Hyppää pääsisältöön

Haapa klapisee ja sumu pitää ääntä Tiina Harpfin lastenkuunnelmissa

Toimittaja ja ohjaaja Tiina Harpf käsikirjoituspinon kanssa maailmankartan edessä.
Toimittaja Tiina Harpf rakastaa seikkailuja. Toimittaja ja ohjaaja Tiina Harpf käsikirjoituspinon kanssa maailmankartan edessä. lastenohjelmat,kuunnelmat,Tiina Harpf,Lasten radio-ohjelmat

Jännittävätunnelmaiset Mustan myllyn mestari ja Velhojuuri ovat esimerkkejä Yle Areenassa olevista lastentuotannoista, jotka Tiina Harpf ohjasi Yleisradiolle 1980-luvulla. Harpfin kuunnelmat klapisevat, helisevät ja joskus niissä soi aimo annos hiljaisuutta. Päähenkilöitä johdattaa usein uteliaisuus.

Lastenkuunnelmia on tehty Yleisradiossa 1920-luvulta lähtien. Vuodesta 1957 alkaen Radioteatterin lastentuotantojen lisäksi erityisesti lapsille suunnattuja luenta- ja kuunnelmasarjoja alkoi tuottaa Lasten Radio, jossa Tiina Harpf aloitti oman radiouransa. Nykyisin kulttuuritoimittajana vaikuttavan Harpfin vahva puumerkki löytyykin monista 1980-luvun keskeisistä lasten ja nuorten kuunnelmasarjoista.

Radiossa kasvanut

Tiina Harpfin kohdalla alkusysäys radion äärelle tuli kirjaimellisesti jo äidinmaidossa, sillä hänen äitinsä, ohjaaja Raiku Kemppi-Harpf, oli 1950- ja 60-luvulla pitkään yksi Yleisradion lastenohjelmien kantavia voimia.

- Kun äitini teki lastenohjelmia, roikuin usein mukana Fabbarin studiossa, Harpf muistelee lapsuuttaan Yleisradion tiloissa Fabianinkadulla.

Raikun tyttärenä Tiinakin pääsi jo pienenä mukaan kuunnelmantekoon ja näytteli muiden muassa Astrid Lindgrenin teokseen pohjaavassa kuunnelmasarjassa Se Pikkuinen Lotta.
Teini-iässä mieleen tosin hiipi kapinallinen ajatus: “Ei ikinä enää yhtään repliikkiä äidin lastenjutuissa”.

Lasten Radion väki lähdössä ohjelmakiertueelle vuonna 1960.
Lasten Radio lähdössä ohjelmakiertueelle vuonna 1960. Pakettiauto starttasi Fabbarilta. Iloista radioporukkaa luotsaa ruutumekkoinen ohjaaja Raiku Kemppi, jonka vieressä nauruaan pitelee vaalea-asuinen seitsenvuotias Tiina. Lasten Radion väki lähdössä ohjelmakiertueelle vuonna 1960. Lasten radio-ohjelmat,kuunnelmat,lastenohjelmat,Tiina Harpf,Raiku Kemppi

- Kuinka ollakaan ei kulunut kuin muutama vuosi kun lastenleikittäminen alkoi kiinnostaa ja hyppelin Ylioppilasteatteriin perustetussa lasten leikkipaikassa aivan intona, Harpf nauraa.

Aune Lindin opissa

Teatteri-, kirjallisuus- ja uskontotieteen opiskelut veivät kuitenkin Harpfin mukanaan, ja radiotyö jäi taustalle. Kunnes sattuma puuttui peliin.
Yhtenä alkuiltana Puu-Käpylässä miltei kolmekymppinen kahden lapsen äiti seisoi ikkunan äärellä.

- Muistan vieläkin selvästi kuvan: On vuosi 1981. Ikkuna on auki puutarhaplänteille, puistelen jotakin, katselen ulos. Yleisradion lastenohjelmissa näyttelevä naapurini Inkeri Wallenius kulkee ohi, on juuri tulossa kuunnelmakeikalta Pasilasta ja sanoo että semmonen kuin Aune Lind hakee assistenttia. Annoin sun nimen, että otapa yhteyttä.

Harpf oli pian päätä ja häntää myöten lukuisista Yleisradion lastenkuunnelmista tunnetun ohjaajan projekteissa.

- Aunen assistenttina olin mukana tekemässä runo-ohjelmia, mentiin kouluihin, Aune ohjasi ja leikitti, minä äänitin vanhalla Nagralla. Tunsin itseni erittäin hyvin kohdelluksi assistentiksi. Olin vähän niin kuin jokapaikanhöylä. Oli mahtavaa saada oppia kokeneelta tekijältä.

Kettusaari

Tiina Harpfin ensimmäinen iso projekti Aune Lindin työryhmässä oli lastenkuunnelmasarja Kettusaari. Lasten Radion päällikön Lea Pennasen käsikirjoittama satu kertoo ruusuturkkisen Pikkuketun ja tämän ystävien vaarallisesta seikkailusta. Harpfilla oli kuunnelmassa myös roolityö, ketun pieni ystävä Hiiri Lir.

Töitä paiskittiin porukalla: "Ohjaaja Aune ja näyttelijä Seppo Kolehmainen ja minä istuttiin pitkät sessiot tekemässä dramaturgisia ratkaisuja."

Kettusaari

Tarina pikkuketun ihmeellisestä matkasta


Kettusaaressa huomioitiin tarkkaan ääniä, puheen ominaisuuksia ja lausemuotoja. Lea Pennanen antoi luvan muuttaa käsikirjoituksen sanoja, joita hiottiin vielä studioon mennessäkin. Äänitarkkailijat omistautuivat työlle, ja musiikki myötäili näyttelijöiden repliikkejä. Se mahdollisti paljon.

- Muusikot Erkki Hyvönen ja Sauli Malinen olivat eri studiossa kuin näyttelijät, mutta kuuntelivat korvakuulokkeista repliikkejä ja improvisoivat musiikin samaan aikaan, kun kohtaus eteni. Otot ovat niinsanotusti sataprosenttisia, eli kohtauksista ei ole hienoleikattu välistä. Minulla on muistikuva, että kaikki toimi ja kaikki olivat valtavan innostuneita!

Miten ohjataan lasta?

Lasten ja aikuisten yhteisissä tuotannoissa iso osa onnistumisesta tulee siitä, että työryhmä puhaltaa yhteen hiileen. Lasten kanssa on oltava tarkkana ja herkkänä. Lapsi on utelias – mutta myös helposti nujerrettavissa.

- Miten hienoa ja näyttelijän ammattitaidon iso mittari on se, että ottaa näyttelevän lapsen tasavertaisena ja vakavasti ja samalla sitten siellä koko sydämestään myös tukee. Lastenjuttuja ei voi tehdä tuosta vaan, täytyy olla se kunnioitus siellä. On hienoa että Areena nostaa tätä genreä esiin.

Lastenkuunnelmien ohjaaja Aune Lind studiossa.
Aune Lind ohjasi lasten- ja varhaisnuorten ohjelmien toimitukselle useita lastensarjoja, kuten satukuunnelmasarjan Kettusaari. Lastenkuunnelmien ohjaaja Aune Lind studiossa. Kuva: Raili Suonio kuunnelmat,lastenohjelmat,Lasten radio-ohjelmat,Aune Lind

Lasten kanssa pitää ajatella sitä, miten lapsi avautuu ja mitkä asiat tuodaan esiin. Lapsella voi olla vahvoja mielikuvia tarinasta.
- Ohjaajan pitää olla varovainen omien mielikuviensa tarjoamisessa. Aikuisen ajatukset voivat lapsen kannalta olla ihan vääriä ja johtaa tulkintaa jopa harhaan.

Velhojuuri ja Mustan myllyn mestari

Kettusaaressa on tietynlaista sadun vakavuutta. Sitä ja sopivasti outoa tunnelmaa on myös muissa Harpfin kuunnelmissa, etenkin Velhojuuressa ja Mustan myllyn mestarissa.

Aira Brinkin teos Velhojuuri kertoo pojasta, joka kuulee ihmeitä tekevästä, parantavasta yrtistä. Seikkailu vie noitavainojen Suomeen.

Tiina Harpf kiittelee Lasten Radiota siitä, että hän pääsi ohjaamaan kuunnelman kirjasta, jonka tarina historian kauhuista ja pienen pojan uteliaisuudesta kiehtoi häntä jo pienenä. Dramaturgina hän kuitenkin lisäili lapsuuden lempikirjaansa tunnelmaa esimerkiksi omista painajaisunistaan, ja lisäili jotakin unessakoettua “rosoreunaa”.

Äänillä oli kuunnelmassa iso rooli. Mukana on paljon hiljaisia, salaperäisiä hetkiä ja intensiivisiä taukoja. Tekijä tunnustaa olevansa kallellaan “tähtisumun ääniin”.

- Haavikko havisee mutta myös klapisee, Harpf kuvailee.

Näyttelijä Seela Sellan rooli haapanaisena on väkevä ja ikimuistoinen.

- Aina kun haavanlehdet havisevat, niin minulle se on Seelan ääni. Hänen roolityönsä on jäänyt vahvasti mieleen.

Velhojuuri

“Joka velhojuuren omakseen saa, sitä mitataan kovemmin kuin muita.” Tiina Harpfin ohjaama nuorten fantasiaseikkailu vie 1600-luvun Ruotsi-Suomeen. Kaikki alkaa, kun koulupoika Timo kuulee linja-autossa tarinan Korppoossa kasvaneesta ihmeellisestä kukasta, velhojuuresta. Kuin sattumalta Timo on...


Ritva Sinervo
ja Pirjo Jyrälä tekivät äänitarkkailijoina tunnelmaa Velhojuuressa. Teoksen merkitys on Harpfista yhä tuore.

- Mielestäni kirjan perusajatus on tänäkin päivänä pätevä, ja siitä tulisi mainio elokuvakäsikirjoitus. Seikkailun kautta etsitään tietoa ja totuutta.

Mustan myllyn mestari puolestaan perustuu Otfried Preisslerin mustaa magiaa käsittelevään teokseen vuodelta 1971. Nuortenkirja oli puhutellut Tiinaa salamyhkäisyydellään ja jännittävällä juonellaan. Tällä kertaa dramaturgin piti karsia, sillä tarinassa oli paljon tapahtumia ja “tolkuton henkilömäärä”.

- Pyrin selkeyttämään tarinankerrontaa siten, että tein päähenkilöstä Krabatista kertojan.

Muuten Velhojuuressa ja Mustan myllyn mestarissa on samoja piirteitä, hetkittäin kohoava outo ja jopa hieman kaamea tunnelma.


- Varmaan pidin kaameiden juttujen kertomisesta. Siihen aikaan lasten- ja nuortenohjelmia syytettiin toisinaan liiasta söpöstelystä.

Unissakävijä

Harpf on käsitellyt myös toisenlaista kaameutta. Irja Sallan kirjaan pohjautuva kuunnelma Unissakävijä vuodelta 1986 kertoo perheestä ja väkivallasta. Kuunnelmassa päähenkilöä Marjattaa näyttelevät Mia Ehrnrooth pikkulapsena ja Kati Outinen nuorena tyttönä.

- Se on hirveän raaka ja kauhea tarina. Luin Sallan kirjan moneen kertaan. Teoksessa on mukana kasvatukseen liittyvä väkivaltainen maailma, josta kuitenkin nuori tyttö selviytyy,

Ja jälleen äänellä pystyi tekemään paljon:

- Tein äänitaituri Pekka Lepistön kanssa tehosteita moniin kuunnelmiini. Usein studioajan loputtua istuimme tehostossa kokeilemassa kaikkia erilaisia virityksiä. Unissakävijässä yhden ihmisen improvisoimasta laulusta rakennettiin sarjaan tunnelmaa. Näyttelijä Miitta Sorvali teki hyräillen ja aa-äänteellä erilaisin sävelkuluin tunnelmasävyjä. Ajatus tuli tuutulaulusta.

Pikku Prinssi

Pikku prinssi on tarina yksinäisyydestä ja ystävyydestä. Lentäjä on tehnyt pakkolaskun Afrikan autiomaahan. Korjatessaan lentokonettaan hiekkaerämaassa hän kohtaa toiselta tähdeltä kotoisin olevan pienen pojan, pikku prinssin. Lentäjä saa yksinäisyyteensä ystävän, mutta ystävästä on kuitenkin...

Pikku Prinssi kolahti aikuisiin

Omista kuunnelmaohjauksista Tiina Harpfin suosikkeja on myös dramatisointi Radioteatterille Antoine de Saint-Exupéryn klassikkotarinasta Pikku Prinssi.

- Luin sen lapsena, enkä kauheasti pitänyt, ei ollut mun juttu vielä silloin. Minulle Pikku Prinssi on toiminut aikuisena. Se on paremminkin tarina aikuisille, kun takana on enemmän elämäntuskaa.

Harpf kertookin saaneensa kuunnelmasta enemmän palautetta aikuisilta kuin lapsilta.

- Eri ikäisinä me saatamme myös kokea saman teoksen eri tavoin. Aloitin Tolstoin Anna Kareninan joskus 15-vuotiaana ja olin sitä mieltä, että mä tiedän elämästä ja elon tuskasta kaiken. Sitten kun luin sen joskus 30-vuotiaana, ajattelin, että mähän en tajunnut mitään ja nythän mä vasta ymmärrän. Luettuani kirjan 55-vuotiaana ajattelin, että nythän mä ehkä alan olla jyvällä!

Tiina Harpf toimitti 1980-luvulla myös luentasarjoja kuten Yrjö Kokon teoksen Pessi ja Illusia.
- Luennassa mielestäni tärkeää on rytmitys ja se että lukija antaa tekstin kantaa eikä väritä liikaa, se vapaus on annettava kuuntelijalle.

Löytöretkeilijän sielu

Onko Tiinan ja Raikun ohjaustavassa jotakin samaa?

- Vaikea sanoa. Raikuhan teki kuunnelmia yli 30 vuotta ja minä vain kymmenen. Olin mukana monessa ja opin paljon. Siinä me ehkä olemme kuitenkin erilaisia, että Raiku oli rönsyävämpi ja railakkaampi ohjaaja. Siinä missä minä saatan valita kohtaukseen hiljaisuuden, hän taas aika paljon täytti äänillä tilaa, Harpf pohtii.

Tiina Harpf on nykyään kulttuuritoimittaja. Draamatuotantoa hän ei ole tehnyt pitkään aikaan.

Ohjaaja toimittaja Tiina Harpf käsikirjoituksen kanssa.
Ohjaaja toimittaja Tiina Harpf käsikirjoituksen kanssa. Tiina Harpf,kuunnelmat

- Vaikka en enää miellä itseäni ohjaajaksi, olen yllättänyt itseni muutaman kerran ja sanonut haastateltavalle, että anteeksi, saanko mä vähän ohjata sua siinä miten mikrofonin äärellä rentoudutaan ja puhutaan vapaasti ja heitetään virallisuus romukoppaan.

Tarinat eivät kuitenkaan jätä entistä ohjaajaa rauhaan. Eikä ole tarvettakaan.

- Mieleni lähtee helposti rakentamaan tarinaa satunnaisissa arkisissa tilanteissa: Minneköhän tuokin ihminen on matkalla ja miten hän jatkaa päiväänsä, kun nousee raitiovaunusta pysäkille? Teen tätä koko ajan!

Miten jatkaisit ajatusta:

Olipa kerran:
Kaunoluistelija. “Mistäköhän se tuli?”
Lempiääniäni ovat:
"Miten ne on mulla niin arkisia?”:
Kotimatkan äänenä tilhien kilinä puissa. “Sykähdyttävää!”
Polkupyörän renkaan ääni hiekkatielle. “Aina vaihdan asfaltilta soratielle, missä kulkemisessa on ihanaa rauhaa.”
Tuuli joka vinkuu purjeveneiden vanteissa tai lipputangoissa.
Kuutamon ääni. ”Olen miettinyt rannalla olevaa hiljaisuutta. Seisoin kerran ällistyneenä rannalla ja katsoin tähtitaivasta, joka suorastaan musertaa voimallaan. Ehkä se on ihan vain arkinen aallon pieni liplatus, jokin pieni ääni, joka siitä läheltä kuuluu ja tekee tajuttavaksi sen hiljaisuuden.”
Ihailen:
Maailmassa on paljon ihailtavaa. “Ei tämä ole vain murheen laakso, minne katseensa kääntääkin löytyy paljon semmoista ihmeellistä, että saa elää ja hengittää täällä.”
Mikä kuunnelmahahmo haluaisit olla:
“Tuli heti hatusta mieleen, että ehkä se on se miten olen kuunnelmia ja henkilöhahmoja sovittanutkin.
Olen tehnyt usein yhdestä keskeisestä roolihahmosta kertojan. Kyllä mä kertoja haluaisin olla. Kertojalla on niin paljon kaikkea!"

  • Lasse Lehtisen kolumni: Nuoriso heräsi vaatimaan muutoksia maailmanmenoon

    Lasse Lehtinen kirjoittaa 1960-luvusta.

    Suomessa 1960-luvun nuoriso eli murrosaikaa. Nuoria oli aiempaa enemmän ja he olivat yhteiskunnallisesti tiedostavia ja koulutetumpia kuin ennen. Nuorisokulttuuri oli saapunut Suomeen. Kirjailija Lasse Lehtinen kirjoittaa kolumnissaan muun muassa sukupolvesta, joka halusi muuttaa maata ja maailmaa sekä vaikuttaa asenteisiin.

  • Kunnes kuolema heidät erottaa – Kotikadun kausi 13 on nyt Areenassa

    Kotikadun kausi 13 on nyt Areenassa.

    Kotikadun kausi 13 alkaa surullisissa tunnelmissa. Mäkimaiden perheessä läsnä on kuolema, hiipuva rakkaus ja rahaongelmat. Luotoloilla noustaan jaloilleen, iloitaan elämän ihmeistä ja rakennetaan tulevaisuutta. Kauden 13 lisäksi Areenassa on katsottavissa myös kaudet 1, 2 ja 12.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Lasse Lehtisen kolumni: Nuoriso heräsi vaatimaan muutoksia maailmanmenoon

    Lasse Lehtinen kirjoittaa 1960-luvusta.

    Suomessa 1960-luvun nuoriso eli murrosaikaa. Nuoria oli aiempaa enemmän ja he olivat yhteiskunnallisesti tiedostavia ja koulutetumpia kuin ennen. Nuorisokulttuuri oli saapunut Suomeen. Kirjailija Lasse Lehtinen kirjoittaa kolumnissaan muun muassa sukupolvesta, joka halusi muuttaa maata ja maailmaa sekä vaikuttaa asenteisiin.

  • Kunnes kuolema heidät erottaa – Kotikadun kausi 13 on nyt Areenassa

    Kotikadun kausi 13 on nyt Areenassa.

    Kotikadun kausi 13 alkaa surullisissa tunnelmissa. Mäkimaiden perheessä läsnä on kuolema, hiipuva rakkaus ja rahaongelmat. Luotoloilla noustaan jaloilleen, iloitaan elämän ihmeistä ja rakennetaan tulevaisuutta. Kauden 13 lisäksi Areenassa on katsottavissa myös kaudet 1, 2 ja 12.

  • Tehtaan varjossa – työläisnuorukaisen pyrkimys henkiseen kasvuun

    Toivo Pekkasen läpimurtoteos neliosaisena sarjana.

    Tehtaan varjossa on työläiskirjailijana tunnetun Toivo Pekkasen osin omaelämäkerrallisia aineksia sisältävään läpimurtoteokseen perustuva neliosainen tv-elokuva. Sisällissodan jälkeiseen aikaan sijoittuva romaani ilmestyi 1932.

  • Kapea vyötärö ja muhkea kellohelma – ompele itsellesi 1950-luvun mekko!

    Anna-Liisa Tiluksen mekon kaavat tässä artikkelissa.

    Maaseudulta maailmalle -ohjelman ensimmäisessä osassa Anna-Liisa Tiluksen yllä on pehmeästä villakankaasta tehty mekko. Tästä artikkelista löydät kaavat ja ohjeet 1950-luvun mukaisen mekon tekemiseen! Maaseudulta maailmalle -sarja Areenassa Anna-Liisa Tiluksen yllä nähtävä mekko on aito 1950-luvun vaate, joka löytyi Ylen puvustosta. Sen materiaalina on käytetty pehmeää villakangasta.

  • Lasse Lehtisen kolumni: Varttituntini kommunistina

    Lasse Lehtinen kirjoittaa Kekkosen ajan alkuvuosista.

    Kirjailija Lasse Lehtisen lapsuus- ja nuoruusvuosien suuria merkkipaaluja ovat olleet yleislakko ja Urho Kekkosen valinta tasavallan presidentiksi vuonna 1956. Lehtisen ensimmäinen poliittinen herääminen tapahtui juuri yleislakon aikaan, mutta myös Urho Kekkosen valinta presidentiksi osaltaan ravisteli nuorukaisen yhteiskunnallisia vaistoja esiin.

  • Elävä arkisto tammikuussa

    Tammikuisia aiheita Elävän arkiston tarjonnassa.

    Juhlat on juhlittu ja lahjakirjat luettu, härkäviikot edessä. Päivä sentään alkaa pidetä. Kun kinkkua on sulateltu raikkaassa talvisäässä, on hyvästi aikaa syventyä Elävän arkiston runsaaseen tarjontaan, josta tammikuussakin löytyy paljon tietoa ja viihdykettä. Draamaa Tammikuu tarjoaa tuhdin paketin toivottua klassikkodraamaa, kun 14.1.