Astuessaan ensimmäistä kertaa junasta Pieksämäelle marraskuussa 2015, Bashir näki suomalaisen pikkukaupungin, sen turvallisuuden ja aisti kiireettömän tunnelman.
Kauas kotimaahan Afganistaniin jäivät perhe ja ystävät - nyt edessä oli metsämaisema ja kotiutuminen Suomeen. Bashirilla oli turvapaikka.
“Asuin aluksi vastaanottokeskuksessa. Oloni oli hiukan hämmentynyt ja pelokaskin. Olin myös yksinäinen, mutta vähitellen aloin löytää ystäviä.
Vastaanottokeskuksessa työskenteli eräs erityisen lämminsydäminen henkilö, jota nykyään kutsun mummikseni”, Bashir muistelee.
Kun turvapaikanhakijat saapuivat Pieksämäelle, vastaanottokeskus perustettiin melko nopealla aikataululla. Eräs keskuksen työntekijöistä oli Seija, jolle oli luontevaa toimia näiden kotimaansa jättämään joutuneiden ihmisten kanssa.
Seijalle oli selvää, että hän halusi auttaa juuri näitä henkilöitä, jotka olivat silmin nähden varautuneita ja suhtautuivat uuteen elämäntilanteeseensa hyvin erilaisin tavoin.
"Pidin hänen ystävällisestä hymystään ja lämmöstä, jota hän huokui meitä, täysin vieraita ihmisiä kohtaan"
Kun turvapaikkani tulevaisuus oli epäselvä enkä tiennyt, voisinko enää jäädä Pieksämäelle, kysyin mummilta, voisinko muuttaa hänen luokseen asumaan. Siitä alkoi meidän ystävyytemme, joka ei varmasti lopu koskaan.”
Ystävykset viettävät paljon aikaa yhdessä. Bashir auttaa Seijaa ruoanlaitossa ja Seija puolestaan opettaa suomalaisia tapoja sekä kulttuuria. Pieksämäellä on hyvät mahdollisuudet liikkua luonnossa ja päästä osaksi suomalaista elämäntapaa aidoimmillaan.
“On ollut helpompaa oppia maan tavoille, kun sen on saanut tehdä suomalaisen kanssa yhdessä. Mummi on kertonut paljon suomalaisuudesta ja niistä asioista, mitkä ovat suomalaisille tärkeitä.”
Sittemmin Bashir on viettänyt aikaa myös Seijan viiden lapsen seurassa. Koko perhe on yhtä sydämellinen ja toivottanut uuden perheenjäsenensä lämpimästi tervetulleeksi.
Bashir puolestaan on opettanut Seijalle ja tämän perheelle tapoja omasta kulttuuristaan. Seija onkin lähtenyt mielellään mukaan afgaaniyhteisön tapahtumiin - luulihan hän SuomiLOVEn nauhoituksiinkin tullessaan olevansa matkalla Bashirin ystävien juhliin.
“Mummi on aina innolla mukana kaikessa. Parasta hänessä on avoin suhtautuminen kaikkeen.”
“Hän on opettanut minulle suomalaisuutta monella tavalla. Halusin yllättää hänet tällä kappaleella, koska koen, että suomalaisuus on ikään kuin mielentila. Suomalainen voi olla niin monella tavalla.
Tämä kappale kuvaa myös meidän ystävyyttämme, me molemmat olemme omalla tavallamme suomalaisia. Lisäksi siinä kuvataan tämän maan kauneutta. Tämän maan kauneus on paitsi näkyvissä, se on myös ihmisten mielissä. Suomalaisilla ihmisillä on kauniit mielet.”
"Maassa, jonka kansan kyyneleistä aikaan saisi aika monta valtamerta, elää myös paljon sydämellisiä ihmisiä"
Suomessa on paljon ihmisiä, joilta riittää lämpöä ja ymmärrystä heille, jotka ovat oman kotimaansa joutuneet syystä tai toisesta jättämään taakseen.
Bashirin mukaan Suomessa on hyvä olla, kun ympärillä on ihmisiä, jotka välittävät.
"Haluan olla suomalainen."
Tällä hetkellä Bashir opiskelee ammattikoulussa lähihoitajaksi ja on saanut oppisopimuspaikan paikallisesta vanhainkodista. Seijan lisäksi hänellä on jo muitakin suomalaisia ystäviä.
Tulevaisuudessa hänen haaveissaan on saada työpaikka ja perustaa perhe, todennäköisesti Suomessa.
