Matildan ja Kallen ystävyys on rakentunut vuosien kuluessa niin syväksi, että he ovat toisilleen sisarukset.
Kun nelivuotias Matilda saapui Etiopiasta Jyväskylään, hän oli yksin ja hämillään. Hänen omia vanhempiaan ei enää ollut ja isovelikin oli joutunut jäämään vanhaan kotimaahan.
Oli uudet vanhemmat, uusi maa ja uusi koti. Kaupungissa, jossa häntä katsottiin pitkään. Hän oli erilainen.
Pian Jyväskylään saapumisen jälkeen Matilda sai kummitädin. Kummitädin luona oli mukava käydä kylässä, sillä siellä asui tämän poika Kalle, jonka kanssa leikit sujuivat aina hyvin.
Tuntui, kuin Kalle ei olisi ollenkaan välittänyt siitä, että etiopialaistaustainen Matilda oli vähän eri näköinen kuin muut lapset sen ajan Jyväskylässä. Kalle ei katsonut häntä kuten monet ihmiset katsoivat, Kallelle hän oli ystävä.
Kallesta ja Matildasta tuli vuosien kuluessa toistensa parhaat ystävät, sellaiset, joihin voi luottaa kaikissa tilanteissa. Ajan myötä parivaljakko kasvoi yhteen niin tiiviisti, että Matilda alkoi kutsua Kallea veljekseen.
Kalle ei ole pelkästään hyvä ystävä, vaan hän on isoveljeni. Vaikka emme olekaan biologisesti sukulaisia, välillämme on niin vahva side, että olemme käytännössä sisaruksia.
Kallella, 37, on Downin syndrooma, joka vaikuttaa häneen erityisenä omistautumisena asiohin. Suorapuheinenkin Kalle on, hän sanoo asiat aina kuten ajattelee.
Se saattaa joskus aiheuttaa kommelluksia, mutta ainakin kaikille on selvää, mitä mieltä Kalle asioista on.
Sisarukset ovat nähneet yhdessä monet elämän käännekohdat - ja aikovat pysyä toistensa rinnalla aina. He ovat tukeutuneet toisiinsa elämän hyvinä ja huonoina hetkinä ja onnistuneet kääntämään oman erilaisuutensa vahvuudeksi.
Yhdessä he ovat voittamaton tiimi, joka ei anna minkään lannistaa. Positiivinen suhtautuminen elämään on heidän supervoimansa, jonka avulla kohdataan koko maailma.
"Kalle on ollut aina oma itsensä, eikä välitä, mitä muut ajattelevat. Sitä kaikkien ihmisten pitäisi oppia enemmän."
“Ystävyys Kallen kanssa on aitoa. Oikeastaan kaikki Kallessa on. Kalle on ollut aina oma itsensä, eikä välitä, mitä muut ajattelevat. Sitä kaikkien ihmisten pitäisi oppia enemmän, sillä silloin maailma olisi paljon mukavampi paikka.
Ihmisten pitäisi ylipäätään suhtautua elämään rennommin ja ennakkoluulottomammin.
Kalle tekee asiat niin kuin itse haluaa ja kaikkea hänen tekemäänsä leimaa aitous ja elämänilo. Kalle innostuu helposti asioista ja saa muutkin ihmiset innostumaan. ”
Matilda ja Kalle ovat olleet toistensa tuki ja turva tilanteissa, joissa erilaisuus olisi muuten voinut olla haaste. Aitous ja ystävällisyys kuljettavat parivaljakkoa eteenpäin, huumoria unohtamatta.
Kaksikko herättää huomiota kaikkialla missä liikkuu - oli sitten kyseessä lavatanssit, jääkiekkopeli tai jonkun artistin konsertti:
“Koska me molemmat olemme vähän erilaisia kuin useimmat muut suomalaiset, saamme osaksemme aika paljon katseita kulkiessamme yhdessä. Mutta me emme välitä siitä!"
Joskus Matilda pohtii elämää ja sen mukanaan tuomia tilanteita sekä haasteita. Silloinkin Kallen elämänasenteesta löytyvät oikeat ohjeet:
Kalle on opettanut minulle, että elämässä oikeasti tärkeitä ovat ihan pienet, tavalliset asiat ja että minä riitän juuri sellaisena kuin olen.
"Kalle on opettanut minulle, että elämässä oikeasti tärkeitä ovat ihan pienet, tavalliset asiat ja että minä riitän juuri sellaisena kuin olen. Ei tarvitse esittää mitään, vaan saa ja pitää olla aina oma itsensä.”
Nyt, kun Matilda on muuttanut opiskelemaan pääkaupunkiseudulle, tapaamisia järjestyy harvemmin, mutta joka kerta on yhtä hauskaa kuin aina ennenkin.
Sisaruussuhde on ja pysyy - ja jopa lujittuu pienen välimatkan myötä.
Näille ystävyksille sattuu ja tapahtuu, mutta parivaljakko kulkee elämässä iloisena eteenpäin, kommelluksista huolimatta - tai ehkä juuri niiden voimalla.
Kaikki kokemukset lujittavat sisarusten suhdetta, ovathan he kokeneet yhdessä koko tähänastisen elämänsä.
Vaikka uusi elämäntilanne onkin vienyt sisarukset eri puolille Suomea, Matilda haluaa muistuttaa Kallea siitä, että heidän välillään oleva side tulee säilymään aina.
Ja että Matilda ei suinkaan ole unohtanut veljeään, vaan ajattelee tätä jatkuvasti.
“Me olemme Kallen kanssa olleet yhdessä aina. Tämä eri kaupungeissa asuminen on ollut raastavaa, myös minulle, mutta erityisesti Kallelle."
Haluan Kallen tietävän, että olen täällä häntä varten, eikä välimatka vie pois sitä, mitä meillä on.
"Haluan Kallen tietävän, että olen täällä häntä varten, eikä välimatka vie pois sitä, mitä meillä on. Aidon ystävyyden ydin on se, että se ei katoa, vaikka emme aina näekään toisiamme.
Ystävyydestä kannattaa pitää kiinni, vaikka maailma joskus viekin eri suuntiin. Pitää olla unelmia, mutta myös ystäviä joiden kanssa jakaa elämän ilot ja surut.
Kalle on ollut mukanani koko elämän ja niin haluan olevan jatkossakin. Meidän sisaruussuhteemme ei ole biologinen, mutta se on aito. Sellaista aitoutta kokee harvoin ja siksi siitä pitää osata pitää kiinni,” sanoo Matilda.
Vaikka elämän tuulet vievät eri suuntiin, voi aina muistuttaa itseään siitä, mikä oikeasti on tärkeää. Ystävyys, joka on aitoa, kestää myös välimatkan.
