Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Hyvänsuopa fiktiivinen mieshahmo?

Joulupukki, käsitelty kuva
Joulupukki, käsitelty kuva joulupukki

Joulupukki on hyvänsuopa fiktiivinen mieshahmo, joka tuo jouluna lahjoja. Näin kuvaillaan joulupukkia, mutta asia ei suinkaan ole tällä selvä.

Kuka oli se sarvipäinen, pelottava olento, joka muinaisessa Suomessa kulki talosta taloon? Hän ei tuonut lahjoja vaan päinvastoin vaati viinaa, kahvia ja ruokaa, ja uhkasi särkeä talon uunin, jos vaatimuksiin ei suostuttu.

Entä kuka oli Pyhä Nikolaus, merimiesten, kauppiaiden ja lasten suojelupyhimys? Kuka taas on se joka sulkee tuhmat lapset säkkiin ja vie mukanaan Espanjaan? Entä kuka on Krampus, musta paholainen, joka kulkee piispa Nikolauksen kanssa jouluaattona?

Mistä joulupukki tuli? Miten ja miksi?

Joulupukin, tuon salaperäisen ja pelottavankin lahjojen tuojan tärkeimmät esikuvat tulevat monelta taholta, kaukaa ja hämärästä. Meidän ajanlaskumme alussa, 200-luvun lopulla ja 300-luvun alussa nykyisen Antalyan alueella Turkissa eli Pyhä Nikolaus, Myran piispa, pyhimys, jonka elämästä tiedetään hyvin vähän. Hänestä kertovat legendat ovat muuttuneet ja muokkautuneet aikojen saatossa.

Eräs legenda kertoo Nikolauksen seisseen kastemaljassaan kolme tuntia ilman mitään tukea, kunnioittaen näin pyhää kolminaisuutta. Hänen kerrotaan myös aloittaneen paastoamisen jo vastasyntyneenä. Myöhemmin hänen kerrotaan pelastaneen merimiehiä, ja ilmestyneen auttamaan ja puolustamaan viattomia kuolemaantuomittuja ihmisiä.

Pyhä Nikolaus tunnetaan myös nimellä Ihmeidentekijä. Hän auttoi, mutta tahtoi pitää tekonsa ja toimintansa salassa. Hänestä kerrotun ehkä kuuluisimman legendan mukaan hän auttoi köyhää miestä, jolla ei ollut varaa maksaa myötäjäisiä kolmesta tyttärestään. Oli vaarana, että tyttäristä tulisi prostituoituja, joten apuun tuli Nikolaus. Ja koska hän oli vaatimaton ja tahtoi tehdä työnsä salassa, hän meni miehen ja tyttärien talolle yöllä ja heitti kolme pientä kultasäkkiä ikkunasta sisään.

”Minkälaista on ilma Nikolauksen päivänä, sellaista se on koko joulukuun”, näin sanottiin muinaisessa Suomessa, jossa pyhä Nikolaus oli metsälintujen suojelija, Pohjolan isäntä ja Metsänjumala. Nikolaus oli jo keskiajalla myös lasten suojelija, ja monin paikoin lapsille jaettiin lahjoja Nikolauksen päivänä, kuudes joulukuuta.

Tapa alkoi keski-Euroopasta, esimerkiksi Hollannissa Pyhä Nikolaus -perinne jatkui Sinterklaas -nimisessä hahmossa, joka purjehti Espanjasta tervehtimään Alankomaiden lapsia, mukanaan Zwarte Pit, Musta Pekka, joka sulki tuhmat lapset säkkiinsä ja vei mukanaan Espanjaan.

Itävallassa piispa Nikolauksen seurana kulki Mustan Pekan serkku, musta paholainen nimeltä Krampus, joka kantoi tyhjää hiilisäkkiä. Yhdessä he kulkivat talosta taloon kyselemässä, olivatko lapset olleet kilttejä. Tuhma lapsi saattoi vielä viime hetkellä pelastua laulamalla Pyhälle Nikolaukselle. Krampukselle taas piti juottaa hehkuviiniä.

Englannissa taas takan reunalle piti jättää lasillinen sherryä, jotta savupiipusta taloon tuleva pukki jaksaisi kiivetä samaa tietä takaisin katolle ja jatkaa matkaansa.

Ranskassa oli useita lahjoja tuovia hahmoja, Pyhän Nikolauksen lisäksi esimerkiksi Barbassione ja Olentzaro -nimiset hahmot. Nikolauksen seurana nähtiin joskus myös vitsakimppua mukanaan kantava Ruprecht, Italiassa Befana jakoi tuhmille lapsille hiiliä.

Kekripukki ja nuuttipukki kiertelivät agraariajan Suomessa talosta toiseen. Ja kun nämä kotoperäiset, naamioidut hahmot risteytyivät keskieurooppalaisten salaperäisten lahjojen antajien kanssa, syntyi suomalainen joulupukki.

Suomalaista jouluperinnettä: Rare Exports!

Vain meillä Suomessa lahjat tuo pukki, muualla hahmo liittyy selkeämmin Pyhään Nikolaukseen. Hänen nimestään Sint Nikolaas johtui muinaisessa Euroopassa nimi Sinterklaas, josta muutaman mutkan kautta tuli amerikkalainen Santa Claus.

Esimerkiksi protestanttisessa Saksassa tunnettiin myös Weihnachtsmann, joulumies, Isossa-Britanniassa taas Father Christmas. Ruotsissa joulupukkia vastasi Tomten tai Jultomten, joka asui Gesundan kylässä, Moran lähellä, vuoren juurella. Norjassa taas asui Oslonvuonon rannalla, Dröbak-nimisessä pikkukaupungissa Julnissen.

Amerikkalaisten joulupukki Santa Claus asuu perheineen ja apulaisineen pohjoisnavalla, jossa lasten lahjat myös tehdään. Ja kuten me kaikki tiedämme, sieltä hän lentelee porovaljakolla ympäri maailmaa ja pudottelee lahjansa savupiipuista. Mutta ei meillä! Meillä voi vielä tavata itsensä Joulupukin henkilökohtaisesti, kun hän saapuu kotiimme aattoiltana, joko yksin tai tonttujensa kanssa, lahjasäkkiä kantaen. Voipa meillä joutua jopa laulamaan pukille, kuten Pyhälle Nikolaukselle ikään.

Ken Elkinsonin joulumusiikkia, suoraan aurinkoisesta Kaliforniasta:

Tonttu-sana on lainattu meille muinaisruotsista. Kansanperinteessä tontut ovat olleet talonväen ja rakennusten suojelijoita, tärkeitä hahmoja, jotka saattoivat tosin olla oikukkaita ja arvaamattomiakin. Tontuille piti olla mieliksi.

Oli hyvin tärkeää muistaa riihitonttua, tallitonttua, saunatonttua, myllytonttua tai vaikkapa vilja-aitassa asustavaa tonttua. Tontut piti ottaa huomioon puheissa ja teoissa, ja ennen kaikkea, niille piti tarjota ruokaa ja juomaa. Jouluna piti ehdottomasti tarjota joulupuuroa ja mahdollisesti myös jouluolutta. Ja joulusaunaan oli jätettävä ylimääräinen vihta tontulle, joka tuli ottamaan joulusaunan viimeiset löylyt.

Tontut olivat haltiaolentoja, vanhaa pakanallista perua. Usein ne kuviteltiin parrakkaiksi ja lyhytkasvuisiksi mieshahmoiksi. Päällään niillä oli harmaa, arkinen puku ja päässään punainen piippalakki. Ne olivat ahkeria, toimeliaita ja nokkelia, mutta kuten sanottu myös arvaamattomia ja oman arvonsa tuntevia. Tonttu oli helppo suututtaa, mutta vaikea lepyttää.

Alun perin tonttujen kanssa eleli myös muuta väkeä, haltijoita, maahisia ja menninkäisiä, ja muuta luonnon ja metsän väkeä, joista osa eli ihmisasumuksissa tai niiden liepeillä. Joulutontut ilmestyivät suomalaisiin uskomuksiin vasta 1800-luvun lopulla.

Korvatunturi tuli virallisesti Joulupukin ja joulutonttujen asuinpaikaksi vuonna 1927. Tämä tiedetään tarkasti, sillä asia tapahtui Yleisradion lastentunnin lähetyksessä joulukuussa 1927. Tuolloin Markus-setä kertoi kuinka Joulupukki asustaa Korvatunturilla tonttuineen ja kuulee lasten kaikki toiveet, Korvatunturilla kun oli ”korvat”.

Markus-setä myös paljasti, että pukki kuulee yhtälailla ilkeät puheet, joten lasten oli syytä olla kilttejä. Myöhemmissä lähetyksissä selvisi, että Korvatunturille saattoi myös lähettää kirjeitä. Lähetyksissä kuvailtiin laajasti ja tarkasti joulupukin työpajaa, jossa tontut touhusivat, ja kerrottiin kuinka joulupukki matkaa porolla pulkassaan etelää kohti, lasten luo.

Keskieurooppalaiset lahjoja jakavat Nikolauksen jälkeläiset olivat alkaneet tulla meillä tunnetuiksi vasta 1800-luvun alussa, mutta käytännössä esimerkiksi joululahjojen antaminen alkoi yleistyä meillä vasta 1800-luvun lopulla. Samoihin aikoihin alkoi nykymuotoinen joulupukki tehdä tuloaan.

Sitä ennen suomalainen pukki oli ollut aika selkeästi pakanallisen ajan hahmo, eläintä esittävä otus: turkki nurinpäin päällä, päässä sarvet, kasvoilla tuohesta tehty naamari, partana risuvispilä, häntänä vihta ja korvina puulusikat. Aluksi suomalainen joulupukki pukeutui kekri- ja nuuttipukin tyyliin harmaaseen turkkiin, mutta vaatetus vaihtui ennen pitkää punaiseksi, joulun punaiseksi. Eikä ainoastaan vaatetus vaihtunut, vaan koko pukki muuttui.

AVARUUSROMUA 22.12.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
BRIAN ENO: Compact Forest Proposal, Condition 5 (Compact Forest Proposal)
VANGELIS: Rêve (Opéra Sauvage)
KEN ELKINSON: It Came Upon The Midnight Clear (Ambient Holidays Volume 1: Christmas Ambient)
KEN ELKINSON: While Shepherds Watch Their Flocks (Ambient Holidays Volume 1: Christmas Ambient)
QUIET PLEASE: The Calm Wind and You (15 Minutes of Peace)
POLYTEKNIKKOJEN KUORO / TAPANI LÄNSIÖ: Kaamos (Matkalla - Male Voice Voyage)
FENNESZ + SAKAMOTO: 0411 (Flumina)

BONUS:
Joulupukki lentävine poroineen vangittu kameralla!

  • Nimesi on juhlan arvoinen

    Nimipäivien juhliminen on katoavaa kansanperinnettä.

    Haluaisitko herätä nimipäiväsi aamuna torvisoittoon ja lauluun? Naamiaisasuihin pukeutuneet ystäväsi heittäisivät sinut korkealle ilmaan hurraa-huutojen säestyksellä. Vastavuoroisesti sinulta odotettaisiin päivällä runsasta kestitystä, tai muuten olisi uhkana tulla heitetyksi sikolättiin. Nimipäiväjuhlien piirileikit ja tanssit jatkuisivat pelimannin säestyksellä seuraavaan aamuun asti.

  • Avaruusromua: Musiikki on kuin tutkimusmatka

    RMI uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä.

    Minä uskon siihen, että jos antautuu soittamaan useiden kymmenien minuuttien minuutin mittaisia esityksiä, se osoittaa, että uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä. Näin sanoo Radio Massacre International -yhtyeen kosketinsoittaja Steve Dinsdale. Hän ja hänen yhtyetoverinsa ovat aina uskoneet improvisaatioon. He ovat sitä mieltä, että tällä tavoin syntynyt musiikki on kuin tutkimusmatka. Musiikki antaa mahdollisuuden löytää ääniä, joita ei ehkä enää koskaan löydä uudelleen. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri