Hyppää pääsisältöön

Mallikoulun käynyt kirkkoherra Harri Henttinen puhuu sukupuolten elastisuudesta - ”Ei ole vain miehiä ja naisia vaan kaikkea siltä väliltä”

Harri Henttinen koki lukiossa valaistumisen, minkä ansiosta hän on nyt pappi. Henttiselle näytettiin, kuinka hänen tehtävänsä on olla vierelläkulkija, joka opastaa ihmisiä oikealle tielle oman elämänkokemuksensa avulla.

Vesilahden kirkkoherra Harri Henttinen kutsuu itseään KirkkoHarriksi. Nimen keksi hänelle parikymmentä vuotta sitten naapurin pieni poika.

– Kun tulin kotiin, tämä poika huusi äidilleen, että “äiti, äiti, KirkkoHarri tuli!” Hän ei tiennyt kirkkoherra-sanan merkitystä, joten hän yhdisti siihen nimeni. Silloin ajattelin, että siinä on minulle sopiva titteli, Henttinen muistelee.

Kotona Harria ei ole ohjattu kasvamaan tietynlaiseksi pojaksi.

Kotona lapsi sai olla lapsi

Henttinen vietti lapsuusaikansa perheessä, jossa lapsen annettiin vapaasti kasvaa persoonana. Kun pikku-Harrin huomattiin pitävän nukeista, ei hänelle väkisin työnnetty käteen leikkiautoa.

– Jos nukeista piti, niillä sai leikkiä, vaikka oli poika. Äitini ja isäni ymmärsivät, että on olemassa monenlaisia poikien ja tyttöjen rooleja, Henttinen muistelee liikuttuneena.

Henttinen vietti paljon aikaa vuotta nuoremman siskonsa kanssa. Heistä sisko oli se rämäpäisempi ja usein heitä molempia luultiin tytöiksi.

Se ei Harria haitannut. Hän ajatteli jo lapsena olevansa sisäisesti tyttö.

– Meille sanottiin usein, että “mitäs ne tytöt?” En ajatellut sen olevan yhtään kummallista.

Naisten maailma on aina tuntunut Harrista omalta.

– Olen androgyyni. Ulkoisesti olen ja haluankin olla mies, mutta sisältä olen enemmän feminiininen ja pidän perinteisistä naisten asioista. Haluan olla mies, sillä tavalla kuin olen mies.

Henttisellä on oma ompelija, joka tuunaa hänelle vaatteita.

– Haluan pukeutua miesten vaatteisiin, mutta värit ovat usein ongelma. Miesten osastolla kevään väritkin ovat usein maanläheisiä sävyjä. Rakastan värejä ja siksi käytän ompelijaa, joka muokkaa vaatteet mieleisikseni.

Vaikea kouluaika sai sulkeutumaan

Kultainen lapsuus katosi hyvin nopeasti, kun Henttinen meni kouluun. Siellä hän huomasi, etteivät kaikki hyväksykään häntä sellaisena kuin hän on.

– Minusta yritettiin väkisin kasvattaa tietynlaista. Pojilla oli oma, todella tiukka muotti. Kun en sopinut siihen, kiusaaminen alkoi.

Henttinen olisi halunnut esimerkiksi mennä tyttöjen liikuntaryhmään, jossa voimisteltiin ja tehtiin kaikkia “tyttöjen juttuja”.

Rankat “poikien lajit” eivät kiinnostaneet häntä ollenkaan.

Harri ei ymmärtänyt, mistä on kyse.

– Aloin syyttää itseäni siitä, että muut kiusaavat minua. Ajattelin, että tämä nyt on vain minun osani. En uskaltanut kertoa asiasta kotona, vaikka olisi pitänyt. Häpesin liikaa.

Henttinen sulkeutui, eikä uskaltanut vastata tunneilla opettajan kysymyksiin. Kaikki pitivät häntä hiljaisena, mutta sitä Henttinen ei todellakaan ollut. Ja pian kaikki huomaisivat sen.

Henttinen vihittiin papin virkaan vuonna 1989.

Jumala hoksautti, että voisitko jo alkaa olla oma itsesi

Yläasteella Harri laski jäljellä olevia päiviä. Hän halusi äkkiä pois.

Lukioon mennessä Henttinen oli varma, että hän hakisi opiskelemaan ravintola-alaa, sitten asiaan puututtiin korkeammalta taholta.

– Koin valaistumisen. Siinä näyssä minulle näytettiin teitä, joilla käveli ihmisiä rinnakkain. Minun tehtäväni olisi kulkea heidän vierellään ja opastaa. Ei johtajan ominaisuudessa, vaan oman elämänkokemukseni pohjalta.

Valaistumista on hänen mielestään vaikea kuvata.

– Siinä oli läsnä valo, joka oli kirkas ja täynnä rakkautta. Se ei polttanut eikä sokaissut.

Henttinen toivoo, että kaikki olisivat rohkeasti omia itsejään.

– Meidät kaikki on luotu tänne tarkoituksella. Joskus Jumala puuttuu asiaan, mikäli Hän huomaa, että joku ei ymmärrä tarkoitustaan. Minulle kävi niin.

Kokemuksensa jälkeen Henttinen päätti hakea opiskelemaan teologiaa. Uusi sivu kääntyi hänen elämässään ja hän avautui.

– Minusta tuli viimein se sosiaalinen Harri, joka oikeasti olen.

Mallikoulu opetti itsensä hyväksyntää

Vaikka Henttinen oli löytänyt kutsumuksensa, oli hänellä silti vielä paljon löydettävää.

Valmistumisen jälkeen, vuonna 1994, Henttinen empi mallikoulun ovella.

– Pelkäsin, että he nauravat minulle. Olin ihan varma, etten mene sisälle. Sitten rohkaistuin ja päätin, että menen kuitenkin.

Miesten ja naisten roolit ovat elastiset.

Onneksi näin. Henttinen huomasi, että kaikki olivat hyvin suvaitsevaisia ja hän kelpasi omana itsenään.

– Näin ensimmäistä kertaa itseni videolta ja kuvista toisen ihmisen silmin. Ymmärsin, että minulla on pitkät jalat ja olen hieman kummallisen näköinen, mutta hyvällä tavalla.

Mallikoulu opetti suvaitsevaisuutta, erityisesti omaa itseä kohtaan. Henttinen uskaltautui myös korostamaan piirteitään meikillä.

– Ongelmani oli se, etten ollut hyväksynyt itseäni. Yksi suurimmista löydöistäni elämässä on ollut se, että löytääkseen toiset ihmiset pitää ensin löytää itsensä.

– Toisen ihmisen luo vievä tie kulkee oman itsen kautta. Jos olet itsellesi salaisuus, sinulla on aina tietty varautuneisuus muita ihmisiä kohtaan.

Mallikoulussa Henttinen ymmärsi myös miesten ja naisten roolien elastisuuden. Mies ja nainen voi olla niin monella tapaa.

– Sukupuolisuus on sellainen asia, johon me kasvamme, se ei ole koskaan valmis. Se on koko elämän pituinen juttu.

Kasvutarina, kuten Henttinen sanoo.

Tässä ja nyt Harri Henttinen, KirkkoHarri, kokee olevansa juuri oikeanlainen.

– Olen saanut valtavan sielunrauhan, että olen löytänyt itseni.

Mitä Harri Henttinen ajattelee parisuhteesta ja kuinka hän kokee avioliittokysymyksen Suomessa? Entä millainen on kuudes kuva, jonka hän haluaisi albumiinsa? Kuuntele Kuusi kuvaa kirkkoherra Harri Henttisen elämästä Yle Areenasta.