Maailman kaunein saaristo nousee maailman saastuneimmasta merestä
Suomen kansallismaisemiin lukeutuva Saaristomeri on ainutlaatuinen veden ja saarten mosaiikki. Maailman kauneimmaksikin tituleerattu, karujen kallioluotojen ja pikkukylien rikkoma merialue ei voi hyvin. Hälyttävä rehevöityminen on nähtävissä jo vuoden 1994 dokumenttielokuvassa. Sisäsaaristossa tilanne on huonontunut entisestään.
Itämeren maine maailman saastuneimpana merenä perustuu sen huolestuttavan rehevään tilaan. Veden mataluuden ja hitaan vaihtuvuuden seurauksena alue on herkkä ihmisen toiminnan vaikutuksille.
Suomen lounaisrannikolta Ahvenanmantereeseen ulottuvalla Saaristomerellä tilanne on erityisen hankala. Pitkään jatkuneista suojelutoimenpiteistä huolimatta sisäsaaristossa vesistön tila on viime vuosina huonontunut ja levämäärät lisääntyneet entisestään, kertoo Varsinais-Suomen ELY-keskuksen johtava asiantuntija Janne Suomela.
Ilmastonmuutoksen on ennustettu kasvattavan sademääriä, mikä puolestaan lisää vesistöihin päätyviä ravinnehuuhtoumia. Samalla vesien lämpeneminen kiihdyttää rehevöitymistä ja sen vaikutuksia.
Saaristomerellä ei ole yhtään hyvässä tilassa olevaa aluetta.
Järvet, joet ja rannikkovedet luokitellaan niiden ekologisen tilan mukaan. Tavoitteena on kauttaaltaan vähintään hyvä luokitus, mutta vuonna 2019 yhtään hyvässä tilassa olevaa vesialuetta ei Saaristomerellä ollut. Valtaosa oli tyydyttävässä, osa välttävässä tilassa.
Rehevöityminen tapahtui erityisesti 1980–90-luvuilla, kun veden ravinnepitoisuudet nousivat ja levämäärät kasvoivat. Jätevedenpuhdistus oli nykyistä heikommissa kantimissa, ja ylilannoituksen seurauksena suuri määrä fosforia ja typpeä huuhtoutui pelloilta jokia pitkin Itämereen.
Vuoden 1994 dokumentti Saaristomerellä on paitsi sievä kuvaus Saaristomeren maanpäällisestä luonnosta ja eläimistöstä, myös kurkistus pinnan alla valitettavan rehevänä kukoistavaan levävaltakuntaan.
Geologisen historian ja luontokuvauksen lisäksi dokumentti sivuaa ihmisen puuttumista herkkään ekosysteemiin.
Takavuosien suurten ympäristömyrkkypitoisuuksien haitat näkyivät selvimmin ravintoketjun päässä.
ELY-keskuksen mukaan keskeisin ravinnekuormittaja Saaristomerellä on edelleen maatalous. Jokiveden lisäksi erityisesti typpeä kulkeutuu saaristoon myös ilmateitse. Sademäärät vaikuttavat ravinnekuormitukseen, ja suojelutoimenpiteiden tehokkuuden todentaminen on haastavaa.
– Muutosten täytyy olla melko selviä, jotta ne voidaan erottaa sään aiheuttamasta kuormitusvaihtelusta, Suomela toteaa.
Merkittävin pistekuormittaja fosforin osalta vuonna 2019 oli kalankasvatus, vaikka vesiensuojelun tehostuessa ja kasvatettavan kalamäärän pienentyessä kuormitus on laskenut. Typen osalta yhdyskuntajätevesien kuormitus Saaristomereen oli yli kaksinkertainen kalankasvatukseen verrattuna.
Vuonna 2008 valmistunut Kakolanmäen jätevedenpuhdistamo on osaltaan kohentanut kokonaistilannetta, ja Pietarin jätevesien puhdistuksen tehostaminen voi ajan mittaan näkyä Saaristomerellä asti.
– Jätevesien osalta Saaristomeren fosforikuormitus on laskenut neljännekseen 2000-luvun alusta, Suomela kertoo.
Mutta suojelutoimista huolimatta maatalouden kuormituksessa ei mitään selvää parannusta ole havaittavissa.
Jos mitään ei olisi tehty, niin kuormitus olisi todennäköisesti paljon nykyistä suurempaa.
Peltomaan rakenne ja peltojen kasvukunto on huonossa tilassa, eivätkä ne pysty sitomaan fosforia, mikä lisää ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Uusien lannoitteiden lisäksi aiemmin maaperään varastoituneet ravinteet siirtyvät jokien varsille levittäytyneen maatalouden jäljiltä Saaristomereen.
Uuden kuormituksen ohella yksi keskeinen ongelma on merenpohjaan jo aiemmin kerrostuneet ravinteet, jotka ylläpitävät meren rehevää tilaa. Kun happi loppuu pohjasta, kuten usein kesällä käy, fosfori vapautuu veteen ja levien käyttöön.
– Jos mitään ei olisi tehty, niin kuormitus olisi todennäköisesti paljon nykyistä suurempaa, Suomela muistuttaa.
Koska ilmastonmuutos syö vesiensuojelutoimien vaikutusta, niitä on tehtävä entistä enemmän.
Uusi rahoitus mahdollistaa uusia suojeluhankkeita
Valtio on myöntänyt vesiensuojeluun merkittävästi enemmän rahaa ja käynnistänyt vesiensuojelun tehostamisohjelman, jonka tarkoitus on sisävesien lisäksi kohentaa rannikkovesistöjen tilaa vuosina 2019–2023.
Projektin yksi keskeisistä toimenpiteistä on kipsin levittäminen pelloille, minkä toivotaan sitovan ravinteita ja vähentävän fosforikuormitusta puoleen nykyisestä. Vaikutus tilapäinen, noin viisi vuotta. Kipsi tarjoaa kuitenkin nopean avun muiden, hitaammin näkyvien toimenpiteiden jatkuessa.
Samaan aikaan John Nurmisen Säätiö on käynnistänyt SEABASED-hankkeen, jossa on mukana myös ruotsalaisia partnereita. Tavoitteena on poistaa fosforia merenpohjasta imemällä pohjan ravinnepitoinen pintakerros hellävaraisesti pois.
Toisena metodina on fosforin sitominen merenpohjan sedimenttiin kalkkikivipohjaisen luonnonmateriaalin avulla. Laboratorio-olosuhteissa hyväksi todettua keinoa kokeillaan seuraavaksi käytännössä, ja yksi pilottikohteista sijaitsee Saaristomerellä.
Pääkuva: Sampo Kiviniemi / Vastavalo
2. kuva: Eila Haikarainen / Yle
3. kuva: Seppo Sarkkinen / Yle
