Hyppää pääsisältöön

Tässäkö maailman ruokatuotannon pelastaja? Suomalaistutkijat taikovat proteiinia ilmasta sähkön avulla – näin se tapahtuu

Solar Foods -yrityksen laboratoriossa Espoossa kehitetään ratkaisua maailman ruokapulaan. Käytössä on täysin uusi menetelmä, jossa proteiinia valmistetaan ilman ja uusiutuvan energian avulla.

Uutinen räjäytti maailmanlaajuisen mielenkiinnon nuorta yritystä kohtaan. Syksyllä 2019 se sai maailman suurimman design-palkinnon, Index Awardin.

Menetelmä kytkee ruoantuotannon irti maataloudesta. Maanviljelyä tai karjataloutta ei tarvita, eikä tuotanto riipu säästä tai ilmastosta.

Valmistus onnistuu vaikka aavikolla tai avaruudessa, joissa riittää auringonvaloa energianlähteeksi. Yhteistyötä onkin jo tehty Eurooppalaisen avaruusjärjestön (ESA) suomalaisessa kasvuyritysohjelmassa.

Konsepti syntyi jo 60-luvulla Nasan ja Neuvostoliiton avaruusohjelmissa. Teknologia ja laajempi tilaus ovat kuitenkin olemassa vasta nyt.

Aiemmin Solar Foodsin perustajat, Vainikka ja teknologiajohtaja Juha-Pekka Pitkänen, työskentelivät VTT:llä. Tuolloin he olivat kehittämässä menetelmää yhdessä Lappeenrannan-Lahden teknillisessä yliopiston kanssa.

"Mä olen energiatutkija taustaltani ja JP on bioprosessiäijä. Saumakohdistahan näitä innovaatioita usein syntyy."

Pasi Vainikka, toimitusjohtaja (kuvassa oikealla)

Solar Foodsin menetelmällä on useita ympäristöetuja. Esimerkiksi hiilidioksidipäästöt ovat sadasosan lihantuotannosta, eikä maataloudelle tyypillisiä valumia synny. Vesi saadaan ilmasta.

"Meitä tulee noin 2 miljardia lisää muutamassa vuosikymmenessä samalla kun päästöt pitäisi vetää nollaan, eikä vettä tai maata saisi käyttää ruoantuotantoon yhtään enempää."

Pasi Vainikka, toimitusjohtaja

Tällä hetkellä käynnissä on soleiiniksi nimetyn tuotteen tutkimus- ja testausvaihe EU:n uuselintarvikehyväksyntää varten. Luvan jälkeen yritys voi käynnistää soleiinin kaupallisen tuotannon. 65-prosenttisesti proteiinia sisältävä jauhe maksaisi noin 5–6 €/kg.

Mutta miten ilmasta oikein saadaan ruokaa? Näin se tapahtuu.

Tässä on kontti, joka pumppaa sisälleen ilmaa.

Kontissa ilmasta kerätään proteiinin valmistuksessa tarvittavia aineita: hiilidioksidia ja vettä.

Vesi puhdistetaan ja hajotetaan vedyksi ja hapeksi. Demolaite näyttää vety- ja happikaasujen kuplinnan.

Sitten ilmasta saadut kaasut eli hiilidioksidi, vety ja happi ohjataan bioreaktoriin.

Bioreaktorissa kasvatetaan yksisoluista, maaperästä tätä tarkoitusta varten valikoitua mikrobilajia.

Mikrobeille luodaan mahdollisimman mukavat olot lisääntyä. Ilmasta kerättyjen kaasujen lisäksi ne saavat ravinneliuosta.

Liuoksesta solut saavat myös tarvitsemansa typen ammoniakkivetenä. Vielä nyt ammoniakki valmistetaan maailmanlaajuisesti ilmakehän typestä ja maakaasusta, mutta tulevaisuudessa maakaasu voidaan korvata uusiutuvalla energialla vedestä tehdyllä vedyllä.

Valmistusta voi verrata viinin tekemiseen. Erona on, että tämä mikrobi ei syö sokeria vaan hiilidioksidi- ja vetykuplia.

Kun kosteaa solumassaa on kertynyt riittävästi, se separoidaan. Separointi poistaa suurimman osan nesteestä.

Lopullinen kuivaus jauheeksi tapahtuu kuumien rumpujen välissä. Ilmassa tuoksuu kananmuna.

Entä maku? Kuivattuna vehnäjauhoinen. Neutraalin maun ansiosta soleiini sopii kaikenlaisiin yhteistyökumppaneiden valmistamiin elintarvikkeisiin – kasvipohjaisesta jäätelöstä lihankorvikkeisiin.

Vielä nyt jauhetta syntyy noin kilo päivässä, mutta vuonna 2024 tähtäimessä on tuottaa jo kaksituhatta miljoonaa proteiiniannosta. Globaali ruokatilanne haastaa ajattelemaan isosti.

"Suomi ei ehkä ole merkittävä osa ongelmaa, mutta sellainen asenne ei tuo myöskään vastauksia.

Tutkijan ja insinöörin tehtävä on tulla ulos labrasta ja toteuttaa ratkaisuja, joita voidaan soveltaa ja lainsäädännöllä vaatia. Suomi on siihen ehkä maailman uskottavin yhteiskunta."

Pasi Vainikka, toimitusjohtaja