Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Koneilla, prosesseilla, härveleillä ja softalla!

Vanhanaikainen mekaaninen kone, käsitelty kuva
Vanhanaikainen mekaaninen kone, käsitelty kuva kone

Oletko kuullut soittimesta nimeltä Ventorgano? Tai laitteesta nimeltä Organelle? Miltä kuulostaa melupöytä eli noise table tai no-input mixing setup? Tai itse kehitelty generatiivinen musiikkikone?

Tuntuu siltä, että kun on kyse soittimista, niiden keksimisestä ja rakentelusta, rajana ei suinkaan ole ihmisen mielikuvitus, vaan pikemminkin tämä aineellinen maailma ja sen asettamat rajoitukset. Edes tietokoneet eivät ole tehneet kaikkea mahdolliseksi, ja tuntuu jopa siltä, että musiikin tekijöitä ja eriskummallisista soittimista haaveilevia kiinnostavat monet muutkin asiat kuin ykköset ja nollat.

Musiikkia tehdään kiinnostavilla koneilla, härveleillä, prosesseilla ja ohjelmistoilla. Millaista musiikkia syntyy kohinasampleista ja siniaalloista? Miltä kuulostaa aidolla Amiga 500 -tietokoneella tehty musiikki? Monia klassisia koneita on aktiivisessa käytössä, esimerkiksi modulaarinen Serge-syntesoija ja Moog-kitara, puhumattakaan pellepeloton-henkisistä, ihan itse rakennetuista, enemmän tai vähemmän monimutkaisista ääntä tuottavista, elektronista tai jopa elektroakustisista laitteista.

Ventorgano on itse suunniteltu ja rakennettu elektroakustinen syntesoija. Asialla on itävaltalainen Andreas Trobollowitsch. Hän tulee pitkien perinteiden musiikkikaupungista, Wienistä.

Aivan Andreasin naapurissa, nimittäin Sveitsissä, mies nimeltä Roland Bucher on jo yli kymmenen vuoden ajan kehitellyt myös omaa soitintaan, ja nyt myös rakentanut sen. Kyseessä on puhtaasti elektroninen ja digitaalinen laite, jota tekijä itse kutsuu nimellä noise table, eli melupöytä. Kuvissa se näyttää kuin vaakatasoon asetetulta suurikokoiselta televisiolta.

Roland-herra ole kotimaassaan oudon soittimen ja ajatustensa kanssa suinkaan yksin. Hänen kollegansa Simon Grab tykkää myös tehdä musiikkia vaihtoehtoisilla tavoilla. Hänen valintansa on mikseri, johon ei ole kytketty mitään, eli niin kutsuttu no-input mixing setup. Ja ihme tapahtuu: laite johon ei ole kytketty mitään äänilähdettä, alkaa - pienien eleiden avustuksella - synnyttää musiikkia.

Mo H. Zareei eli mHz on iranilaissyntyinen, mutta Uudessa Seelannissa vaikuttava ja työskentelevä elektronimuusikko ja äänitaiteilija. Ja kuten ehkä arvaattekin, myös hän suunnittelee ja pitkälti myös toteuttaa itse omat instrumenttinsa. Nyt on työn alla ollut kahdeksan oskillaattorin ympärille rakennettu generatiivinen järjestelmä, siis systeemi, joka tuottaa itse loputtomasti musiikkia, ennalta annettujen ehtojen mukaan. Ja kiinnostavaa myös on, että Form -niminen albumi on julkaistu - ei CD:nä eikä vinyylinä, vaan - SD-muistikortin muodossa.

Amiga 500 on eräs ikimuistettavimmista niin sanotuista kotitietokoneista. Se tuli markkinoille vuonna 1987 ja sitä kutsuttiin tuolloin myös multimedia-tietokoneeksi, pääosin siksi, että Amiga 500:ssa oli valmiudet tietokonegrafiikan ja tietokonemusiikin tekemiseen. Vuonna 1987 tämä oli kova juttu. Niin kova, että Amiga 500 -koneita myytiin yli kuusi miljoonaa laitetta maailmanlaajuisesti.

Ja Amigat soivat edelleen. Aidoilla Amiga 500 -koneilla tehdään yhä musiikkia. Kahdeksanbittistä ja niin nostalgista. Retro-tunnelmasta vastaa Asko Tammelin ja hänen Amigansa, joka on vuonna 1992 markkinoille tullut Amiga 500+: Amiga Retro MOD.

Norjalainen Espen Sommer Eide rakentaa itse omat soittimensa. Hän myös virittelee eli tuunaa jo olemassa olevia instrumentteja omiin tarkoituksiinsa paremmin sopiviksi. Ja mitkä hänen tarkoituksensa sitten ovat? Hän kertoo pyrkivänsä jonkinlaiseen kokonaistunnelmaan, ei pelkästään äänien ja musiikin aistimiseen, vaan johonkin jossa ovat mukana myös valo, akustiikka ja tila. Hän haluaa musiikkinsa kuulostavan siltä, kuin kuuntelija liikkuisi sen mukana tilasta ja tunnelmasta toiseen.

Hitu on Suomessa ja Berliinissä vaikuttavan mediataiteilija Jarkko Räsäsen uudehko projekti, jossa hän käyttää hyvin pienikokoisia sampleja ambient ja chiptune-vaikutteisen elektronisen musiikin tekoon. Sävellyksensä hän tekee pääasiassa tracker-ohjelmistolla, jossa tietokoneen näppäimistö on optimoitu musiikkidatan syöttövälineeksi.

Oletko kuullut Moog-kitarasta? Se ei ole mikä tahansa Moog-syntesoijaan johdolla kytketty kitara, vaan aivan erityinen soitin, sähkökitara, joka tuli markkinoille vuonna 2008. Ja kyllä, se kytketään toki johdoilla laitteisiin, mutta laitteisiin jotka on suunniteltu käytettäväksi Moog-kitaran kanssa. Ja yhdistelmän kerrotaan olevan jotakin aivan muuta kuin tavanomaisen sähkökitaran soittamista.

Itselläni ei laitteesta ole edes näköhavaintoa, mutta kuulohavainto on. Nimittäin kitaristi, säveltäjä ja äänitaiteilija Bill Thompson soittaa Moog-kitaraa, Phil Durrantin kanssa tekemällään albumilla Intraspect.

Ranskalainen Jean-Philippe Gross on päässyt temppuilemaan aidon modulaarisen Serge-rakennelman kanssa, ja hänen tavoitteensa on tehdä jotakin, mitä näillä nykyään niin kovin suosituiksi tulleilla modulaarisilla syntesoijilla ei normaalisti tehdä.

Itävaltalainen Peter Rehberg eli Pita on eräs eurooppalaisen kokeilevan elektroniikan tunnetuimmista hahmoista. Joskus 1990-luvun puolivälissä alettiin puhua käsitteestä glitch, jolla tarkoitettiin tuollaista raakaa, usein digitaalisista häiriöäänistä, etupäässä läppäreillä tehtyä musiikkia. Se oli siihen aikaan uutta, sekä teknisesti että taiteellisesti haastavaa touhua.

Siitä on jo yli kaksi vuosikymmentä, ja nyt tuntuu oudolta huomata, että äskettäin ilmestyi vasta Pitan neljäs sooloalbumi. Kyllä, siis albumi, joka hän on tehnyt aivan yksin. Hän on reilun parinkymmenen vuoden aikana ollut mukana kymmenillä ja taas kymmenillä levyillä, mutta totta se on: albumi nimeltä Get On on Pitan neljäs täyspitkä sooloalbumi. Onkohan kukaan muuten huomannut kertoa Pitalle, että meillä suomalaisilla on aivan erityinen suhde kappaleeseen nimeltä Get On?

Australialainen Del Lumanta tekee musiikkiaan härvelillä nimeltä Organelle. Se on sarjavalmisteinen, pienikokoinen musiikkitietokone. Laite, joka näyttää yksinkertaiselta, helpolta ja hauskalta, oikeastaan enemmän lasten lelusoittimelta kuin miltään syntesoijalta tai tietokoneelta. Ja ehkä se muun muassa hintansa puolesta mielletäänkin enemmän leluksi kuin soittimeksi. Organellea kaupataan netissä alle kuudella sadalla dollarilla. Eihän se mikään Minimoog ole, mutta ei sen kai ole tarkoitus ollakaan. Albumilla Preparations Del Lumanta kokeilee, mitä laitteesta saa irti, kun ottaa ja alkaa improvisoida.

AVARUUSROMUA 15.12.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
ANDREAS TROBOLLOWITSCH: V1 - osa - (Ventorgano)
ROLAND BUCHER: Praecipua (Viaje)
SIMON GRAB: Observatory (Posthuman Species)
mHz: Form B (Form)
ASKO TAMMELIN: Amiga Retro Mod (asa9000: My Amiga Mods)
ESPEN SOMMER EIDE: Poortkamer Tussenkamer (The Waves)
JARKKO RÄSÄNEN: Zikeda (Demo)
PHIL DURRANT + BILL THOMPSON: Intraspect - osa - (Intraspect)
JEAN-PHILIPPE GROSS: Holiday Maker (Reflex)
JEAN-PHILIPPE GROSS: Curling - osa - (Curling)
PITA: Motivation - osa - (Get On)
DEL LUMANTA: Last Days of Rain - osa - (Preparations)

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri