Toimittajat Mikko Peltola ja Tom Nylund viettivät kesän 2019 Itämerellä tutustumassa ihmisiin, jotka ovat tehneet jotain hyvää meremme eteen. Reissusta syntyi ohjelmasarja Itämeren suojelijat Peltsi ja Tom.
Jukka ja Saija Toivonen nostavat hartiavoimin katiskaa ylös vedestä kaislikon keskellä Mynälahdella. Se painaa paljon, mutta kaupallisen kalastajan voimapankki on ehtymätön. Veneeseen nouseva katiska on pullollaan kahta Itämerellä hyvin vajaasti hyödynnettyä kalalajia, lahnaa ja suutaria. "Näitä olisi varaa pyytää vaikka kuinka paljon", kalastajat toteavat tyytyväisesti myhäillen. Jokainen merestä nouseva kala tietää työtä kalastajalle sekä särvintä pöytään.
Päivän saalis kahdesta isosta katiskasta on noin 50 isoa lahnaa ja suutaria, ei mikään jättisaalis mutta kuitenkin. Kalankäsittelyyn menee paljon aikaa ja edessä on vielä monta työvaihetta ennen kuin kala on jalostettuna kaupan hyllyllä valmiina nautittavaksi.
No ainakin on jälleen tehty jotain hyvää Itämeren eteen. Särkikalaa poistamalla poistuu merestä rehevöitymistä edistäviä ravinteita, mikä parantaa vedenlaatua.
Päivä kalastajien seurassa on yksi kuvauspäivä Itämeren suojelijat Peltsi ja Tom -ohjelmasarjaa, jota teimme keväällä ja kesällä 2019. Sarjan idea on ajankohtainen ja yksinkertainen: tavata ja esitellä ihmisiä, jotka ovat tehneet jotain hyvää Itämeren eteen. Tehtävämme oli selvittää kesän aikana, miten Itämerellä menee.
Ja tulos ei ole mairitteleva: Itämerellä menee huonosti. Ilmaston lämpeneminen ja sitä kautta luonnon monimuotoisuuden kaikkoaminen ovat asioita, jotka meidän suomalaisten pitäisi ottaa todella vakavasti.
On kunnia-asia saada tehdä työtä, jolla on merkitys ja joka on myös itselle tärkeää.
Olin aika lailla ilahtunut kun sain kuulla sarjasta ja siitä, että Tom olisi toimittajakaverini. Tomin kanssa reissut ovat aina lupaus seikkailusta ja tällä kertaa vieläpä tärkeän asian merkeissä. On kunnia-asia saada tehdä työtä, jolla on merkitys ja joka on myös itselle tärkeää.
Kuvausviikkomme alkoivat yleensä maanantaisin työporukan reissulla kohteeseen. Päivän aikana pyrimme tekemään tiiviisti töitä jotteivät työpäivät venyisi kohtuuttoman pitkiksi. Sellainen on tosin tv-ohjelman teossa hankalaa, sillä dokumentoitavaa on paljon. Tässä projektissa sai olla ulkona, sillä lähes kaikki tapahtumat ja ihmiset liittyivät vahvasti Itämereen. Maisemat ja ihmiset vaihtuivat tiuhaan, ja vähällä vapaa-ajalla oli olo sen verran ryytynyt ettei energiaa liiemmin jäänyt mihinkään muuhun. Toisaalta tapaamiemme ihmisten lukumäärä kertoi siitä, että hyvin moni tekee paljon työtä Itämeren eteen.
Ei ole yhdentekevää, miten jollain pienellä lajilla menee.
Ohjelmanteon suurimpia oivalluksia olivat, miten tärkeitä tietyt avainlajit kuten vaikkapa sinisimpukka ovat koko meren hyvinvoinnin kokonaisuudessa. Ei ole yhdentekevää, miten jollain pienellä lajilla menee. Tällaisten asioiden oivaltaminen on palkitsevaa.
Tapasimme kesän aikana useita tutkijoita, joiden huoli Itämerestä ei jää epäselväksi. Tilanne on vedenlaadulla, monella eri eliö- ja kasvilajilla kriittinen, mutta rivakoilla toimilla Itämeren pelastaminen on mahdollista.
Sarjamme idea on antaa realistinen kuva Itämerestä ja sen tilasta. Tarkoituksemme ei ole ollut maalata turhia uhkakuvia, ei synkistellä liikoja, mutta tosiasiatkin on kerrottava. Saaristomereltä nostamamme hapeton vedenpohjanäyte oli kamalaa katsottavaa ja etenkin hajultaan sanoinkuvaamatonta. Kuollut merenpohja ei ole hyvä asia.
Tärkein kysymys lienee, mitä tavallinen ihminen voi tehdä Itämeren hyväksi. Vastauksia on toki useita, mutta ehkä yksi suosikeistani on lisätä särkikalaa ja silakkaa omalle ruokalistalle. On laskettu, että syömällä yhden silakka-aterian viikossa neutralisoi omat jätevesipäästönsä.
Kun työpäivä Jukan ja Saijan apureina särkikalankalastajina on ohi, on aika tehdä niin kuin sanoo. Vetäydymme siis rantakalliolle kokkaamaan illallista itsellemme päivän saaliista. Listalla on kotimaisia vihanneksia sekä silakkaa, suutaria ja lahnaa…
Katso koko sarja Yle Areenasta:
EDIT: Sarjan ohjelmatiedot päivitetty 20.7.2020/Tiina Jensen
