Sorjonen ja Suomi keräävät suitsutusta pohjois- ja eteläamerikkalaisilta faneilta

Rikosdraama Sorjonen on myyty 182:een maahan. Jäljitimme joukon amerikkalaisia katsojia, joiden haastatteluista käy ilmi, ettei vaikutusta ole tehnyt ainoastaan sarja, vaan myös kotimaamme. Sorjosen kaikki kolme tuotantokautta ovat katsottavana Yle Areenassa.

Saatteeksi: Sorjosen pohjois- ja eteläamerikkalaisten fanien jututtaminen oli poikkeuksellisen mielenkiintoista ja antoisaa. Epävirallisen faniryhmän kautta löytyi joukko erilaisia tyyppejä, joita kaikkia yhdisti - tietysti sarjan ohella - vilpitön mielenkiinto Suomea kohtaan. Etukäteen oli toki tiedossa, että moni kotimainen bändi tunnetaan molempia amerikkoja myöten. Silti esiin nousi hauskoja ja yllättäviäkin yhteyksiä koulujärjestelmämme ihailusta Kalevalan kautta pilkkimisen ilosanomaan. Kansainväliset katsojat puhuvat Sorjosesta nimellä Bordertown, mutta haastatteluissa on käytetty selkeyden vuoksi sarjan alkuperäistä nimeä.

Karla Carvalho (Brasilia): rikosdraamaa ja revontulten lumoa

Nuori asianajaja Karla Carvalho, 23, on katsonut Netflixistä Sorjosen molemmat siellä olevat tuotantokaudet.

– Tarina tempaisi mukaansa välittömästi ja myös maisemat ovat upeita. Otin Suomesta sarjan innoittamana enemmänkin selvää ja viehätyin etenkin revontulista.

Karla kertoo suositelleensa Sorjosta useille ystävilleen ja jopa joissakin paikallisissa Facebook-ryhmissä.

– Ympäristö on niin erilainen kuin täällä tai amerikkalaisissa ohjelmissa ylipäätään. Vaikka Sorjosessa onkin rajuja rikoksia, saamani vaikutelman mukaan Suomi on turvallinen maa, jossa vallitsee järjestys.

Sorjosen kiinnostavimmaksi puoleksi Karla nostaa kuitenkin päähenkilön metodin.

– Kari toimii intuition johdattamana, mikä on minusta fantastista.

Niina ja Ken Gould (Guam): löylyä vaikka ilman vettä

Tukikohdan liikuntakeskuksessa on Finlandia-sauna ja Harvian kiuas, johon ei tosin saa heittää vettä.

Keskellä Tyyntä valtamerta sijaitsee trooppinen Guamin saari, jolla asustaa suomalais-yhdysvaltalainen pariskunta Niina ja Ken Gould, Sorjosen ystäviä hekin.

– Muutimme tänne lokakuussa elettyämme muutamia vuosia etäsuhteessa. Naimisiin menimme Guamilla vuonna 2015, Niina taustoittaa.

Niina on pitänyt toki huolta siitä, että U.S. Navyn siviili-insinöörinä työskentelevä Ken perehtyy suomalaiseen kulttuuriin huomattavasti Sorjosta kattavamminkin.

– Olemme katsoneet Voice of Finlandia, Idolsia ja Vain elämää -sarjaa sekä paljon suomalaisia elokuvia. Myös Fintiaanit-dokumentti kiinnosti Keniä, koska hänen toinen isoäitinsä oli Amerikan intiaani.

– Suomalaisesta kulttuurista Kenin ylivoimainen suosikki on kuitenkin sauna. Meillä on Guamilla armeijan tukikohdan liikuntakeskuksessa Finlandia-sauna ja Harvian kiuas, johon ei tosin saa heittää vettä. Saunassa on myös palohälytin, eikä siellä saa olla alasti, mutta saunomme silti aina, kun olemme kuntosalilla.

Sorjosessa Ken Gouldia kiehtovat päähenkilön hahmo ja Venäjän läheisyys.

– Katsoimme ensimmäisen jakson englanninkielisellä dubbauksella, mutta vaihdoimme sen jälkeen suomeen, koska sanoin, että se kuulostaa paremmalta ja on mukavampi kuulla näyttelijöiden omat äänet. Terveisiä kaikille sarjan tekijöille! Onneksi on vielä muutakin ohjelmatarjontaa kuin tosi-tv ja tubettajat.

Jessica Blaine Haydel (Yhdysvallat): matkalainen krimin jäljillä

Iowan Davenportissa majaansa pitävä Jessica Blaine Haydel, 39, löysi Sorjosen Netflixin suosituksista.

– Tykkään matkailusta ja siksi katson mielelläni myös ulkomaalaisia sarjoja, koska niiden kautta voi oppia hieman lisää elämästä USA:n ulkopuolella. Lajityypeistä rikos ja jännitys ovat ehdottomia lemppareitani ja Sorjonen oli siksikin täydellinen löytö.

Euroopan maista Jessica on käynyt Espanjassa, Isossa-Britanniassa ja Islannissa.

– Muistelen lämmöllä vallankin patikointiretkiä Þingvellirin kansallispuistossa ja Granadan lähistöllä.

Suomesta Jessica ei tiennyt ennen Sorjosta muuta kuin sen, että sijaitsemme lähellä Venäjää.

– En ollut kuitenkaan ajatellut, millaista kanssakäymistä ja vaikutuksia naapuruudella on. Sorjosessa pidän toki Karin hahmosta, mutta kaikki näyttelijät tekevät hienoa työtä rooleissaan.

Jorge Pardo (Chile): Nordic noiria ja black metalia

Sorjosen toinen kausi suorastaan tyrmäsi minut.

Historian ja maantiedon opettaja Jorge Pardo, 45, seuraa tosimielellä sekä Pohjoismaissa tuotettua rikosfiktiota että äärimetallia.

– Sorjosen toinen kausi suorastaan tyrmäsi minut. Pidän myös monista suomalaisista black metal -bändeistä, kuten Archgoatista, Satanic Warmasterista ja Goatmoonista.

Raaka musiikki ja hyiset säät ovat Jorgen mukaan selkeässä yhteydessä toisiinsa.

– Etelä-Chilessä on itse asiassa aika samanlainen ilmasto kuin Pohjoismaissa. Siellä on todella kylmää, paljon sateisia päiviä, vuonoja ja metsiä. Asuin ennen niillä seuduilla ja kiinnostukseni Nordic noiria ja metallia kohtaan on varmasti sitä perua.

Amy Valadez (Yhdysvallat): halaus Ville Virtaselle

Chicagolainen Amy Valadez, 42, löysi Sorjosen puolivahingossa, mutta jäi ensikatsomalla koukkuun.

– Törmäsin sarjaan, kun minulla oli vapaapäivä töistä ja etsin jotain katsottavaa. Yksi jakso riitti ja nyt sanoisin, että Sorjonen on ehdottomasti kymmenen parhaan näkemäni sarjan joukossa.

Sittemmin kolme Amyn kaveriakin on katsonut Sorjosen, ja heiltä saatu palaute on ollut niin ikään kiittävää.

– Jos tapaisin Ville Virtasen, halaisin häntä ja sanoisin, että olet kyllä mahtava näyttelijä.

Vaikka Amy on rikossarjojen suurkuluttaja, Sorjonen on ainoa eurooppalainen sarja, jonka hän on löytänyt.

– Noomi Rapacen tähdittämä Millennium-trilogia on kyllä tuttu. Tykkään myös monista ulkomaisista kauhuleffoista. Amerikkalaisista sarjoista lemppareitani ovat Bosch ja Goliath. Sorjonen on kuitenkin niin hyvä, etten osaa edes valita lempijaksoa.

Rafael Puertas de Miranda (Brasilia): Leena Lehtolainen ja suomalainen koulujärjestelmä rokkaavat

Sorjonen on loistavaa viihdettä kaikille, jotka nauttivat hyvistä poliisijännäreistä.

São Paolon osavaltion alueella elää yli 45 miljoonaa ihmistä. Yksi heistä on varsinainen Pohjoismaa-entusiasti Rafael Puertas de Miranda.

– Sorjonen on loistavaa viihdettä kaikille, jotka nauttivat hyvistä poliisijännäreistä. Odotan innokkaasti sarjan viimeisiä jaksoja. Sen jälkeenkin Sorjonen jatkuu muistoissani, Rafael maalailee.

Sorjonen ei ole Rafaelin ainoa suomalainen suosikki, sillä Mogi das Cruzesin perukoilla luetaan myös mm. Leena Lehtolaista, jonka kirjasta Meu primeiro assassinato (Ensimmäinen murhani) saamme todisteeksi kuvankin.

– Pidän kovasti myös Stieg Larssonin Millennium-trilogiasta ja norjalaisen Jo Nesbøn kirjoista.

Rafaelin innostus ei rajoitu rikosfiktioon, vaan 39-vuotias kirjallisuuden professori osoittautuu myös koulujärjestelmämme ihailijaksi.

– Olen tutkinut eri maiden systeemeitä, ja minuun on tehnyt todella ison vaikutuksen se, miten asiat on Suomessa hoidettu. Teidän opetusmenetelmänne ovat mielestäni innovatiivisia ja on hyvä, että opiskelijoilla on mahdollisuus itsenäiseen toimintaan.

Lacey Smith (Yhdysvallat): pilkkiminen johdatti opiskelemaan suomea

Sorjosen pariin voi päätyä myös kalastuksen kautta, ainakin jos kyseessä on Connecticutin Eastfordissa asustava Lacey Smith.

– Olin taannoin niin kiinnostunut pilkkimisestä, että latasin Pro Pilkki 2 -nimisen pelin. Valtaosa sen pelaajista ja tietysti esim. kaikki järvien nimet ovat suomeksi. Päätin, että joskus vielä lähden Suomeen pilkkimään ja opettelen sitä ennen myös kieltä mahdollisimman paljon.

Lacey on harjoitellut suomea kahden vuoden ajan.

– Kielen kautta olen perehtynyt kulttuuriinkin. Pidän suomalaisesta huumorista, joka on kuivaa ja mustaa. Valitettavasti en ole vielä tavannut ketään, joka puhuisi suomea, mutta paikallisesta kirjastosta on sentään löytynyt muutamia suomalaisia kirjoja.

Sorjosta Lacey on katsonut luonnollisesti alkuperäisillä äänillä.

– Ilman tekstitystä en kyllä vielä selviä. Dubbaus oli kuitenkin aivan hanurista, ja vaikkapa Pauliinan tai Janinan kaltaiset nimet sanotaan suomeksi niin paljon luontevammin. Pidän sanoista kuten päivä, yö ja hauki. Englannin kielessä ei ole ole niiden kaltaisia äänteitä ollenkaan.

Thaignée Karolina Pereda (Venezuela): kieltentutkija liputtaa saamelaisen räpin puolesta

Karin karisma ja tarina itsessään lumosivat minut

Jännärisarjojen suurkuluttaja Thaignée Karolina Pereda kertoo etsivänsä jatkuvasti uutta katsottavaa. Jo Sorjosen traileri sai Thaignéen vakuuttumaan.

– Karin karisma ja tarina itsessään lumosivat minut, vaikken ollut nähnyt Pohjoismaisia sarjoja aiemmin.

Kotimaamme sen sijaan oli tuttu paikka, sillä Thaignée pitää monista suomalaisista metallibändeistä.

– Ensiferum, Turisas, Finntroll, Nightwish ja Amorphis ovat olleet kuuntelussa jo pidempään, mutta niiden lisäksi olen hiljattain innostunut myös saamelaisräppäri Amocista.

Musiikin ohella Thaignée on perehtynyt pintaa syvemmältä myös vieraisiin kieliin.

– Olen opiskellut lingvistiikkaa yliopistossa ja yritän koko ajan löytää uusia, mielenkiintoisia kieliä. Vallankin slaavilaisten kielten sointi viehättää.

Caleb Schuster (Yhdysvallat): Kalevalan mitalla

Sorjonen on kova sana myös Wisconsinin Eau Clairessa. Siitä pitää huolen 25-vuotias Caleb Schuster.

– Ulkomaiset elokuvat ovat mielestäni usein laadukkaampia kuin amerikkalaiset. Olen nähnyt useita Skandinaviassa tehtyjä leffoja, mutta Sorjonen oli ensimmäinen katsomani Nordic noir -sarja. Se on todella hyvin kirjoitettu ja myös näyttelijät ovat hyviä.

Vinkin sarjan katsomiseen Caleb sai isältään.

– Sorjosesta välittyvän vaikutelman perusteella Suomessa on hyvä asua. Tuntuu, että ihmiset arvostavat perhettä ja yhteisöä.

Sorjonen on kuitenkin vasta alkua, sillä Calebin mielenkiinto Suomea kohtaan ulottuu Kalevalaan asti.

– Parilla opettajallani yliopistossa oli suomalaisia juuria, ja he kannustivat lukemaan kirjan, koska minäkin olin kiinnostunut myyteistä ja eri kulttuureista. Eino Fribergin kääntämän painoksen olin kuitenkin hankkinut jo aiemmin. Sain tietää siitä suomalaisen Jari Mäenpään musiikin kautta. Ilmarinen ja Lemminkäinen ovat huimia hahmoja.

Miguel Fuentes (Meksiko): tapahtuuko Suomessa noin kamalia?

Sorjonen ei ole ennalta-arvattava, vaan omatkin aivot joutuvat hommiin.

Guadalajarassa syntynyt, mutta töiden perässä Sahuayon kaupunkiin muuttanut Miguel Fuentes toivoo, että Sorjosen viimeinen kausi nähtäisiin Meksikossa mahdollisimman pian.

– Aloin katsoa sarjaa, koska se ei ole ennalta-arvattava, vaan omatkin aivot joutuvat hommiin.

Sorjosen tapaukset ovat tuntuneet sen verran hurjilta, että Miguel tunnustaa jo ihmetelleensä, eikö Suomi olekaan turvallinen maa. Pieni taustoitus vakavien rikosten todellisestä määrästä saa kuitenkin miehen huojentumaan.

– En tiedä Suomesta paljoa, mutta rakastan kylmempää ilmanalaa ja haluaisin nähdä vielä revontulet elämäni aikana.

Jalkineteollisuuden parissa leipänsä ansaitseva Miguel on katsonut Sorjosta tyttöystävänsä, sarjakuvataiteilijana toimivan Virginian kanssa.

– Olemme ehdottomasti sarjan faneja ja toivomme tekijöille onnea ja menestystä.

Jeff Gabello (Yhdysvallat): Anna palaa, Anu!

Viisikymppinen Jeff Gabello on asettunut uusiseelantilaisen vaimonsa Wendyn ja kahden poikansa kanssa idylliseen Ridgefieldin kaupunkiin Connecticutissa.

– Meidän mielestämme Sorjonen on todella hyvin tehty. Rikosjuonet toimivat, mutta pidämme erityisesti siitä, että sarjassa kerrotaan myös Karin ja hänen perheensä elämästä.

Kirjanpitoalalla työskentelevä Jeff on asunut kahteen otteeseen myös Euroopassa.

– Tein hommia Puolassa 1990-luvulla ja Sveitsissä 2000-2008. Sitä kautta ymmärrän sekä länsi- että itä-eurooppalaista kulttuuria. Nähdäkseni Suomi on niiden risteyksessä, vaikka kuuluukin selkeästi enemmän länteen.

Venäjän rajan läheisyys ja Lappeenrannan kaupunkipolitiikka tuovat Gabellon mukaan Sorjoseen kiintoisan lisäsilauksen.

– Sarja luo Suomesta todella myönteisen kuvan. Meitä ei ole haitannut tarinoiden vahva shokkiarvokaan. Sen hengessä haluaisimmekin lähettää Lenan esittäjälle Anu Sinisalolle terveisiä: potki pahiksia pyllylle myös jatkossa!