Hyppää pääsisältöön
Otsikkokuva: Käsityöt
Otsikkokuva: Käsityöt

Aivot laulavat riemusta, kun teet käsitöitä.

Aina kun värkkäät jotakin käsilläsi, kehität ja virkistät aivojasi.

Lähde kuusivuotiaan Oonan pään sisään katsomaan, mitä sinunkin aivoissasi tapahtuu, kun teet käsitöitä.








Tässä on Oona






Vauvana hän opetteli tarttumaan mukiin.

Nyt hän on eskarilainen, joka osaa piirtää, leikata saksilla, tehdä lankatupsuja, pujotella lankaa vohvelikankaaseen, sormivirkata, ommella suoraa saumaa ompelukoneella ja vaikka mitä muuta.









Tässä ovat Oonan aivot






Oonan aivot kehittyvät kiitolaukkaa.

Sinunkin aivosi muovautuvat jatkuvasti, vaikket olekaan enää kuusivuotias.

Aivot pysyvät hyvässä kunnossa, kun niitä käyttää monipuolisesti. Käsillä tekeminen haastaa aivoja kehittymään, harrastit sitten neulomista, nikkarointia tai leivontaa.

Aivot syttyvät ideoidessaan ja ratkoessaan pulmia. Toisaalta leppoisat käsityöt rauhoittavat ja auttavat palautumisessa.

Jokaisessa käsityössä on erilaisia vaiheita. Ideoinnin kautta edetään varsinaiseen väkertämiseen – ja lopuksi ihaillaan valmista.

Nämä eri vaiheet tulivat tutuksi myös Oonalle, kun hän suunnitteli ja ompeli pehmoleluotuksen, Tilkkuöttiksen.

Annetaanpa Oonan aivojen kertoa, mitä aivoissa tapahtuu käsitöiden aikana.








Hypistely

Aivot kertovat:

Kun Oona työntää kätensä tilkkukasaan, lähes koko aivokuori sähköistyy. Saan kiinnostavia viestejä sormenpäistä.

Kaikki alkaa haaveilusta ja hypistelystä

Aivot ovat tutkimusmoodissa, kun Oonan kädet tunnustelevat erilaisia kankaita, nappeja ja nauhoja. Valtava määrä tietoa kulkee sormien tuntoaistinsoluista aivoihin.

Nappeja on rosoisia, liukkaita ja nahkapintaisia. Nauha voi tuntua käteen silkkisen sileältä tai samettisen nukkaiselta.

Ihmisen sormet ovat erityisen kehittyneet tutkimaan ympäristöä. Niissä – ja huulissa – on eniten kosketuksen aistivia reseptoreja. Sormien tuntoaistinsoluista viestit kiitävät sähköisinä aivoihin.

Oona käyttää aivojaan monipuolisesti. Hänellä on aluksi epämääräinen haave pehmolelusta. Hän tutkii materiaaleja ja synnyttää mielessään niiden yhdistelmistä kokonaisuuksia. Kädet, silmät ja aivot työskentelevät yhteistä päämäärää kohti.

Hmmm, tämä kangas on pörröistä ja todella pehmeää. Tämä sileä tuntuu ihan samalta kuin äidin yöpaita. Juuri tällaiselta haluan otuksen tuntuvan.

Kun Oona saa hypistellä kaikessa rauhassa, hän saa tervetullutta vaihtelua eskarilaisen kiireiseen arkielämään. Mieluisan ja sopivan helpon puuhan parissa pulssi hidastuu ja autonominen hermosto rauhoittuu.








Ideointi

Aivot kertovat:

Hahaa! Napeista saa silmät! Laajat alueet aivoista aktivoituvat.

Sitten ideoidaan

Villit ideat ja haaveilu kehittävät luovaa ja abstraktia ajattelua.

Tulevan esineen kaikki mahdolliset ja mahdottomat muodot rakentuvat mieleen. Mielikuvia voi muokata, hylätä ja jatkokehitellä.

Se voisi olla vihreä. Ei, sittenkin punavalkoinen. Hmm. Kaksi jalkaa, vai kymmenen? Onko sillä siivet?

Niin lasten kuin aikuistenkin aivot tarvitsevat monipuolista toimintaa voidakseen hyvin. Aivotutkimus on nostanut käsityön arvostusta, sillä se on osoittanut, että käsitöissä tarvittavat aivoalueet kattavat todella suuren osan aivokuoren pinta-alasta.

Käsillä tekeminen saa aivojen tunto-, liike- ja näköalueilla aikaan hyvää säpinää.

Kun Oona suunnittelee tilkkuotusta, hän toteuttaa erityistä inhimillistä älykkyyttä. Hänen mielessään syntyvät vaihtoehtoiset otukset ovat eräällä tavalla olemassa, "tekemistä vaille valmiina". Hän voi hahmotella ideansa piirrokseksi tai selittää sanallisesti.

Näistä napeista teen sille silmät. Maha on punapilkullinen neliö. Otuksella on kaksi kättä ja kaksi jalkaa.






Työvaiheiden suunnittelu

Aivot kertovat:


Nyt pitää miettiä missä järjestyksessä otus ommellaan kasaan.
Työn suunnittelu on vaikeaa, tähän eivät simpanssin aivot pystyisi.
Keskityn ihan otsalohko rypyssä.

Ideoinnin jälkeen suunnitellaan työjärjestys

Käsitöistä iso osa on ajattelua ja ennakointia. On pohdittava missä järjestyksessä eri työvaiheet tehdään. Otsalohko on aivojen lennonjohto, eli se ohjaa toimintaa.

Oonan täytyy pitää mielessään idea haluamastaan pehmolelusta, vaikka sitä ei vielä ole. Hänen on ratkaistava, millaisista osasista lelu rakentuu ja miten on järkevintä edetä toteutuksessa.

Kuusivuotias ei näin vaikeasta ajatustyöstä selviä. Siksi päävastuu suunnittelusta on Oonan äidillä, joka on taitava ja kokenut käsitöiden tekijä. Äitinsä toimia seuratessaan Oona oppii ennakoimista ja kokonaisuuden hahmottamista.

Tästä bambikuvioisesta kankaasta tehdään kädet ja jalat. Montako kangaspalaa täytyy leikata, jos tekee kaksi kättä ja kaksi jalkaa? Neljä? Vai kahdeksan?

Aivohahmo on mietteliäs
Aivohahmo on mietteliäs Yle Oppiminen

Työn huolellinen suunnitteleminen on tärkeää, ja hutiloiminen kostautuu. Tämän tietää jokainen, joka on joskus ommellut hihan nurinpäin kiinni paitaan tai ruuvannut hyllyn osat seinään väärässä järjestyksessä.

Mahaan tarvitaan kaksi ihan samankokoista palaa tätä pilkullista kangasta. Niiden väliin täytyy tunkea pumpulia, että otuksesta tulee pullea. Ensin pitää ommella osat yhteen, mutta täytyy muistaa jättää täyttöaukko.

Oona oppii pehmolelua suunnitellessaan yksityiskohtien ja ison kuvan yhteensovittamista. Jokainen osanen kokonaisuudesta on tehtävä viimeisen päälle, mutta samalla on pidettävä mielessä, miksi ne ovat tärkeitä kokonaisuuden kannalta.

Simpanssi ei saisi aikaiseksi puuvenettä, paitaa tai tilkuista ommeltua pehmolelua, vaikka onkin todella näppäräsorminen kädellinen. Monivaiheiset työt vaativat nimittäin paitsi taitavia käsiä, myös monimutkaista ajattelutyötä.








Väkertäminen

Aivot kertovat:

Äidin isot sakset, uusi tuttavuus.
Hienomotoriset taidot kehittyvät ihan kohisemalla.

Kun suunnitelma on selvä, alkaa varsinainen väkertäminen

Minä ohjaan, ja sormet liikkuvat käskystäni. Ei tarvitse panikoida, tsemppihormoni dopamiini auttaa keskittymään. Hitaasti, hitaasti, nyt tarkkana. Ei saa leikata omaan sormeen.

Oona leikkaa aikuisten isoilla saksilla ensimmäistä kertaa elämässään. Se vaatii täydellistä keskittymistä.

Dopamiini tukee Oonaa, kun hän ponnistelee oppiakseen uuden taidon.

Piirretty aivohahmo
Piirretty aivohahmo Yle Oppiminen

Käsitöitä tekevän aivot niksahtavat monta kertaa uuteen asentoon. Näin käy Oonallekin. Hänen on siirryttävä kaksiulotteisesta ajattelusta kolmiulotteiseen.

Oona oppii äidiltä, että kankailla on oikea puoli ja nurja puoli. On muistettava asetella kappaleet oikeat puolet vastakkain, että ommel jää nurjalle puolelle piiloon. On muistettava jättää kääntöaukko, jonka läpi jalka pyöräytetään oikeinpäin.

Ihmisaivot saavat loistaa, kun ne pääsevät kehittämään aineettomasta ideasta konkreettisia esineitä.

Konkreettisen tekemisen vaihe kehittää motorisia taitoja ja silmän ja käden yhteistyötä. Tekemään oppii tekemällä.

Mittaaminen ja kaavoitus ovat silkkaa matemaattisten ongelmien ratkaisua, ja tarkka sormityöskentely koristelupistojen parissa kirittää hienomotorisia taitoja.

Näppäriä sormia ei tarvita pelkästään pitsinnypläyksessä, vaan myös esimerkiksi kirurgiassa. Verisuonikirurgin on tärkeää osata tehdä pieniä sieviä ompeleita.

Hoplaa! Onnistui! Mitäs seuraavaksi, olen koukussa!

Juuri tällainen sopivan vaikea haaste on herkkua aivoille. Jokainen onnistuminen tarjoaa aivoille pienen annoksen mielihyvähormoni endorfiinia.








Pinnistely

Aivot kertovat:

Apua! En osaa!
Tarvitsen adrenaliinia jaksaakseni eteenpäin.

Pulman ratkaisemisesta tulee voittajaolo

Jos emme kohtaisi haasteita, jäisimme junnaamaan paikoillemme. Innostumisen ja turhautumisen vuorottelu on aivoille todella koukuttavaa.

Solmut ja mutkat kuuluvat käsitöihin. Hankaluuksista selviäminen kehittää ongelmanratkaisutaitoja ja sinnikkyyttä. Sopivan vaikeat työvaiheet synnyttävät uusia kytköksiä hermoradoissa.

Piirretty aivohahmo on epätoivoinen
Piirretty aivohahmo on epätoivoinen Yle Oppiminen

Voi ei! Nappi meni väärään kohtaan ja nyt pehmolelun silmät ovat vinossa!

Virheitä sattuu kaikille. Silmukka karkaa puikolta, maalipurkki kaatuu lattialle tai taltta luiskahtaa vinoon.

Käsityöt todella kehittävät virheiden sietoa ja tunteiden säätelykykyä. Myttyyn mennyt sukka ei lennäkään ikkunasta ulos, vaan neuloja purkaa epäonnistuneen kantapään ja tekee sen uudelleen.

Mutta hetkinen! Nämä hassut silmät – taidankin tykätä näistä tällaisina.

Se, mikä ensin näyttää mokalta, voikin olla keksintö. Käsitöiden tekeminen opettaa myös katsomaan asioita uusista näkökulmista ja nollaamaan ennakko-odotukset.








Valmiiksi saaminen

Aivot kertovat:

Tutkailemme Oonan kanssa otusta. Se on täydellinen.
Palkkiojärjestelmä aktivoituu.

Vihdoin työ valmistuu

Tsemppihormoniksi kehuttu dopamiini auttoi Oonaa ja Oonan aivoja jaksamaan koko ison työn läpi. Otus ei ole enää mikä tahansa pehmolelu, vaan siitä on tullut tekijälleen aivan erityinen.

Me tehtiin tää! Wau, miten hieno. Annan tälle nimeksi Tilkkuöttis.

Saavutuksen hetkellä palkkiojärjestelmä aktivoituu, ja Oonan aivot saavat kunnon tujaukset endorfiinia ja serotoniinia.

Kun Oona painaa itse luomansa Öttiksen hellästi poskeaan vasten, hän tuntee ylpeydensekaista rakkautta luomustaan kohtaan. Hellyyshormoni oksitosiini alkaa virrata.

Sinä et ehkä ota kutomiasi villasukkia tai nikkaroimaasi jakkaraa kainaloon, kun menet nukkumaan, mutta sinunkin palkkiojärjestelmäsi aktivoituu ja heruttaa mielihyvähormoneja.

Tarve ilmaista itseään on ihmiselle tärkeä. Niin lapset kuin aikuisetkin nauttivat nähdessään kättensä töiden tulokset. Käsityö, musiikki, kuvataide – miksei kokkaaminenkin – voivat tuottaa tällaisia tyydytyksen tunteita.


Pakollisesta taidosta iloa tuottavaksi harrastukseksi

Sota-aikana tarve neuletuotteille oli huutava, kerrotaan tuoreessa väitöskirjassa. Naiset neuloivat rintamalle liipaisinsormikkaita, sukkia ja kypäränalusmyssyjä.

Nykyneuloja neuloo yleensä ilokseen. Puikoilta putoilee edelleenkin villasukkia, mutta se, mikä oli ennen välttämätöntä, on nyt vapaaehtoista ja iloa tuottavaa.

Sukkia saa halvemmalla kaupasta, joten itse tekemisen mielekkyys tulee muista asioista, kuten siitä, että käsityöt ovat aivoille hyväksi.

Kun haluat virkistyä ja kehittyä:

  • Tee tarpeeksi haastavia käsitöitä, esimerkiksi monimutkaista kirjoneuletta.
  • Kokeile sellaista, mitä et ole tehnyt koskaan aikaisemmin.
  • Pinnistele sellaisen parissa, mitä et ihan vielä osaa.

Keskittynyt ja sinnikäs uuden opettelu kasvattaa harmaata ainetta aivoissa ja lisää solujen välisiä yhteyksiä.

Kun haluat rauhoittaa elimistösi ja rentoutua:

  • Tee pientä ja kivaa, sopivan helppoa ja ehkä hieman monotonistakin.
  • Valitse se puuha, joka sujuu kuin itsestään, pinnistelemättä.
  • Leivo sämpylöitä, kitke rikkaruohoja tai kudo helppoa sukanvartta.

Rento käsillä tekeminen rauhoittaa autonomisen hermoston eli kertoo elimistöllesi, että nyt on niin turvallinen hetki, että voi laskea kierroksia.

Esivanhempiemme joogaa oli kangaspuilla paukuttaminen ja veneen veistäminen. Kehräävän rukin polkeminen kävi mindfulness-harjoituksesta.

Entäs jos työ jää kesken?

Voit onnitella itseäsi, jos sinulta löytyy kesken jääneitä käsitöitä. Ne kertovat, että olet uskaltanut kurkottaa mukavuusalueesi ulkopuolelle.

Pidät aivosi virkeinä, kun kokeilet uusia asioita.

Jos käsityö ei koskaan epäonnistu tai jää kesken, eikö silloin ole tullut otettua aika lailla varman päälle?

Aivohahmo on onnensa kukkuloilla
Aivohahmo on onnensa kukkuloilla Yle Oppiminen

Tätä artikkelia varten on haastateltu kuusivuotiasta Oonaa, Oonan aivoja, Oonan äitiä, neuropsykologi Nina Uusitaloa sekä kasvatustieteen professori Minna Huotilaista.

Kirjoittamisprosessin aikana toimittaja ompeli itselleen kaksi mekkoa ja kahdet leggingsit sekä kutoi yhdet palmikkokuvioiset säärystimet.

Lähteet:
Minna Huotilainen, Leeni Peltonen: Tunne aivosi, Otava 2017
Timo Erkinjuntti & al. Pidä aivosi kunnossa, WSOY 2009