Hyppää pääsisältöön

Kamarikuoro Värinä kotimaisten kuorojoululevyjen kärkeen

Vuonna 2013 perustettu kamarikuoro Värinä on lyhyessä ajassa noussut kotimaiseen kuorokärkeen ja pärjännyt kansainvälisissäkin katselmuksissa. Ensimmäisenä äänitteenään Värinä on nyt julkaissut joululevyn Rauhaa. Debyyttiohjelmisto ei kenties edusta taidemusiikin ydintä, mutta Värinän osaaminen tulee selväksi pitkälinjaisella, rauhallisella joulumusiikilla, joka sopii kuoron ominaisuuksille hyvin.

Rauhaa / Kamarikuoro Värinä
Rauhaa / Kamarikuoro Värinä Uudet levyt

Rauhaa-levy on tyypillistä kotimaista kuorojoululevyä parempi sekä laulun että ohjelmiston osalta. Tarkkojen bassojen päälle rakentuu kirkas mutta täyteläinen sointi, jossa on annos persoonallista valohämyä. Johtaja Noora Hirn käyttää taitavasti myös dynamiikan ääripäitä, toki joulurauhan sallimissa rajoissa. Ohjelmistossa kotimaan herkintä jouluosastoa täydennetään muutamalla salaperäisen valonhohtoisella uudella jouluklassikolla. Harva kotimainen kuoro pystyy kunnialla vetäisemään päätöskappaleeksi Eric Whitacren Alleluian.

"Rauhaa", säv. Sonninen, Klemetti, Praetorius, Sidoroff, Sibelius, Gjeilo, P.J. Hannikainen, Madetoja, Schnittke ja Whitacre. - Kamarikuoro Värinä/Noora Hirn. (Kamarikuoro Värinä Ry / KVCD 1)

Kuuntele Uudet joululevyt 17.12.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Pieni mutta taidokas kokoonpano korostaa vokaalipolyfonian herkkyyttä

    Levyarvostelu

    New York Polyphony on renessanssin vokaalipolyfoniaan erikoistunut mieskvartetti, joka pystyy esittämään neliäänistä, korkeaakin satsia musiikin vaatimalla kirkkaudella ja yhtenäisyydellä. Maailmanluokan osaaminen on tarpeen, koska paastonajan levyllään yhtye esittää Francisco de Peñalosan ja Pedro de Escobarin tunteikasta mutta äärimmäisen herkkää polyfoniaa.

  • Kotoisan hallittu perheduo

    Levyarvostelu

    Sopraano Vilja Riutamaa ja kitaristi Matti Riutamaa ovat sisaruksia musikaalisesta perheestä. Nuorilla taiteilijoilla on toki itsenäiset urat, mutta yhteinen Duo Hermanchito lienee heille tärkeä projekti, ja kuulostaa siltä kuin sisarukset viettäisivät yhteistä iltaa rakkaimman musiikkinsa parissa, sanattoman yhteisymmärryksen vallitessa, mutta korkealla ammattitaidolla.

  • Jablonski ymmärtää Skrjabinin masurkat

    Levyarvostelu

    Frédéric Chopin on kaikkien pianosäveltäjien esikuva, mutta hänen merkittävä masurkkatuotantonsa ei saanut juurikaan jatkajia. Syynä lienee lajityypin etnisyys - myös taidemusiikiksi tyylitellyn masurkan on säilytettävä yhteys puolalaisiin juuriin. Aleksandr Skrjabin sentään sävelsi CD-levyllisen masurkkoja, ja Ondinen uutuudella ruotsalainen pianisti Peter Jablonski tekee kauniisti kunniaa lajityypin perinteelle.

  • Kahdeksan tuntia sivistynyttä ITE-musiikkia?

    Levyarvostelu

    Kaikhosru Shapurji Sorabji oli brittiläinen säveltäjä, pianisti, kriitikko ja erakkoeksentrikko, joka 1900-luvun alkupuolella työsti valtavan määrän pianomusiikkia post-myöhäisromanttiseen mutta moninaiseen tyyliin. Monia Sorabjin teoksia on pidetty mahdottomina soittaa, ei vain teknisesti vaan myös keston takia. Esimerkiksi Dies irae -teemaan perustuva muunnelmateos Sequentia cyclica on joidenkin mielestä Sorabjin paras, mutta kestää yli kahdeksan tuntia. Ahkera Sorabji-urakoitsija Jonathan Powell on nyt saattanut senkin levylle, joten entistä laajempi perehtyminen Sorabjin taiteeseen on nyt mahdollista. Mutta onko se suositeltavaa?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua