Tekstiilitaiteilija Anna Maija Aarras: Neulalla ja langalla voi luoda taidetta

Pitkän uran tekstiilitaiteilijan kapealla polulla kulkenut Aarras on rakastanut työtään intohimoisesti, vaikka astma on läpi elämän yrittänyt lannistaa ja rajoittaa taiteen tekemistä. Taide ja kiinnostus uuteen ovat kuljettaneet taiteilijaa niin Euroopan kuin Aasiankin maissa.

Kuusi kuvaa tekstiilitaiteilija Anna-Maija Aarraksen elämästä

Tekstiilitaiteilija Anna-Maija Aarras asuu Turussa synnyinkodissaan Kuuvuoren kupeessa yli sata vuotta vanhassa puutalossa. Talon yläkertaan on remontoitu hänen työhuoneensa, jonka parvekkeen ovesta siirtyvät suurikokoisetkin tekstiilitaideteokset näyttelyihin maailmalle.

Anna-Maija Aaraksen tie taiteentekijäksi alkoi jo varhain. Äiti Anni oli modisti ja työskenteli tekstiili- ja muotialan ammattilaisena. Isä oli kello- ja kultaseppä. Anna-Maija Aarras kasvoi käsillä tekemisen kulttuurin ja perinteen keskellä.

Oma taiteen tekeminen alkoi ensin kangaspuilla. Opiskeluvuodet Turussa ruotsinkielisessä Åbo hemslöjdslärerinne instituutissa antoivat rohkeutta toteuttaa taideteoksia kangaspuilla kutoen. Anna-Maija Aarras valmistui vuonna 1970, ja hänen ensimmäisen yksityisnäyttelynsä oli Turussa pari vuotta myöhemmin.

Äidin kanssa matkalla taas kerran sairaalaan tutkimuksiin. Jakkupukuun pukeutunut nainen kulkee lasta kädestä pitäen torin yli. Kuva: Anna-Maija Aarras, kotiarkisto Kuusi kuvaa,Anna-Maija Aarras

Sairaus haastanut taiteentekemistä läpi elämän

Hauras terveys on kuitenkin varjostanut tekstiilitaiteilijan elämää ja työskentelyä. Anna-Maija Aarras sairasti lapsuudessaan useamman vaikean keuhkokuumeen, joista myöhemmin oli seurauksena hankala astma.

- Tavallaan tämä sairaus on viitoittanut koko elämääni ja kaikkia vaiheita. Sairaus on opettanut sairastamisen, mutta myöskin olemaan yksin ja paikallaan, hän kuvailee sairauden tuomia vaikutuksia.

Terveyteen liittyvät vastoinkäymiset ovat opettaneet Anna-Maija Aarrasta taistelemaan ja löytämään uusia tapoja tehdä rakastamaansa työtä.

- Useasti salakuljetin villalankoja sairaalaan, mutta vihainen lääkäri löysi ne kätköistäni. Nehän vaikuttivat suoraan sairauteeni, muistelee Aarras hymyissä suin.

Ajan mittaan hän on suostunut siihen, että käyttää vain sellaisia materiaaleja, jotka sopivat paremmin hänelle itselleen, kuten silkkejä ja sametteja.

Anna-Maija Aarraksen, Sussi Henrikssonin ja Ann Sundholmin taiteilijaryhmä Salong +3:n teos Still Life herätti aikoinaan tuoreine ruokatarvikkeineen paljon keskustelua, jopa pahennusta. Salong +3 taiteilijaryhmän sinisävyinen vihanneksia ja sorkkia sisältävä installatio seinälle kiinnitettynä. Kuva: Henry Edman Anna-Maija Aarras,Kuusi kuvaa

Tekstiilitaiteen rajojen rikkoja

Anna-Maija Aarras on taiteilijana rohkeasti rikkonut tekstiilitaiteen rajoja. Hän on yhdistellyt materiaaleja ja ilotellut värileikeillä. Kotiateljeessaan hän leikkelee kankaita ja muistelee lapsuutensa kotoisen turvallisia ääniä, kun äidin sakset osuivat pöydän pintaan tämän leikatessa kankaita.

- Muistan hyvin, kuinka ennen kouluikää istuin pöydän alla ja ompelin nukenvaatteita. Äitini tuki aina käsillä tekemistä. Saimme ostaa erilaisia kankaita ja askartelumateriaaleja, Aarras kuvailee.

Koulussa Anna-Maija Aarras ei viihtynyt, vaikka käsityöt ja taideaineet olivatkin tärkeitä. Kansakoulun toisella luokalla hän kirjoitti aineen Mikä minusta tulee isona. Jo silloin hän aavisti, että hänestä tulee tekstiilitaiteilija.

Anna-Maija Aarras tapasi puolisonsa ja tyttärensä Talvikin isän kuvataiteilija Pierre Henrien Sveitsissä. Vaalea pitkätukkainen nainen ja ruskeasilmäinen hymyilevä mies pieni vauva sylissään. Kuva: Anna-Maija Aarras, kotiarkisto Anna-Maija Aarras,Kuusi kuvaa

Elämää ranskan kielen ja kulttuurin parissa

Ranskan kieli ja kulttuuri ovat olleet vahvasti läsnä Anna-Maija Arraksen elämässä. Suuri rakkaus astui 1970-luvulla hänen elämäänsä Sveitsissä, jossa hän tutustui ranskalaiseen kuvataiteilija Pierre Henriehin. Perustettuaan perheen hänen kanssaan ranskan kieli ja kulttuuri tulivat osaksi arkea. Kieli ja kulttuuri ovat edelleen vahvasti läsnä Anna-Maija Aarraksen elämässä tyttären ja tyttärentyttären myötä.

Gobeliinien kudontaa Pariisissa

Anna-Maija Aarras opiskeli 1980-luvulla useana vuonna Pariisissa gobeliinien kudontaa.

- Kulta-aikaa gobeliinien kudonnalle oli Aurinkokuninkaan aikana. Historian myötä Manufactures Nationales des Gobelins on mukautunut kulloisenkin hallitsijan tyylin mukaiseksi. Nyt Macronin aikakaudella saatettaisiin olla samoilla linjoilla kuin Aurinkokuninkaan, kuvailee Anna-Maija Aarras pariisilaisen gobeliinikoulun ja -tehtaan linjauksia.

Anna-Maija Aarras opiskeli Pariisissa useana vuonna gobeliinien kudontaa. Kaksi naista kutovat kangaspuilla gobeliinia. Kuva: Dante Frigo Anna-Maija Aarras,Kuusi kuvaa

Opiskelujaksot Pariisissa olivat myös käänteentekeviä Aarraksen taiteilijauralla.

-Tulin näiden jaksojen jälkeen rohkeammaksi ja tein ensimmäiset ei-kudotut teokseni. Se käänsi oman taiteentekemisen luonteen, kuvaille Aarras gobeliinitekniikoiden oppimisen ja Pariisin vaikutusta.

Japani ja Kiina ovat jättäneet jälkensä

Myös muiden maiden käsityöperinteet ja vaateompelun periaatteet ja tekniikat ovat kiinnostaneet häntä aina. Anna-Maija Aarras on oleskellut ja opiskellut Kiinassa ja Japanissa.

-Japanissa olen ollut pitkään ja useamman kerran. Itämaisessa ja etenkin japanilaisessa kulttuurissa uskotaan yksinkertaisuuteen niin muodon luomisessa kuin materiaalin suhteen, hän kertoo.

Japanissa hän tutki erityisesti vaateompelun ja vaatteen kantamisen periaatteita.

- Halusin opiskella, miten kimonoja tehdään ja koristellaan sekä miten niihin pukeudutaan. Pääsin erään kimonotaiteilijan yksityisoppilaaksi ja opin alusta alkaen, miten kimono
tehdään, miten siihen pukeudutaan ja miten sitä kannetaan, kertoo Anna-Maija Aarras.