Hyppää pääsisältöön

Mäkättävästä karvamöröstä punanuttuiseksi Paavin kaveriksi – Näin joulupukista tuli suomalainen

Kuvituskuva, jossa eri maat tarjoavat lippuaan keskellä seisovalle joulupukille.
Kuvituskuva, jossa eri maat tarjoavat lippuaan keskellä seisovalle joulupukille. Kuva: Johanna Aulén KulttuuriCocktail,joulupukki

Suomalaisen joulupukin taustatarinaan liittyy pelkoa, hämmennystä ja kansallismielisyyttä. KulttuuriCocktailin toimittaja selvitti, mihin uskomus suomalaisesta joulupukista perustuu.

LAPINNOITA.
Menemme Joulupukin luo.

KAIKKI.
Joulupukin luo!

PENU.
Ihanko Korvatunturille asti?

Näillä lauseilla joulupukista tehtiin virallisesti suomalainen.

Teksti on vuoden 1932 näytelmästä Pikku Pirkko Pirkkalasta (Otava), kirjoittajana helsinkiläinen Markus Rautio. Pienikokoinen läpyskä on kellastunut, onhan sen julkaisusta kulunut vajaat yhdeksänkymmentä vuotta.

Kirjasta löytyvä parahdus “Ihanko Korvatunturille asti?” on tiettävästi ensimmäinen paperille painettu maininta siitä, että joulupukki olisi suomalainen ja asuisi Korvatunturilla. Se on siis Suomen joulupukkibrändin alkuteksti.

Markus-setä joensuulaisten lasten ympäröimänä.
Markus-Setä ja ryhmä 1930-luvun lapsia. Markus-setä joensuulaisten lasten ympäröimänä. Kuva: Yle Markus-setä,lapsi (6 -12 vuotta),Lapset ja nuoret,yleisradiotoiminta,Yleisradio Oy lastenohjelmat,Yle,1930-luku

Näytelmän kirjoittanut Markus Rautio oli aikaansaava mies. Hän oli julkkis, radiotoimittaja, näyttelijä, iskelmälaulaja ja kirjailija, mutta siinä sivussa hän vakiinnutti ihmisten mieliin sen, että joulupukki on Suomesta. Itsenäistyneen Suomen eetokseksi tuli, että pukki on suomalainen.

Kertoman mukaan juuri Rautio, eli Markus-Setä, mainitsi joulupukin olevan Korvatunturilta jo vuoden 1927 Lastentunti-radio-ohjelmassaan. Toistelemalla asiaa joulupukista tuli suomalainen.

Sirpa Karjalainen Helsingin yliopistosta on nimittänyt tätä “kaurapuuropropagandaksi”.

Kolme tähteä. Välike.
Kolme tähteä. Välike. KulttuuriCocktail

On arveltu, että Rautio luki mainitun Pikku-Pirkko Pirkkalasta -sadun silkkisellä radioäänellään lähetyksessä. Tästä ei ole varmuutta, koska ajan ohjelmista ei ole jäljellä taltiointeja tai käsikirjoituksia.

Seuraukset kuitenkin tiedetään: Joulupukki on nyt vajaat sata vuotta myöhemmin Taloustutkimuksen mukaan Suomen aidoin brändi 2018 ja Joulupukkisäätiön mukaan maailman tunnetuin suomalainen.

Olen kuten moni muukin suomalainen: olen lapsena taputtanut matkamuistomyymälässä täytetyn poron sileää turpaa ja miettinyt, että tuon vetämänä se suomalainen pukki tulee. Olen selittänyt Pietarissa, että pukki on muuten Suomesta. Olen ajatellut, että näin on, näin on ollut ja näin on oleva.

Yhdysvaltalainen Foreign Policy -lehti ihasteli 2015, miten muihin pohjoismaihin vertailtuna juuri Suomessa tontut jauhavat joulupukkibrändillä rahaa.

“Everyone loves Santa Claus”, Suomen silloinen valtiovarainministeri Alexander Stubb kommentoi lehdelle.

Joulupukin pajakylässä napapiirillä vierailee Rovaniemen kaupungin mukaan puoli miljoonaa ihmistä vuosittain.

Mutta oliko Rautio tosiaan tämän kaiken taustalla?

Venäjän pakkasukko.
Venäläisillä on oma versio joulupukista, eli pakkasukko. Venäjän pakkasukko. Kuva: Johanna Aulén KulttuuriCocktail
Vanhemmat koettivat johtaa minua harhaan porisemalla kaikkea roskaa, valehtelivat jo silloin. Kukapa tässä maailmassa uskoo sitten enää mihinkään isonakaan?― 1920 syntynyt mies Simosta, Joulupukkikysely

Suomalaisen kirjallisuuden seuran tutkija Juha Nirkko avaa Kansanrunousarkiston oven. Pöydällä odottaa kymmenen mappia, joihin on koottu vajaan tuhannen sivun verran suomalaisten joulupukkikokemuksia.

Niiden avulla pitäisi selvitä, pidettiinkö joulupukkia suomalaisena jo ennen Raution puheita.

Irmeli Tanttu-Porkan laatimassa Joulupukkikyselyssä on kysytty 1900-luvun alkupuoliskolla syntyneiden joulumuistoja. Tutkimuksen tuloksia ei ole laajassa mittakaavassa julkistettu missään. Harva on nähnyt näitä osin käsin kirjoitettuja paperikasoja.

Jos kyselyn tulokset tiivistäisi pariin sanaan, ne olisivat “pelko ja hämmennys”.

Vuonna 1921 syntynyt jämsäläinen nainen kertoo näin:

“Joulupukki kopisteli kepillä porstuassa, tömisteli huopasiaan ja mäkätti mä-ä-ää, mä-ä-ää. Se oli äidin serkku Väinö.”

Monet kyselyyn vastanneet kertovat, että olivat lapsena kauhuissaan. Sata vuotta sitten pukilla ei ollut punaista nuttua: sen sijaan vaatetuksena oli nurinpäin käännetty turkki ja partana roikkui kimppu pellavaa. Lanteilla saattoi keikkua vitsanippu.

“Äiti kutsui kummasti mökeltäneen karvamörön sisään. [Me] juostiin nurkkaan piiloon”, 1916 syntynyt nainen Höytiältä sanoo.

“[Pukki] porisi paljon muutakin isän ja äidin kanssa, mutta mitään muuta en muista, sillä minulla oli täysi työ pyrkiä piiloon kehdon taa”, Paavolassa 1915 syntynyt nainen kuvailee.

Meno on karua verrattuna tähän päivään. Yksi pukki astui ovesta sisään ja kaatoi säkistä nauriit lattialle, toinen heitti lahjat ovenraosta eikä edes käynyt sisällä.

Suurin osa vastaajista muistelee silti aikaa ilmeisen lämpimästi. 1923 syntynyt suomenniemeläinen nainen kuvailee, miten oma kynä oli hänen hartain toiveensa lapsena, jonka eteen hän oli valmis tekemään mitä tahansa.

“Minulla ei ollut mitään käsitystä mikä ja millainen se joulupukki on, mutta en sillä paljon päätäni vaivannut, enkä keneltäkään kysellyt. Pääasia, että se tuo sen kynän.”

Moderniin, punanuttuiseen Coca-Cola-joulupukkiin nämä ihmiset suhtautuivat epäilyksellä.

“Nykyajan pukki on mielestäni jonkinsortin hovimestari. Jokin helppoheikin ja imitaattorin sekasikiö”, 1926 syntynyt vilppulalainen nainen kuvailee.

Yllättäen monet aivan vuosituhannen alussa syntyneet mainitsevat myös Korvatunturin. Jos näiden ihmisten muistot pitävät paikkansa, Korvatunturista liikkui tarinoita joulupukin kotina jo ennen kuin Rautio mainitsi siitä radiossa.

Samaa mieltä on kielitieteilijä Osmo Ikola, joka kirjoitti Hiidenkivi-lehdessä 1995 näin:

“Meille lapsille mainittiin monesti Korvatunturi joulupukin kotipaikkana 1920-luvun alkuvuosina. [Vastaavia] tietoja oli Satakunnasta, Hämeestä ja Tornion seudulla.”

Kuvituskuvassa nuuttipukin pää.
Suomalaisella nuuttipukilla oli sarvet ja paljon karvoja. Kuvituskuvassa nuuttipukin pää. Kuva: Johanna Aulén KulttuuriCocktail,nuuttipukki

Vaikuttaa siis siltä, että Rautio ei keksinyt Korvatunturia päästään. Kukaan ei silti kiistä sitä, etteikö hän olisi vakiinnuttanut Korvatunturia suomalaisten mieliin joulupukin kotipaikkana.

Suomi ei ole ollut yksin omimassa joulupukkia.

Suomen tavoin jokainen pohjoinen maa kertoo, että pukki on juuri heiltä päin. Ruotsalaisilla on Morassa sijaitseva joulupuisto Santaworld, norjalaisten mukaan pukki asuu Drøbakissa.

Osansa joulupukista haluavat myös muut: sveitsiläisten pukki asuu Schwarzwaldissa, tanskalaisten Grönlannissa. Varsinaista Schengen-ajattelua harjoittaa Hollanti, jonka Sinterklaas saapuu jouluksi paikalle Espanjasta.

Suomalainen Korvatunturikaan ei loppujen lopuksi ole yksiselitteinen joulupukin koti. Korvatunturi ei nimittäin ole edes kokonaan Suomessa.

Vajaa 500 metriä korkea tunturi (venäjäksi Корватунтури) sijaitsee Suomen ja Venäjän rajavyöhykkeellä Savukosken kunnassa, Lapin itäosassa. Kuka tahansa ei pääse vaeltamaan sen huipulle, koska raja menee lähes täydellisesti tunturin yhden huipun läpi jakaen sen tasaisesti kahtia molemmille maille.

Suomalaisen joulupukkiperinteen mukaan joulupukki ei tietysti asu tunturin huipulla, vaan sen Suomen puoleisella seinämällä. Lähimmäksi sitä pääsee vierailemalla Kemihaaran rajavartioasemalla.

Kolme tähteä. Välike.
Kolme tähteä. Välike. KulttuuriCocktail

Rajajärjestely osoittautui turismin kannalta hankalaksi. Joulupukin suomalaisuudesta alettiin todella tiristää mehuja 1980-luvulla ja kotipaikka heilautettiin suosiolla etelämmäksi Rovaniemelle.

Jouluturismi alkoi Suomessa yliäänipaukahduksin. Vuonna 1984 yliäänikone Concorde toi rovaniemeläisten ihmeteltäväksi vajaat sata brittiläistä jouluturistia. Heitä vastaanottamassa oli kymmenentuhatta suomalaista kymmenen kilometrin autojonossa ja 40 toimittajaa.

Concorde-lennossa oli hupaisia piirteitä: maa oli Lapissa vihreää ja taivaalta tuli vettä. Matkailijoita hakenut bussi hajosi heti alkuunsa. Turistit istutettiin porokelkkoihin nurmikolle .

“Ne ilmeisesti ajattelivat, että tämä on normaali talvi. Että ollaanpa tyytyväisiä”, paikalla ollut kertoo Lapin joulumatkailutuotteen elinkaari -kirjassa (2007).

Britit olivat tiettävästi haltioissaan. Ilta-Sanomien silloinen toimittaja, nykyinen kirjailija Jari Tervo, kirjoitti paikan päältä, että “eksotiikka uppoaa englantilaisiin kuin luumupuddinki”.

Concorde-lento aloitti massaturismin Lappiin. Viime vuoden joulukuussa Lapissa kävi reilut 180 000 turistia Tilastokeskuksen mukaan. Ja luumupuddinki-eksotiikka vetää yhä: Lapin turisteista neljännes oli brittejä.

Joulupukin pajakylä avattiin 1985 Rovaniemelle ja Los Angeles Times kävi paikan päällä haastattelemassa joulupukkia, joka kehuskeli tavanneensa Paavin.

Tämä aiheutti närää naapurissa.

On vain ajan kysymys, milloin Suomen tämänhetkinen etulyöntiasema murtuu.― Kauppa- ja teollisuusministeriön raportti joulupukista, 1995.

1993 Norjan Drøbakin pormestari pyysi, että maan kuningas ja kuningatar Harald ja Sonja eivät matkustaisi Rovaniemelle. Syy oli se, että norjalaisten mukaan joulupukki on Drøbakista.

Harald ja Sonja vierailivat lopulta kyllä Rovaniemellä, mutta jättivät joulupukin pajan välistä.

Kauppa- ja teollisuusministeriön Joulupukki Suomen markkinoimisessa -raportissa vuodelta 1995 maalaillaan jo uhkakuvia.

“Muilla Pohjoismailla on mahdollisuudet hyödyntää joulupukkia, mitä jo nyt tehdäänkin. On vain ajan kysymys, milloin Suomen tämänhetkinen etulyöntiasema murtuu, mikäli Suomi ei pysty markkinoiden tarpeisiin.”

Kulisseissa tilanne on ollut tuskaista. Joulupukin erilaiset verstaat ja pajat ovat vuorotellen kaatuneet, mutta aina vain uudet yrittävät tehdä Lapista Disneylandia. Viimeksi syyskuussa uutisoitiin, että suomalaisyrittäjät haluavat tehdä Lappiin “jouluvaltion”.

Haavekuvissa se työllistäisi 20 000 ihmistä.

Ainakin Grönlanti on heittänyt pyyhkeen kehään ja sanonut, että joulupukki on Suomesta.

– Emme voi kilpailla suomalaisen sirkuksen kanssa, matkailujärjestö Visit Greenlandin johtaja Lykke Geisler Yakabloylu sanoi Tanskan yleisradiolle 2017.

Yakabloylu kutsui suomalaista joulupukkikulttuuria “Disney-showksi”.

Kuvituskuvassa joulupukki.
Yhteinen jaettu joulupukki. Kuvituskuvassa joulupukki. Kuva: Johanna Aulén KulttuuriCocktail,joulupukki

Tutkija Michael Pretes on kutsunut joulupukkia kopioksi asiasta, jolla ei ole alkuperää.

Suomalaista joulupukkiturismia käsittelevässä julkaisussaan Postmoderni turismi Pretes kirjoittaa, että “kuuluisien taideteosten tapaan [joulupukin] alkuperäiskappaleen arvo on sen harvinaisuudessa, ei sen estetiikassa”.

Suomen pitää siis pystyä vakuuttamaan turistit siitä, että Lapin joulupukki on aito, vaikka aitoa joulupukkia ei ole olemassa.

Olisi toki hauskaa, jos aidoksi pukiksi kelpaisi perinteinen mäkättävä, väärinpäin päälle vedettyyn turkkiin pukeutunut mörkö, joka heittää sisään astuessaan nauriit lattialle ja häipyy paikalta. Se ei tietty sovi, koska aitona pukkina markkinoidaan kansallisuuden rajat ylittävää punanuttuista Coca-Cola-pukkia.

Suomalaiset ovat yrittäneet omia Coca-Colan 1931 lanseeraamaa pukkia itselleen, koska hahmon suunnitelleen Haddon “Sunny” Sundblomin isä oli ahvenanmaalainen.

Mutta kuka on siis suomalainen joulupukki? Ja mikä on suomalaisten aidon joulupukin arvo, jos samanlainen pukki löytyy kaikkialta muualtakin?

Ministeriön joulupukkiraportissa lukee näin: “Joulupukki ylittää uskonnolliset, sosiaaliset ja etniset rajat. Sisällöllisesti häneen liittyy humanitäärisiä elementtejä: lahjojen antaminen vailla vastapalvelusta ja muutenkin lapsista huolehtiminen.”

Aikamoista pyörittelyä. Ehkä Joulupukkisäätiöstä osataan kertoa tarkemmin.

– Kyllä tämä viimeisen kymmenen vuoden aikana on aika kaupalliseksi mennyt. Ei ole puhuttu joulupukista niin, että sillä olisi erityistä sanottavaa, sanoo Ollijuhani Auvinen säätiön hallituksesta.

Mitä tämä erityinen sanottava olisi?

– Joulupukki pitää huolta hyvistä tavoista ja viestittää siitä, että toiset ihmiset ja luonto pitää ottaa huomioon. Hyvän tahdon lähettiläs on ilmaisu, mitä me yritetään viedä eteenpäin.

Se on Auvisen mukaan “hirveän hidas prosessi”.

– Joulupukki on joulupukki ja se haluaa, että ihmiset ovat kilttejä.

Voit keskustella aiheesta kommenteissa viikon ajan artikkelin julkaisusta.

Oikaisu 21.12. klo 14.11: Ruotsalainen Mora oli aiemmin jutussa virheellisesti kirjoitettu Morsaksi.

Kommentit