The Dead Are Speaking on puheohjattu, epälineaarinen audiodraama Google Home -älykaiuttimelle. Pelaaja pääsee keskelle 30-luvun Helsinkiä selvittämään pahamaineista Tattarisuon ruumismysteeriä sanomalehtitoimittajan roolissa. Tarina on saanut innoituksensa tositapahtumista, mutta materiaalina on käytetty myös tapahtumiin liittyneitä värikkäitä huhuja.
Peli on toteutettu englanniksi, koska älykaiuttimet eivät vielä tue suomen kieltä. Englanninkielisenä pilotti tavoittaa myös laajempia yleisöjä. Alusta loppuun peli kestää valinnoista riippuen 70-90 minuuttia.
Pilottihankkeen rahoitti Yle Beta, ja Aalto Yliopiston opiskelijoista koostunut kolmen hengen työryhmä toteutti sen reilussa puolessa vuodessa.
Parhaan kokemuksen pelistä saa käyttämällä Google Home -älykaiutinta. Kaiuttimen kieleksi tulee olla määritelty englanti. Sovellusta voi kokeilla myös Android-kännykällä, kunhan kännykässä on päällä Google Assistant, kieleksi on valittu englanti ja alueeksi US tai UK.
Lisätietoa ja peliohjeet löytyvät The Dead Are Speaking Google Assistant -sivulta.
Fakta vs fiktio, eli mitä Tattarisuolla oikeasti tapahtui? Sisältää spoilereita, lue vasta pelattuasi!
Kaikki tarinan elementit pohjautuvat joko tositapahtumiin tai tapahtumien ympärillä pyörineisiin huhuihin. Todellisuudessa tapahtumasarja ja siihen liittynyt mediaspektaakkeli kestivät vuoden, meidän versiossamme aikajänne on tiivistetty neljään päivään.
Tarina perustuu löyhästi Helsingin Sanomien rikostoimittaja Armas “Kuha” Kauhasen muistelmiin. Tattarisuon tiimoilta mediassa asiantuntijoina kuullut professori Lassila, dosentti Hammarström ja ylilääkäri Fabritius ovat historiallisia henkilöitä, joiden vuorosanat perustuvat heidän lausuntoihinsa lehtiartikkeleissa ja muissa lähteissä. Olemme pyrkineet esittämään syyttömänä epäillyn Johan Emil Saarenheimon saatavilla olleiden tietojen perusteella todenmukaisesti.
Yleisön vihjekirjeet ovat lyhennettyjä versioita oikeista, poliisille lähetetyistä kirjeistä.
Tattarisuon tapauksesta tuomittuun, Vilho “Noita” Kallion ryhmään kuului todellisuudessa viisi jäsentä. Lisäksi yksi jätettiin tuomitsematta. Tämän ryhmän olemme tiivistäneet vain Kallioon sekä selvänäkijä Iida Wideniin. Käsikirjoituksessamme on hyödynnetty aikakauden huhuja, joiden mukaan tapaukseen olisi sekaantunut ihmisiä yhteiskunnan huipulta. Näillä tarinoilla ei liene totuuspohjaa.
Muilla pelin hahmoilla ei ole suoria historiallisia vastineita. Armas Kauhasen muistelmien mukaan poliisi oikeasti ehdotti hänelle arkkuun piiloutumista haudanryöstäjien paljastamiseksi. Jää kyseenalaiseksi, oliko tämä vain poliisin omintakeista huumoria vai todellinen suunnitelma. Joka tapauksessa se tarjosi mainiota materiaalia tarinaamme.
Saarenheimon lisäksi aikakauden mediassa ja huhuissa epäiltiin Tattarisuon tapauksen syyllisiksi ainakin anatomian opiskelijoita, romaneja, vapaamuurareita, kansanparantajia, himomurhaajaa, nekrofiiliä, Lapuanliikettä, kommunisteja, juutalaisia, knallipäisten herrojen salaseuraa, Ruusu-Ristiä, sekä Kirstinkadun sylttytehdasta. Vastuu iljettävistä rikoksista on tavattu ulkoistaa toiseutetuille tai poliittisille vastustajille, niin historiassa kuin nykypäivänä.
Työryhmän haastattelu
Miten idea syntyi?
Tattarisuon tapaus oli tekijöille entuudestaan tuttu ja vaikutti hyvältä pohjalta faktaa ja fiktiota sekoittavalle interaktiiviselle tarinalle. Tapaukseen liittyen oli niin paljon kirjallista lähdemateriaalia sekä legendoja ja huhuja, että niistä oli kiinnostavaa lähteä kehittämään käsikirjoitusta.
Kenelle peli on tehty?
Kaikille, jotka ovat kiinnostuneita makaaberista paikallishistoriasta ja jännitystarinoista. Lisäksi älykaiuttimien ja puheohjattujen sovellusten varhaiset omaksujat saavat pelistä uutta sisältöä kokeiltavaksi.
Tarinan teemojen vuoksi peliä ei suositella lapsille.
Mikä pelin tavoite on?
Halusimme elävöittää ja tuoda tunnetuksi Helsingin ja Suomen historiaa 1930-luvun suuren mediaspektaakkelin kautta.
Lisäksi pääsimme projektissa kokeilemaan kerrontaa uudessa ja kehittyvässä älykaiutinmediassa. Toivomme että pelimme olisi pohjana ja innoituksena tuleville äänipeleille ja interaktiivisille audiodraamoille.
Ketkä ovat pelin takana?
Olemme kolme maisteriopiskelijaa Aalto Yliopistosta. Mirka Oinonen opiskelee Game Design and Production -koulutusohjelmassa ja oli päävastuussa The Dead Are Speakingin käsikirjoituksesta. Otso Ollikaisen pääaine on tietotekniikka, joten pelin koodaus oli hänen alaansa. Lisäksi musiikit ovat hänen säveltämiään. Äänisuunnittelijana oli Rauli Valo Sound in New Media -linjalta.
Pienessä ryhmässä tehtävänjaot eivät olleet tarkkoja, vaan kaikki päätyivät tekemään kaikkea. Ydinryhmän lisäksi äänityksiin Otaniemen Aalto Studioilla osallistui 17 näyttelijää.
Millainen prosessi on ollut? Mikä on yllättänyt?
Googlen puheohjausjärjestelmä ei kovin hyvin tue tällaisten pelin tekemistä, vaan soveltuu paremmin yksinkertaisiin tiedonhakusovelluksiin ja chatbotteihin. On pitänyt improvisoida ja keksiä luovia ratkaisuja monessa kohtaa kehitystyötä.
Positiivisesti yllätyimme siitä, kuinka moni innostunut ja lahjakas englannintaitoinen näyttelijä oli kiinnostunut esiintymään projektissa.
Millaisia muita älykaiutinpelejä maailmalla on tehty?
BBC on tehnyt lyhyen science fiction -kokeilun nimeltä Inspection Chamber ja Amazon Alexa -älykaiuttimelle on joitakin lähinnä lapsille suunnattuja pelejä. Valtaosa älykaiutinpeleistä on yksinkertaisia tietovisailuja, ja useimmissa niistä käytetään puhesynteesiä oikeiden näyttelijöiden sijaan.
