Hyppää pääsisältöön

Kuinka nopeastii puroon heitetty roska kulkeutuu Itämereen?

Testasimme asiaa kahdella paikantimella, jotka vastasivat painoltaan puolityhjää limsapulloa.

Olemme Turun ammattikorkeakoulun ympäristötekniikan opiskelijoiden Oona Saukkoriipin ja Niklas Lindemanin sekä projektikordinaattori Eemeli Huhdan kanssa liikkeellä Kuninkojalla.

Se on Turun suurin kaupunkipuro.

Halusimme kokeilla, voisiko roskien kulkeutumista vesistöissä seurata satelliittipaikantimien avulla.

Pienet muovisäiliöihin pakatut laitteet ilmoittavat sijaintinsa tasaisin väliajoin ja niiden matkaa voi seurata tietokoneen selaimella tai puhelimeen asennetun sovelluksen kautta.

Vihreä pallo ilmestyy tietokoneen näytölle merkiksi siitä, että seurantaohjelma on löytänyt vielä kuivalla maalla sijaitsevan paikantimen.

Toinen "roskakin" näkyy kartalla. Se laskettiin läheisen Savijoen matkaan jo aikaisemmin aamulla.

– Näyttää, että laite on jäänyt johonkin kiinni, Niklas Lindeman huomaa. Toivomme, että myöhemmin iltapäivälle luvatut runsaat sateet sysäävät sen taas liikkeelle.

Ankea syysilmakaan ei estä kuvittelemasta, millainen viherkeidas puronvarsi lämpiminä vuodenaikoina on.

– Ihmiset pitävät puroja tärkeinä ja arvokkaina paikkoina ja niitä halutaan suojella, sanoo vesi- ja ympäristötekniikan yliopettaja Piia Leskinen Turun ammattikorkeakoulusta.

Leskinen on tutkinut ja seurannut alueen kaupunkipurojen ja hulevesien laatua vuosien ajan.

Puroja siis arvostetaan, mutta yksi ongelma niillä on: useat eivät edes tiedä niiden olemassaolosta.

– Kaupunkipuroja luullaan helposti ojiksi tai niitä ei vain huomata, sanoo Leskinen.

Moni hämmästyykin, kun selviää, että asuinalueen tai kauppakeskuksen takapihalta alkaa luontoarvoiltaan ja lajikirjoltaan monipuolinen alue.

Muiden purojen tapaan noin yhdeksän kilometrin pituinen Kuninkoja sivuhaaroineen tarjoaa tärkeitä sini- ja viherkäytäviä eläimille kuten taimenille ja erittäin uhanalaisille jokiravuille.

Niitä pitkin liikkuminen onnistuu turvallisemmin urbaanin ympäristön puristuksessa.

Kaupunkilaisille se tarjoaa lähiluontoa parhaimmillaan.

On aika laittaa toinenkin "roska" matkaan.

Aavistelemme paikantimen matkanteon tulevan kokemaan haasteita, sillä putkiosuudet ja tiheä kasvillisuus eivät anna armoa.

Purkki jää kellumaan aalloille kuin kaarnavene.

Virta nappaa siitä kiinni ja kuljettaa rivakasti eteenpäin.

Emme voi olla huomaamatta vedessä ja kuivan uoman penkereillä lojuvia roskia; lasinsiruja, puhelinkorttia vuodelta 2012, sähkölaitteen pistoketta johtoineen, osittain hajonneita muovipusseja ja -pulloja.

Kaikki nämä ovat kulkeutuneet yläjuoksulta.

Runsaiden sateiden myötä Kuninkojan virtaamavaihtelut ovat äkillisiä ja suuria. Vedenpinta voi nousta tunnissa jopa toista metriä.

Silloin myös roskatkin lähtevät liikkeelle.

Jos kadulle heittää roskan, se päätyy ennen pitkää hulevesiviemäreiden kautta kaupunkipuroon.― Piia Leskinen

Miten paikantimien matka on edistynyt? Joko meri alkaa lähestyä? Tarkistamme niiden sijainnin tietokoneelta.

Savijoella purkki pysyy yhä juntturissa.

Äsken matkaan lähetetty yksilö on ajautunut myös ongelmiin. Riennämme paikantimen avuksi ja tökkäämme sen uudelleen virran kuljetettavaksi.

Runsaat sateet auttaisivat laitteiden kulkua, mutta nyt taivaalta tulee ennusteista huolimatta vain kevyttä tihkua.

Kevyt karkkipatukan kääre kulkeutuisi luultavasti helpommin ja välttäisi esteet.

Päätämme useiden yritysten jälkeen uittaa purkkia hallitusti tietyillä osuuksilla puroa. Voimme verrata näitä tietoja aiempien testien kanssa.

Välipala- ja eväskääreet sekä juomapullot ja -tölkit ovat tyypillisimpiä kaupunkipuroihin päätyviä roskia.

Rakennustyömaiden styrox- ja eristelevyt leviävät tuulisella säällä helposti maastoon.

Myös erilaisten kauppa- ja teollisuuskeskittyminen muovijätettä löytyy purojen varsilta sangen paljon.

Valtaosa eli jopa 70-80% roskista on muovia, joka kulkeutuu, hautautuu tai jää muuten vain puron varrelle.

Muovi hajoaa ajan myötä, muuttuu mikromuoviksi ja ajautuu mereen.

Useat meriroskaongelmaa tutkineet hankkeet ovatkin paljastaneet, että merkittävä osa Itämeren päätyneestä roskasta on kulkeutunut sinne jokien kautta.

Siirrymme lopuksi vielä Turun satama-alueelle. Vastapäätä näkyy Ruissalo.

Kuninkoja on piilossa. Se virtaa alueen ali putkissa ja siltarummuissa kunnes lopulta laskee Saaristomereen.

Mutta mikä testin tulos lopulta oli?

Roskia edustavat lähettimet matkasivat purossa keskimäärin 600 metrin tuntivauhtia. Kuninkojan mittaisen yhdeksän kilometrin matkaan olisi mennyt siis noin 15 tuntia.

Mereen asti ne olisivat viimeistään huuhtoutuneet seuraavan suuren sateen tullen.

Vauhti ei ole päätähuimaava. Matka on silti silmänräpäys verrattuna roskan seuraaviin vuosisatoihin Itämeressä.

Pienilläkin teoilla on iso vaikutus. Tämä on siinä mielessä kiva ympäristöongelma, että tähän on helppo vaikuttaa itse.― Piia Leskinen