Hyppää pääsisältöön

Taiteilija Osmo Rauhalalle suvaitsevaisuus on avain kaikkeen: "Maailman isoja kysymyksiä ei ratkaista ilman yhteistyötä"

Taiteilija, luomuviljelijä, yhteiskunnallinen keskustelija – myyttisistä luontokuvistaan tunnettu Osmo Rauhala kasvoi suvaitsevaisessa kodissa. Hän uskoo, että maailman tärkeät kysymykset ratkaistaan, kunhan erilaiset ihmiset tajuavat yhdessä tekemisen voiman.

Siurolaiseen maanviljelijäperheeseen vuonna 1957 syntynyt Osmo Rauhala on taiteilija ja maanviljelijä. Hän voisi olla myös yliopistouralla tai bisnesmaailman pyörteissä, sillä nuorella Osmolla oli monta kiinnostuksen kohdetta sekä kosolti lahjakkuutta ja ahkeruutta.

– 12-vuotiaana olin alkanut maalaamaan isän Miranoleilla, mutta kompassi pyöri vielä pitkään moneen suuntaan, Rauhala sanoo.

Historia, luonto, kauppatieteet, maanviljelys, taide: – Kun kaikkia vaihtoehtoja ei voi valita, on valittava se, joka sulkeutuu pian, Rauhala tiivistää etenemistään elämänpolulla.

Yksi valinta tuli kuitenkin eteen yllättäen, kohtalon oikusta, kun isä kuoli. Lukioikäinen Osmo päätyi jatkamaan sukutilan pitoa yhdessä äitinsä kanssa.

– Ajattelin, että otetaan tämä viestikapula kouraan ja katsotaan, kuinka pitkälle sen kanssa juostaan.

Toinen tukijalka aina Siurossa

– Että työt tulee tehtyä, on iso perimä vanhemmilta. “Vie mennessäs, tuo tullessas” on saanut Osmo Rauhalan valitsemaan kaksi työtä.

Siurossa elämä rakentuu hämäläiselle maalaiselämälle, jossa sukupolvet jatkavat toistensa työtä.

Rauhalan suku on ollut samalla alueella ainakin 400 vuotta, ja Pohjolan tilan päärakennus on rakennettu 1700-luvulla.

– Näitäkin mantuja on jo aika monta sukupolvea kokenut ja ilmeisesti siitä jotakin jää sitten geeneihin.

Vaikka Rauhala puhuu geneettisestä muistista, mitään tiukkaa napanuoraa hänellä ei ehkä hiukan yllättäen Siuron kotitilaan ole.

Osmo Rauhalalle perhe on tärkein, sitä ei voi korvata

Luomuviljelijä ja vahvasti luonnosta ammentava taiteilija toteaa, että hänen kotinsa on siellä, missä perhe on.

– Perhettä ei voi korvata. Siinä ei ole mitään kompromisseja, sanoo kesät Siurossa ja talvet New Yorkissa perheineen asuva ja työskentelevä Rauhala.

Vapauttava New York

1987 Rauhalalla oli akateemiset loppututkinnot kauppatieteellisestä ja Ateneumista ja perikunnalta omaksi lunastettu sukutila.

Kolme ja puoli vuotta elämä oli kulkenut tiukasti säänneltyä rataa aamulypsyn kautta junalla taideopintojen pariin Helsinkiin ja yöksi kotiin.

Yhtä tiukassa raamissa elettiin 1980-luvulla suomalaisessa taidemaailmassakin. Sitä suvaitsevaisessa kodissa kasvanut Rauhala ei purematta niele.

– Suomessa oli tarkat kriteerit siitä, millainen taiteilija on hyväksytty. Työt meni läpi, jos sä esitit oikeita ajatuksia, Rauhala huomauttaa.

Newyorkilainen The School of Visual Arts avasi Osmo Rauhalalle ovensa ja uuden maailman.

– New Yorkissa “päivän kunto” ja se, mitä teet, ratkaisee. Se tuntui vapauttavalta.

Rauhalan mielestä Euroopassa ja erityisesti Suomessa on edelleen ahtaampi käsitys siitä, mikä on hyvää taidetta ja mikä ei – mikä on oikein, mikä ei.

Mitä teet, on lopultakin se, mikä ratkaisee kaiken.― Osmo Rauhala

Suvaitsevaisuus ja mahdollisuuksien optimismi

Taiteilija ihailee suvaitsevaisuutta, josta paljon puhutaan, mutta jota käytännössä harvoin tapaa.

– Pohjolan kulttuureissa puhutaan demokratiasta ja tasa-arvosta, muttei lopulta ymmärretä välttämättä erilaisuutta.

New Yorkissa erilaisuuden hyväksyminen ulottuu taidemaailmasta koko miljoonakaupungin elämään. Ihmiset voivat elää moneltakin eri pohjalta sovussa.

– New Yorkissa eri puolilta maailmaa tulevat ihmiset tekevät yhteistyötä hetkessä ja ovat parissa viikossa töissä, vaikka sukulaiset jossain maailman kolkassa tappelisivat verissä päin.

Suurkaupungin ilmapiiristä vaikuttunut Osmo Rauhala valmistui newyorkilaisesta taidekoulusta vuonna 1990 ja piti läpimurtonäyttelynsä samana vuonna.

– Olihan se elämän valoisimpia jaksoja ja liittyi isompaan maailman muutokseen.

Yhdysvalloissa elettiin taloudellisesti valoisaa aikaa. Berliinin muuri oli purettu, kylmä sota lientyi, Neuvostoliitto hajosi. Ilmassa oli optimismia.

– Mahdollisuuksien optimismi kasvoi sisälläni, Rauhala kiteyttää ja huomauttaa, että juuri mahdollisuuksien synnyttäminen lisää tasa-arvoa.

Iso läksy, jonka oppii käytännön elämässä, on suvaitsevaisuus.― Osmo Rauhala