"Tekniikka on toimintaa ja hyötyä varten, joten sen unohtaminen on luonnollista".
Näin kirjoittaa professori Timo Airaksinen kirjassaan Tekniikan suuret kertomukset. Hän sanoo, että tästä unohtamisesta seuraa historiattomuus. Vanhentunutta tekniikkaa on pääosin pidetty luonteettomana, epäkiinnostavana ja turhana.
Airaksinen toteaa, että vanhentuneelle tekniikalle ei ole ollut paikkaa maailmassa, ei aina edes museoissa. Hän sanoo, että tekniikalla ei ole historiaa siinä mielessä, että vanhentuneesta tekniikasta oltaisiin noin yleisellä tasolla kiinnostuneita.
Airaksinen sanoo tekniikan olevan huomaamatonta. Toimiessaan se on näkymätöntä ja osana ympäristömme taustakohinaa se on myös kuulumatonta.
"Tekniikkaan voi tietysti kiinnittää katseensa, jos haluaa", toteaa Timo Airaksinen ja huomauttaa ettei tekniikkaa normaalisti haluta katsella, koska sitä ei kuulu katsella.
On myös henkilöitä, jotka mielellään katselevat tekniikkaa. Henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneet tekniikasta, hyvin monellakin tasolla.
Meidän suhteemme tekniikkaan on silti paradoksaalinen. Timo Airaksinen kuvaa, kuinka katoava ja historiaton tekniikka "on jo pitkään ollut intensiivisten romanttisten tunteiden kohde ja maaginen myytti". Hän sanoo koneromantiikan olevan tunne, joka kohdistuu tekniikan ilmiasuun ja sen dramaattisimpiin piirteisiin, ei tekniikan selityksiin ja laitteiden toimintaperiaatteisiin.
Airaksinen muistuttaa, kuinka romanttinen taide alun perin hylkäsi koneet, ja kuinka 1800-luvun lopulla koneromantiikka kuitenkin nousi esiin. Hän sanoo, että tunneperäinen suhde tekniikkaan on todettavissa ainakin 1800-luvun lopulta lähtien. Silloin koneet, tekniikka ja tehdasteollisuus olivat kehittyneet massiivisiksi ja ihmistä hallitseviksi voimiksi, jotka eivät voineet olla herättämättä romanttista kauhua ja ihailua.
Timo Airaksisen kirja Tekniikan suuret kertomukset on vuodelta 2003, eli ei niinkään kaukaa, mutta ajasta, joka ainakin teknologisesti oli hieman erilainen kuin nykyhetki. Tällä kertaa se ei paljoa haittaa, sillä Airaksisen oivallukset pätevät yhä ja joiltakin osin jopa osuvammin kuin julkaisuajankohtanaan. Maailma kun on kulkenut tiettyyn suuntaan
Airaksinen muistuttaa meitä siitä, kuinka helposti me ajattelemme kaiken tekemisen olevan nykyään niin helppoa, koska meillä on koneet ja laitteet apunamme. Kaikki on vaivatonta, kun koneet tekevät asiat meidän puolestamme. Ne laskevat, ajattelevat ja muistavat meidän puolestamme. Airaksinen sanoo, että moderni maailma vaatii tosiasiassa aivan yhtä paljon taitoa kuin perinteinenkin maailma alkeellisine välineineen.
Airaksisen ajatusten siivittämänä vuoden 2019 viimeisessä Avaruusromussa katsahdetaan perinteisesti taaksepäin eli tutkaillaan vuoden 2019 suomalaista satoa: muutamia valintoja ja esimerkkejä vuoden varrelta siitä, millaista musiikkia meillä tänä vuonna tehtiin ja julkaistiin
Airaksinen vertaa uusia ja vanhoja työkaluja. Saha ja kirves ovat vaarallisia välineitä taitamattomissa käsissä, mutta kuitenkin kuka tahansa osaa sahata ja pilkkoa puita niillä.
Kuka tahansa ei edelleenkään osa käyttää tietokonetta, älykännykkää tai älytelevisiota tai ainakaan hyödyntää laitteiden kaikkia ominaisuuksia ja toimintoja. Laitteiden ja ohjelmien opettelu vaatii aikaa, ja jos jotakin ei hetkeen käytä, sen joutuu pian opettelemaan uudelleen. Tuttua!
Tässä musiikkia suomalaismetsistä. Aarniseppä:
Mistä uusi musiikki tulee? Mistä ideat tulevat? Uusia ideoita syntyy, kun jo olemassa olevat asiat kohtaavat toisensa uudenlaisina yhdistelminä. Se, millaisia nuo uudet yhdistelmät ovat, riippuu meidän kyvystämme hahmottaa asioiden suhteita toisiinsa. Tällaisia ajatuksia esitti amerikkalainen James Webb Young jo 1940-luvun alussa. Hän sanoi, että ideoita voi yrittää luoda tietoisesti, mutta parhaita tuloksia syntyy, kun antaa alitajunnan työskennellä.
Musiikkia alitajunnasta. Satoi ja Dreamr, albumilta Looped Unconscious Thought Patterns in Audible Format:
Tässä Verde. Ollaanko tässä muka jotenkin tekniikan lumoissa?
Muistatko mitä Sherlock Holmes saattoi tehdä kesken intensiivisten tutkimusten? Tätä kysyi amerikkalainen James Webb Young jo 1940-luvulla. Mitä mestarietsivä teki kun piti keskittyneesti pohtia jotakin visaista tapausta? Hän otti tohtori Watsonin mukaansa ja he menivät konserttiin. Aivan kesken kaiken, vaikka olisi pitänyt tehdä jotakin ihan muuta. Mutta Holmes tiesi, ongelmat kyllä ratkeavat musiikkia kuunnellessa, kun niitä ei ajattele. Ja nimenomaan kun niitä ei ajattele.
Suomalaista musiikkia, uusia ideoita, vaikka ajattelun taustalle. Marja Ahti ja musiikkia albumilta Vegetal Negatives:
Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Sekä musiikki että esimerkiksi jooga ovat molemmat olleet keinoja etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Musiikki voi rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle.
Tässä eräs kohtaaminen. Tapani Rinne albumillaan Radioton:
Kyllä tässä malttia tarvitaankin. Ajatellaan nyt vaikka avaruusromua, siis sitä oikeaa avaruusromua. Maapalloa kiertää nykyisin valtava määrä ongelmallista jätettä. Tuhansia tonneja vaarallista avaruusromua, noin 130 miljoonaa eri kokoista kappaletta. Ja tilanne voi muuttua todella kohtalokkaaksi, jos romulle ei pikapuoliin tehdä jotakin. Asiantuntijat sanovat, että tilanne on nykyään juuri ja juuri hallinnassa. Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa arvioi jo vuonna 2011 avaruusromun määrän kriittiseksi.
Tässä avaruusromu-aiheista musiikkia. Esa Kotilainen ja Spacetrash - Avaruusromua, albumilta Tellus:
Avaruudesta Maan pinnalle. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Kyllä: kasvien äänistä.
Levyllä Waiting for the Extinction kuullaan pohjoisen kasveja, kahta uhanalaista kasvia: nuokkuesikkoa ja jääleinikkiä.
AVARUUSROMUA 29.12.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
AARNISEPPÄ: Metsänväki (Metsänväki)
SATOI: Dreamr (Looped Unconscious Thought Patterns in Audible Format)
VERDE: 4,7 kΩ (2πr)
MARJA AHTI: Symbiogenesis (Vegetal Negatives)
TAPANI RINNE: Installation (Radioton)
ESA KOTILAINEN: Spacetrash - Avaruusromua (Tellus)
BAND OF WEEDS: Like a Polar Bear (Waiting for the Extinction)
