Hyppää pääsisältöön

Juha Hurmeen kolumni: Myös Jeesus ja Kullervo olivat sotalapsia

Kuva Juha Hurmeesta
Juha Hurme Kuva Juha Hurmeesta Kuva: Joonas Josefsson Juha Hurme,KulttuuriCocktail

Viime päivinä on jouduttu keskustelemaan paljon pienistä lapsista sodan, väkivallan, kauhun ja kaikista suunnista risteilevän vihan keskellä.

Asia on järkyttävä ja todellinen, suorastaan kovinta lajia todellisuutta.

Joulu tuo luoksemme todellisuuden rinnalle myytin. Kristillisen jouluperinteen keskiössä ovat sodan lapset ja lapsiuhrit. Evankelista Matteus kertoo meille heistä seuraavasti.

”Kun poika oli syntynyt syrjäkylillä, pääkaupunkiin tuli idästä tähtitieteilijöitä. 'He kysyivät poliittiselta johtajalta: Missä on se uusi hallitsija, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.' Kuullessaan tämän johtaja pelästyi ja otti taustoista selvää. Hän alkoi uumoilla, että tähtitieteilijöiden puheissa saattoi olla perää.

Silloin johtaja kutsui salaa tieteilijät kabinettiinsa ja sai tietää, milloin tähti oli ilmestynyt. Sitten hän lähetti tieteilijät uutta hallitsijaa etsimään ja pyysi heitä palatessaan raportoimaan löydöistään yksityiskohtaisesti hänelle.

Tietäjät lähtivät matkaan ja löysivät tähtien turvin hakemansa. He haistoivat kuitenkin palaneen käryä ja palasivat kiertotietä omaan maahansa.

Myös syntyneen lapsen vanhemmat arvelivat, että tilanne saattaa kriisiytyä hengenvaaralliseksi, joten he pakkasivat kampsunsa ja asuivat muutaman vuoden pakolaisina naapurimaassa.

Kun johtaja huomasi, että tieteilijät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän raivostui. Hän päätti pelata politiikassaan varman päälle ja teki lähes käsittämättömän julman päätöksen. Hän määräsi, että kaikki kriisialueen kaksivuotiaat poikalapset ja sitä nuoremmat oli tapettava.

Hänen käskynsä toteutettiin.”

Poika selvisi, varttui ja alkoi käyskennellä ympäri maakuntia harjoittaen ensin puusepän ammattia ja toimien myöhemmin lääkärinä, opettajana ja terapeuttina.

Antakaa, kuulkaas, lasten vaan olla. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.

Ihmiset kiinnostuivat hänen ajattelustaan. Kerran muutamat vanhemmat toivat pikkulapsiaan häntä tapaamaan. Silloin virkamiehet yrittivät estää heitä.

Opettaja sanoi siihen: ”Antakaa, kuulkaas, lasten vaan olla. Älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.”

Ja lapset saivat tulla ja heillä oli oikein rattoisaa keskenään, touhua ja juteltavaa.

Kertomus omituisesta puusepästä ehti Suomeen noin vuonna tuhat. Täällä, suurissa metsissä, hänen syntyään selitettiin aluksi omintakeisesti sepittämällä runo Marjasta, joka menee poimimaan puolukoita, syö yhden ja tulee siitä raskaaksi.

Marja-parkaa nimitellään ja kohdellaan kehnosti ja hänet ajetaan seuraavana talvena synnyttämään yksin kylmään talliin hevosen hönkiessä lämpöä äidin ponnistellessa.

”Henkäise, hyvä hevonen,
kylyn löyly löyähytä,
jotta huono hoivan saisi,
avun ange tarvitseisi.”
Henkäisi hyvä hevonen,
kylyn löylyn löyähytti.
Synnytteli poiuttansa
tallihin hevosen luokse,
Jouluna Jumala syntyi,
paras poika pakkasella
heinille apilahille,
apilahan kukkasille.

Älkää, hyvät ihmiset, ikinä kasvatelko lapsia tylysti ja kohdelko heitä kaltoin.

Elias Lönnrot sovitti tämän materiaalin Kalevalan viimeiseen runoon. Hän sommitteli Kalevalaan vierasperäisistä aineksista myös syvällisen tragedian toisesta sotalapsesta, Kullervosta, joka kasvoi väkivallan keskellä rakkaudettomassa ympäristössä.

Kullervon kohtalo on vaihtoehdoton: hän ajautuu väkivallan kierteeseen, tuhoaa ja tuhoutuu.

Itse viisas Väinämöinen, lempeä artesaani, artisti ja velho, esittää tragedian loppusanat: ”Älkää, hyvät ihmiset, ikinä kasvatelko lapsia tylysti ja kohdelko heitä kaltoin. Huonosti kohdeltu, rakkaudeton lapsi ei kehity ihmiseksi, vaikka eläisi vanhaksikin.”