Hyppää pääsisältöön

Gesualdo Six viettää joulua The King’s Singersin kattamassa pöydässä

Brittiläisten akustisten lauluyhtyeiden lippua kantaa nykyään korkeimmalla Gesualdo Six. Täksi jouluksi mieskuusikko on tehnyt ensimmäisen joululevynsä, jonka kansainvälinen mutta perinteikäs ohjelmisto sopii hyvin myös suomalaiseen joulutunnelmaan.

Christmas / The Gesualdo Six
Christmas / The Gesualdo Six Uudet levyt

Yhtyeen nimestä huolimatta levy ei painotu renessanssipolyfoniaan. Gesualdo Six istuutuu jouluiseen herkkupöytään, jonka kattoi jo varhainen King's Singers parhaimmassa vedossaan. Tarjolla on runsaasti 1900-luvun lopun sointuisia lisäsävelharmonioita John Rutterin tyyliin, mutta tasaisin väliajoin palataan keskieurooppalaisen jouluperinteen vanhaan ytimeen, kuten Praetoriukseen ja Bachiin. Angloamerikkalainen viihde loistaa poissaolollaan, ja kulkusia kilistellään vasta viimeisellä raidalla.

Gesualdo Six -yhtyeen kontratenorit ovat parempia kuin King's Singersissä ikinä, ja muutenkin laulu edustaa puhtaudeltaan ja yhtenäisyydeltään 2010-luvun huippua - ainakin joulumusiikissa.

"Christmas", eurooppalaisia joululauluja keskiajalta nykypäivään. - The Gesualdo Six/Owain Park. (Hyperion, CDA68299)

Kuuntele Uudet joululevyt 17.12.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Pieni mutta taidokas kokoonpano korostaa vokaalipolyfonian herkkyyttä

    Levyarvostelu

    New York Polyphony on renessanssin vokaalipolyfoniaan erikoistunut mieskvartetti, joka pystyy esittämään neliäänistä, korkeaakin satsia musiikin vaatimalla kirkkaudella ja yhtenäisyydellä. Maailmanluokan osaaminen on tarpeen, koska paastonajan levyllään yhtye esittää Francisco de Peñalosan ja Pedro de Escobarin tunteikasta mutta äärimmäisen herkkää polyfoniaa.

  • Kotoisan hallittu perheduo

    Levyarvostelu

    Sopraano Vilja Riutamaa ja kitaristi Matti Riutamaa ovat sisaruksia musikaalisesta perheestä. Nuorilla taiteilijoilla on toki itsenäiset urat, mutta yhteinen Duo Hermanchito lienee heille tärkeä projekti, ja kuulostaa siltä kuin sisarukset viettäisivät yhteistä iltaa rakkaimman musiikkinsa parissa, sanattoman yhteisymmärryksen vallitessa, mutta korkealla ammattitaidolla.

  • Jablonski ymmärtää Skrjabinin masurkat

    Levyarvostelu

    Frédéric Chopin on kaikkien pianosäveltäjien esikuva, mutta hänen merkittävä masurkkatuotantonsa ei saanut juurikaan jatkajia. Syynä lienee lajityypin etnisyys - myös taidemusiikiksi tyylitellyn masurkan on säilytettävä yhteys puolalaisiin juuriin. Aleksandr Skrjabin sentään sävelsi CD-levyllisen masurkkoja, ja Ondinen uutuudella ruotsalainen pianisti Peter Jablonski tekee kauniisti kunniaa lajityypin perinteelle.

  • Kahdeksan tuntia sivistynyttä ITE-musiikkia?

    Levyarvostelu

    Kaikhosru Shapurji Sorabji oli brittiläinen säveltäjä, pianisti, kriitikko ja erakkoeksentrikko, joka 1900-luvun alkupuolella työsti valtavan määrän pianomusiikkia post-myöhäisromanttiseen mutta moninaiseen tyyliin. Monia Sorabjin teoksia on pidetty mahdottomina soittaa, ei vain teknisesti vaan myös keston takia. Esimerkiksi Dies irae -teemaan perustuva muunnelmateos Sequentia cyclica on joidenkin mielestä Sorabjin paras, mutta kestää yli kahdeksan tuntia. Ahkera Sorabji-urakoitsija Jonathan Powell on nyt saattanut senkin levylle, joten entistä laajempi perehtyminen Sorabjin taiteeseen on nyt mahdollista. Mutta onko se suositeltavaa?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua