"Meitä kutsuttiin saatananpalvojiksi"
Mitä he huutavat ja miksi? Nuo pitkätukkaiset, mustiin pukeutuneet muusikot, jotka soittavat niin monen suomalaisen rakastamaa raskasta metallimusiikkia. Miksi sitä rakastetaan? Yksi heavyrockin suurista tähdistä, Finntrollin laulaja Mathias Lillmåns, kertoo oman metallitarinansa.
“Toki black metal -musiikkiin liittyy saatananpalvontaa, mutta minun mielestäni se on yhtä idioottimaista kuin mikä tahansa muukin uskonto”, sanoo ammattimuusikko Mathias Lillmåns. Lillmåns alkoi soittaa black metal -musiikkia 1990-luvulla, jolloin sen vastustus ennen kaikkea tiettyjen uskovaisten piirien taholta oli suurimmillaan.
Mathias Lillmåns on yksi uuden “Pakko huutaa” dokumentin päähenkilöistä. Dokumentissa etsitään vastausta siihen, kuka kuuntelee ja soittaa heavyrokkia? Ja miksi?
Tummasävytteinen metallimusiikki onnistuu kuvailemaan ja koskettamaan suomalaista mielenlaatua. Aivan kuten suomalaisessa kansanmusiikissakin, metallimusiikin melodiat kulkevat mollissa. Ehkä juuri siksi suomalaisten on niin helppoa omaksua melankoliset metallibiisit.
Nykyään, kun melkein joka viides suomalainen mies pukeutuu mustaan bändipaitaan, ennakkoluulot raskaasta metallimusiikista pitäviä kohtaan ovat vähentyneet selvästi. Kun nyt kuulemme, miten Mathias Lillmånsia ja hänen bändikavereitaan kohdeltiin nuorina niin sanotulla Pohjanmaan raamattuvyöhykkeellä, se herättää sekä kiukkua että epäluuloa.
Mathias Lillmåns syntyi Pietarsaaressa. Myöhemmin perhe muutti pieneen Sandsundin kylään Pedersöreen.
- Me raskaamman musiikin kuuntelijat erotuimme massasta melko selvästi. Ei tarvinnut olla kuin Metallican bändipaita tai pääkallopaita päällä, niin joutui rehtorin puhutteluun. Metallifaneilla on nykyään paljon helpompaa! Tätä nykyä bändien ja muusikkojen tilanne on kuitenkin vaikeutunut, toteaa Lillmåns ja viittaa suureen bänditarjontaan nyt, kun metallista on Suomessa tullut osa valtavirtaa.
- Kaverit halusivat nuorena poliiseiksi ja palomiehiksi, minä halusin rokkitähdeksi! Katsoin VHS-kaseteilta Scorpionseja, Bon Jovia ja Europea ja ajattelin heti, että vau mitkä kamppeet, nauraa Lillmåns, joka nykyään on ammattimuusikko ja laulusolisti muun muassa folk metal -yhtye Finntrollissa.
”Saatananpalvojat”
Lillmåns bändikavereineen kutsuttiin yläasteella ja lukiossa säännöllisesti rehtorin puhutteluun, koska heistä kiersi huhuja, että he olivat saatananpalvojia. Ihmiset vähän pelkäsivät heitä. Bändin jäsenet nauroivat aluksi koko jutulle.
Rehtori ja muut huolestuneet aikuiset soittivat myös kotiin vanhemmille. Mathiaksen vanhemmat puolustivat poikaansa ja yrittivät vakuuttaa kaikille, ettei poika ollut saatananpalvoja. Mutta tilanne paheni.
Kun joku oli potkinut hautakiviä kumoon Pietarsaaressa, juttu otsikoitiin näkyvästi ja black metal -yhtye Twilight Moonin teinit saivat syyt niskoilleen.
- Twilight Moon aloitti vuonna 1997. Minä soitin bändissä bassoa. Kitaristi ja rumpali pakottivat minut aloittamaan laulamisen, koska basso oli helpoin instrumentti soittaa.
- Onkin aika hauskaa, että nykyisessä bändissäni, pietarsaarelaisessa Dispytissä, minä taas laulan ja soitan bassoa. Tuo yhdistelmä herättää nuoruusmuistoja.
Twilight Moon soitti ensimmäistä kertaa livenä yleisön edessä juuri Pietarsaaressa. Vuosia myöhemmin saman bändin keikalla samassa paikassa Finntrollin Jan ”Katla” Jämsén keksi Lillmånsin. Väliin mahtui monta vuotta täynnä tapahtumia, jotka vieläkin saavat Lillmånsin katseen synkistymään.
- Kokkolassa, Uudessakaarlepyyssä ja Vaasassa oli monia uskovaisia, jotka eivät tykänneet meidän hommistamme. Me pitkätukkaiset ja mustiin pukeutuneet olimme ilmeisesti kaikki paholaisen palvojia Pohjanmaan raamattuvyöhykkeellä.
- Hommistamme harjoituskämpillä kiersi villejä huhuja. Kerrottiin, että uhrasimme siellä eläimiä ja joimme verta. Todellisuudessa meillä ei ollut mitään tekemistä sellaisen kanssa. Olimme kilttejä roolipelipoikia, jotka pitivät fantasiakirjoista ja halusivat tehdä black metal -biisejä. Iltaisin istuimme tietokoneella, joimme kahvia ja yritimme tehdä kitarariffejä Fast Tracker -ohjelmalla.
Mathias Lillmåns tuohtuu vieläkin kiusaamisesta, josta hänen pikkusiskonsa sai kärsiä ala-asteella sen takia, että veli oli ”saatananpalvoja”. Heti ensimmäisenä koulupäivänään siskoa peloteltiin sillä, että ”koko teidän perhe joutuu helvettiin”.
Kirkosta tuli vastenmielinen
Mathias Lillmåns uskoo, että black metal -musiikin sokkiarvo on kadonnut jo kauan sitten.
- Sokeraavia tapahtumia sattui Norjassa siihen aikaan kun olin lapsi. Silloin lehdissä kirjoitettiin paljon murhista, hautojen häpäisystä ja kirkkopaloista. Toki black metal -musiikkiin liittyy edelleen saatananpalvontaa. Minun mielestäni se on yhtä idioottimaista kuin mikä tahansa muukin uskonto.
- Kohtaamani ennakkoluulot ja nuoruuden kokemukset ovat pelottaneet minut pois kirkkojen piiristä. Olen nähnyt kristinuskon varjopuolet, mitä se voi tehdä ihmisille. Miten paljon siihen liittyy indoktrinaatiota, ja miten hirveän vaikeaa kirkosta on päästä eroon. Ihmisiä, jotka eivät noudata normia, kuulustellaan ja osoitetaan sormella.
- Lapsuudessa, ja vielä koko kouluajan, minulle kerrottiin miten minun pitää uskoa. Se on leimannut minua ja tehnyt asiasta vastenmielisen.
Inspiraatiota kotiseudulta Pietarsaaresta
Samaan aikaan Lillmåns tuntee suurta kiitollisuutta ja rakkautta Pietarsaarta kohtaan. Se on kaupunki, missä hän edelleen mieluiten asuu ja missä ovat perhe, suku ja ystävät. Ja nykyinen yhtye Dispyt, johon kuuluvat ystävät Owe Inborr ja Juuso Englund.
- Olen saanut paljon inspiraatiota kotiseudulta ja kokemuksistani. Kun aikaisemmin kirjoitin black metal -biisejä, ne pyörivät paljon oman kehityksen ympärillä. Sen, miten selviydyin aikuistumisesta idioottien ympäröimänä.
Pietarsaarelaisyhtye The Iniquity Descentin kanssa levytetty Human Apheresis on Mathias Lillmånsille tärkeä. Lillmåns kirjoitti levyn kaikki kappaleet, ja teksteissä hän muun muassa selvittää välejään uskovaisiin kiusaajiinsa. Hän kuvailee albumin olevan alusta loppuun saakka vapautumista. Se oli puhdistava kokemus.
- Levy on hirveän henkilökohtainen ja siten hirveän raskas, mutta minun oli saatava levy ulos itsestäni, saatava ne ajatukset pihalle. Myöhemmin prosessi johti siihen, että minulle on nykyään tärkeää puhdistautua myös ihan fyysisesti.
Lillmåns on esimerkiksi erittäin tarkka siitä mitä syö.
Satanismi filosofiana
- Saan selkääni tämän jälkeen, sanoo Mathias Lillmåns ja näyttää äkkiä levottomalta. Hän haluaa sanoa jotain erittäin henkilökohtaista, minkä kertominen on kuitenkin hänelle tärkeää.
- Siihen mitä nyt sanon, tullaan suhtautumaan väärin. Mutta sanon sen silti. Satanismi on filosofia, jota ei pidä sekoittaa saatananpalvontaan. Voin käyttää suurta osaa satanismin filosofian sisällöstä. Kuten ajatusta siitä, että asettaa oman itsensä etusijalle omassa elämässään.
- On tärkeää, ettei satanismia yhdistetä paholaisen palvontaan, sanoo Mathias Lillmåns ja korostaa, ettei filosofiassa kyse ole myöskään sellaisesta itsekkyydestä, joka vahingoittaa toisia. Sellainen on vain egoismia.
Dispyt on terapiaa
Mathias Lillmåns juo kahvia mukista, jossa lukee ”Tala svenska eller dö” (puhu ruotsia tai kuole). Nykyään hän kirjoittaa sanoituksia ja laulaa ruotsiksi yhtyeessä nimeltä Dispyt yhdessä kitaristi Juuso Englundin ja rumpali Owe Inborrin kanssa. Dispyt toimii rentouttavana harrastuksena ja vastapainona Finntrollin kiertueille.
Dispytissä hän laulaa edelleen paljon Pietarsaaresta. Mutta uskonto teemana on väistynyt ja antanut tilaa ironisille teksteille pikkukaupungista, missä ongelmat halutaan lakaista maton alle ja unohtaa.
- Tekstini ovat enemmän yhteiskuntakritiikkiä siitä, mitä tapahtuu nykyajan Pietarsaaressa. Puhumme hienosta pienestä kaupungistamme, missä ei tapahdu mitään vaarallista. Pietarsaaressa on kuitenkin valtavia huumeisiin, huumerikoksiin ja alkoholismiin liittyviä ongelmia, jotka lakaistaan maton alle.
- Puhumme siitä, miten hienoa täällä on kesäisin, miten hienoa on tehdä retki vanhaan satamaan. Samaan aikaan huumeisiin liittyvässä välienselvittelyssä naapuri ampuu kaveriaan päähän, paloittelee hänet ja laittaa ruumiinosat roskikseen.
- Mutta täällähän on niin hienoa kesäisin, lisää Lillmåns vinosti hymyillen.
Dispyt on terapiaa. Siinä on kyse hauskanpidosta hyvien kavereiden kanssa.
- Dispyt on punkin suuntaista metallia. Joku on sanonut tyyliksi blackened crust. Minä tosin inhoan tyylijakoja, joita fakki-idiootit harrastavat.
- Kirjoitan biiseihini tekstit yleensä lennoilla ja junissa, kun olemme kiertueella. Käytän arkikieltä, silloin tällöin jopa murretta, ja filosofoin täysin arkipäiväisistä asioista.
- Esimerkiksi kappaleen ”En man i sina bästa år” (Mies parhaassa iässä) kirjoitin matkalla kotiin pitkän, monta keikkaa käsittäneen Finntroll-kiertueen jälkeen, kun olin täysin lopussa. Biisissä rokkitähti kutsutaan juhliin juomaan fanien kanssa, mutta hän ajaa heti keikan jälkeen hotelliin nukkumaan.
Finntroll – kuriton peikko
Uudessa tv-dokumentissa “Pakko huutaa”, näemme Finntroll-yhtyeen jäsenten valmistautuvan konserttiin Milanossa. Kamera seuraa, miten Mathias Lillmåns muutetaan alter egokseen nimeltä ”Vreth”. Vreth on rokkitähti, joka tekee lavalla mitä haluaa. Vreth nauttii yleisön ihailusta, ja niin nauttii Mathiaskin.
- Jos sinulla on huono päivä, niin lavalle nouseminen auttaa paljon. Etenkin Etelä-Amerikassa meno on villiä, meteli on kova ja meininki hyvä.
- Organisatorisesti Etelä-Amerikassa mikään ei toimi ja kaikki on myöhässä. Mutta keikat ovat hyviä ja yleisöllä on hauskaa. Siellä me olemme rokkitähtiä, emmekä saa olla rauhassa sekuntiakaan, Lillmåns nauraa ja kuvailee konsertteja ja faneja, jotka roikkuvat sadoittain hotellin ulkopuolella ja lavan takana.
- Siellä meillä on vähän sellaisia Beatles-hetkiä.
Finntrollin suuret markkinat ovat Latinalaisessa Amerikassa, Itä-Euroopassa ja Venäjällä. Myös Italia ja Ranska ovat tärkeitä maita Finntrollille, samoin Tšekki, Slovakia ja Unkari.
- Suomessa meno on aika jäykkää. Yleisö seisoo kädet puuskassa. Keski-Eurooppa on osittain vaikea, koska tarjonta on niin valtava. Jos esimerkiksi soitamme Berliinissä, niin porukka voi samana iltana valita Slayerin tai Rammsteinin keikan kulman takana.
- Tarjonta on niin kauhean suuri, että yleisö tuntuu vähän tylsistyneeltä. Toisaalta Ranskassa keikoillamme voi olla tosi villi meno, sama juttu Italiassa. Todella mukavaa yleisöä löytyy myös Itä-Euroopan maista.
Mathias Lillmåns, joka on saanut ääniteknikon koulutuksen ja työskentelee usein studiossa muiden bändien kanssa, nauraa, että tanssiyhtyeillä on hyvä tunnuslause, joka sopii myös Finntrolliin: Kaikki alle sadan keikan vuodessa on harrastelua.
Metallin rajat venyvät
Finntroll on aina ollut vähän erilainen ja kulkenut aina omaa tietään, eikä bändi ole koskaan kopioinut folkmusiikkia.
This is the Finntroll-thing, take it or leave it
Alun perin Finntrollin tyyli oli pitkälti punk, ja sen teemat olivat kirkon ja modernien uskontojen vastaisia. Nykyään Finntrollin maailma perustuu muinaispohjoismaisiin myytteihin ja legendoihin, jotka kirjoitetaan uusiksi Finntrollille tyypillisellä tavalla.
Teema voi olla moderni, mutta biisi on kirjoitettu vanhemmalla ruotsilla Finntrollin omaan tyyliin.
Suomenruotsalaisena on ehkä tottunut kuulemaan taruja. John Bauer liikkuu samoissa maailmoissa kuin Finntroll.
- Emme voi koskaan toimia tavallisena bändinä, joka mukautuu siihen, mitä ihmiset haluavat kuulla. Olemme aina löytäneet jotain, mitä muut eivät ole tehneet.
- Punaisen langan pitää jokaisella levyllä olla jotain uutta ja yllättävää, joka esitellään metallipiireille. Finntrollissa on aina ollut kyse siitä, että venytetään sen rajoja, mitä metalliyleisö voi hyväksyä.
- Joskus käytettiin iskelmäviboja, ja esimerkiksi edellisellä levyllä meillä oli mukana vaskiyhtye, joka soitti vetopasuunoita.
Finntrollin edellisen levyn julkaisusta on pian kulunut viisi vuotta, ja uuden levyn työstäminen on käynnissä. Finntrollin entinen laulaja Jan ”Katla” Jämsén hioo parhaillaan sanoituksia, ja Mathias Lillmånsin mukaan meneillään on paljon uusia omituisuuksia.
Ei kiitos, black metal
Mathias Lillmåns, joka on teinistä asti kuunnellut ja soittanut black metal -musiikkia, ei tunne enää oloaan kotoisaksi tässä musiikkityylissä.
Hänestä koko fiilis on kadonnut, ja black metal -musiikista on tullut aivan liian rajoitetusti poliittista. Hän ei hyväksy tiettyjen bändien harrastamaa flirttailua äärioikeistolaisuuden/natsismin kanssa.
- Nyt alkaa riittää. Black metal -piireissä on paljon sellaista, mistä en ole samaa mieltä. Mukaan on alettu ottaa liikaa politiikkaa, jossa en tunne oloani kotoisaksi. Siksi olen ottanut etäisyyttä koko piireihin.
Mutta Finntroll on kuin black metal -piireille näytettävä keskisormi.
- Me emme välitä mistään, mikä on black metalin puritaaneille pyhää, joten silloin tunnen oloni kotoisaksi. Se tuntuu fantastisen hyvältä, Mathias Lillmåns sanoo ja juo viinilasinsa tyhjäksi. Pullo on tyhjä, haastattelu valmis. Melkein.
Metallimusiikista valtavirtaa
Mathias Lillmåns ei pidä siitä, että metallista on tullut Suomessa osa valtavirtaa. Hänestä metallin idea oli nimenomaan olla vastaliike valtavirralle, ja nyt se on romutettu. Kapinointi, josta hän oli metallissa aina pitänyt, katosi.
- Niin idioottimainen asia kuin Lordin voitto Euroviisuissa, oli yksi nauloista minun arkkuuni. Metallin kuuntelemisesta tuli Suomessa hyväksyttävää. Moderneissa kahviloissa Helsingissä oli yhtäkkiä ihan okei soittaa metallia keskellä päivää.
- Metallibaareja ilmestyi joka puolelle, kaikki radiokanavat lähtivät mukaan. Yhtäkkiä metallista ei saanut taukoa. Se oli työlästä aikaa metallin historiassa ja on vieläkin, huokaa Lillmåns ja näpäyttää tosissaan Suomen musiikkiteollisuutta.
- Tämän päivän metalli on niin kauhean vesittynyttä. Se on yhtä kamalaa kuin popmusiikki. Nyt suuret yhtiöt, kuten Sony ja Universal, ovat ostaneet radiokanavia tuottaakseen ja puristaakseen ulos uusia biisejä koko ajan.
- Kuuntele Radio Rockia kymmenen minuuttia, niin tiedät, mistä puhun. Anteeksi valtavirtaradio, mutta näin asia on! Kuuleehan sen, että musiikkia tehdään vain lyhytikäisten hittien saamiseksi.
- On kuultavissa, että sama tuottaja käyttää samaa melodiaa uudestaan ja uudestaan, Lillmåns kritisoi ja vertaa tilannetta 90-lukuun, jolloin yksittäiset metallibiisit saivat radioaikaa, ja kuulija huomasi, että muusikot olivat hikoilleet biisin eteen.
Tämä on työlästä aikaa metallin historiassa.
Lillmåns korostaa, ettei hän moiti klassista raskasta metallimusiikkia, se kuulostaa hänestä samalta kuin ennenkin. Sieltäkin löytyy puritaaneja, jotka tallaavat samoja polkuja kuin 80-luvulla.
Tämän päivän valtavasta tarjonnasta Lillmåns on löytänyt myös uusia, mielenkiintoisia juttuja, kuten kokeellista metallia, jossa on esimerkiksi piirteitä elektronisesta musiikista.
Laulutekniikkana growling
Oma musiikkiura on sekä monipuolistunut että syventynyt, kun Mathias Lillmåns on alkanut näkyä myös mikrofonin edessä. Hän tuottaa musiikkia ja buukkaa keikkoja pienemmille metallibändeille.
Nuorempien muusikkojen mentorointi on johtanut siihen, että Lillmånsia palkataan myös laulunopettajaksi. Tuottamisen rinnalla hän on aloittanut hiljattain soololevyn julkaisseen Tobias Tågin managerina. Hän toimii myös ääniteknikon sijaisena suosikkibaarissaan Pietarsaaressa.
Laulunopettajana hän opettaa growlingia, extreme metal -musiikille tyypillistä örinälaulua. Hän piti hiljattain maan ensimmäiset growling-kurssit Paraisilla ja Vaasassa.
Mutta haloo! Voiko olla mitään valtavirtaisempaa kuin opettaa growlingia Paraisten kaupungintalolla?!
Mathias Lillmåns nauraa kovaan ääneen.
- Aivan, tässä näette itse tekopyhyyden. Mutta se oli älyttömän hauskaa!
Sinun ansiostasi growling on pian yhtä paljon valtavirtaa kuin... Mathias Lillmåns täydentää lauseeni:
"Lordi vuonna 2006!"
Tv-dokumentissa “Pakko huutaa” tapaamme neljä ihmistä, jotka kertovat suhteestaan metalliin ja sen muunnelmiin, sekä metallin syvimmästä olemuksesta. Dokumentissa esiintyvät Lotta Green, hardcore-laulaja, joka rakastaa growlaamista, Staffan Holmström, metallifani, joka tekee vapaaehtoistyötä kirkossa, Mathias Lillmåns, laulaja tien päällä Finntrollin ja Dispytin kanssa, sekä Jan Jämsén, shamaani ja lauluntekijä syvissä metsissä.
Dokumentissa soitetaan musiikkia seuraavilta kokoonpanoilta: Dispyt, Svarta Havet, Finntroll, Twilight Moon, The Iniquity Descent, Continuum, Cattle Decapitation, Anaal Nathrakh.
Teksti: Kati Grönholm, suomennos Amanda Ahtiainen
Kuvat Finntrollista copyright kuvaaja Jarno Katila / Black Harbor Entertainment