naimisiin. Asia paljastettiin perhepiirille sadonkorjuujuhlien nimellä. – Silloin oli Jolon saaren kaappaustilanne ja kaikki olivat siitä kauhean kiinnostuneita.

– Illan tullessa sanoimme, että te varmaan haluatte seurata uutisia, niin ajattelimme, että luemme tällaisen pienen uutisliuskan. Kaikki odottivat, että jotain oli tapahtunut Jolon saarella. Minä luin siitä liuskasta, että presidentti Tarja Halonen ja valiokuntaneuvos Pentti Arajärvi ovat menneet naimisiin.

Ihmiset olivat häkeltyneitä, eivätkä oikein ymmärtäneet, mitä olivat juuri kuulleet. – Se oli aika hauska tilanne kun sanoin, että olemme menneet naimisiin. Sittemmin moni muukin on tullut kertomaan, että olivat nimenneet omat häänsä sadonkorjuujuhliksi.

Poliisit soittivat häävalssina Uralin pihlajan

Miettiessään hääjuhliaan, Halonen ja Arajärvi tiesivät, että kaksi heidän poliiseistaan on musikaalisia. He päättivät kysyä, josko he haluaisivat soittaa heidän häävalssinsa.

– Nämä kaksi poliisia sitten katsoivat vähän kauhuissaan ja sanoivat, että "No nyt kyllä vähän jännittää", mutta kyllä he loppujen lopuksi suostuivat soittamaan sen. En nyt kyllä kerro, minkä avulla.

självständighetsmottagning, 2003
Presidenttipari on tanssinut monet valssit myös itsenäisyyspäivän juhlavastaanotossa. självständighetsmottagning, 2003 Kuva: Yle

Kyseinen valssi on Uralin pihlaja ja se edustaa Haloselle rakkautta.

– Olimme valinneet kappaleen kovalla kiireellä, eivätkä laulun sanat kyllä oikein sovi häihin, mutta melodia on kiva.

Elämäni ääniraita -ohjelmaan valikoitui Tapio Rautavaaran tulkinta. – Häissämme se oli instrumentaaliversio, sillä poliisit eivät kappaletta suostuneet laulamaan.

Nuori Tapio Rautavaara oli kiinnostunut Tarja Halosen äidistä

– Olin pikkutyttönä äitini työpaikan joulujuhlissa, jonne Rautavaara oli pyydetty esiintymään. Minä siinä sitten pyytämään nimikirjoitusta ja Rautavaara katsoo äitiäni ja sanoo, että "No mutta Hessu, likkas pyytää nimikirjotusta ja sulle ei mieskään kelvannu." Äiti punastui aivan kauheasti ja sanoi "Ihan pötypuhetta."

Totuus oli kuitenkin, että Rautavaara ja Halosen äiti tunsivat urheiluseuran kautta. – Luulen, että oli kummallekin onneksi, ettei siitä tullut mitään. Historia voisi olla toisenlainen.

Halosen kodin äänimaisema sekoitus jazzia ja oopperaa

Rakkaus jazzmusiikkiin on kulkenut Halosen elämässä jo pitkään. Jazzin lisäksi kotona soi myös ooppera, erityisesti italialainen ja ranskalainen. – Myönnän, että en ole ihan sisällä tämmöisessä wagneriaanisessa musiikissa. Wagner on ehkä vielä tulevaisuuden toive.

Vuosien mittaan viran tuomat edut pitävät Tarja Halosen edelleen mukana kulttuurin parissa. – On ilo, että usein meidät kutsutaan erilaisiin musiikkitilaisuuksiin. Elävä musiikki on ollut aika hyvä vastapaino kaikelle muulle.

Ihmisiä Olympiastadionin katsomossa
Presidentti Tarja Halonen Katkolla tulevaisuus -konsertin katsomossa vuonna 2002. Ihmisiä Olympiastadionin katsomossa Kuva: Jyrki Valkama Tarja Halonen

Voimalauluksi Halonen valitsi Giacomo Puccinin Tosca-oopperasta Cavaradossin aarian E lucevan le stelle. – Juoni on hyvin shakespearelainen, eli siinä veri lentää, rakkaus kukkii ja kuolema vierailee. Siinä mielessä joku televisiosarja on ihan samaa luokkaa. Haikeat kohdat, niin kuin tässäkin laulussa, ne ovat sitten niin todella haikeita. Siinä ei säästellä.

Halosen kaapeissa ei ole luurankoja

Luuranko kaapissa -lauluksi presidentti Tarja Haloselle levypinosta valikoitui laulu Pilvet karkaa, niin minäkin. – Kappale on soinut meillä todella paljon. Niitä vain on sellaisia kappaleita joihin aina palaa.

Hän pitää mielellään luurangot kaapissa ja toteaa, ettei hänellä niitä juurikaan ole. – Suomi on hyvin avoin ja pieni yhteiskunta, jossa kaikki on kaikkien tiedossa.

Aki Kaurismäen elokuvat viehättävät ja niitä kotona katsotaankin aina kun niitä televisiossa esitetään. – Ne ovat sellaisia aikuisten satuja.

Tuuli Saksalan kysyessä mitä se vaatii päästä tähän pisteeseen, vastaus on lyhyt ja erityisen ytimekäs: – Elää. Päivä kerrallaan.

Mielimusiikki vaihtuu päivän tunnelmien mukaan

Itseään kuvastamaan Halonen valitsi George Gershwinin Summertimen. – Olisi hyvin voinut olla jokin muukin kappale, mutta ei muuten tullut sopivaa tilaisuutta soittaa jazzlevyä.

Halonen on miehensä kanssa tuttu kasvo Pori Jazzeilla. – Porin jazzkesät liittyvät melkein alusta alkaen minun kesiini. Siinä mielessä tämä on sen vähän tiukan työmarkkinajuristin ja poliitikon toinen puoli ja ihan tarpeellinen.

Presidentti Tarja Halonen on ylpeä kokoamastaan elämänsä ääniraidasta, mutta: – Sanoisin, että vähän se kyllä on surumielisempi, kuin millaisena ihmiset minut tuntevat. Ihmisessä on onneksi tavattoman monta sävelkuviota yhtäaikaa. Toisena päivänä voisi tulla toisenlainen lista.

Sukupolvi toisensa jälkeen nuoret odottavat suuria muutoksia

Viimeinen ääniraita kuvastaa nykyhetkeä ja se on Höstvisa Cumuluksen levyttämänä. Ohjelman kappalevalinnoissa kuuluu sukupolvikokemus. – Ikä ei ole pelkästään sitä, minä vuonna olet syntynyt, vaan se on se aika, jonka jaat muiden kanssa.

lapsia koulun pihalla, nuori tyttö etualalla, 1950-luku
Tarja Halonen Kallion yhteiskoulun pihalla 1950-luvulla. lapsia koulun pihalla, nuori tyttö etualalla, 1950-luku Kuva: Tarja Halosen yksityiskokoelma Tarja Halonen

Tunnelma nykynuorten keskuudessa on Halosen mielestä edelleen samantapainen, kuin mitä se oli hänen omassa nuoruudessaan.

– Nuoret odottavat suuria muutoksia ja kyllä niitä aina tuleekin, olet siinä mukana tai sitä vastaan. Joka tapauksessa se valmentaa ihmisiä kohtaamaan jotain uutta ja tuntematonta. Tässä mielessä uskon, että oman sukupolveni ihmiset ymmärtävät aika hyvin tämän päivän nuoria. Mutta muutosta tulee, vakuutan sen.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua