Kuolemantanssia hevosen kanssa
Rohan Tallien turnajaiset vievät keskiaikaisen saippuaoopperan pyörteisiin
Kemiönsaaren Taalintehtaalla keskiaikamarkkinat huipentuvat Rohan Tallien näyttäviin turnajaisiin. Hurjat temput vaativat vuosikausien harjoittelun ja täyden luottamuksen hevosen ja ratsastajan välille.
Valkoinen lusitanianhevonen Brasil tanssahtelee areenalle. Sen selässä istuu punaiseen asuun pukeutunut Puolan lähettiläs Anielka Tarnowska.
Ollaan 1500-luvun puolivälin Ruotsi-Suomessa, vallassa on Juhana III.
Juhlitaan helavalkeita, eli toukojuhlia. Muinaiset suomalaiset polttivat tulia pahojen henkien karkottamiseksi keväisin, kun karja päästettiin laitumelle.
Nyt ei ole kevät, eikä keskiaika, vaan syyskuu vuonna 2019. Harmaalta taivaalta tihuttaa vettä. Yleisö unohtaa kuitenkin sateen, kun Rohan Tallien turnajaiset pääsevät vauhtiin.
Anielka Tarnowska, Anu Nuotio, toimii esityksen airuena eli juontajana. Ratsukon perässä areenalle astelee joukko soihtuja kantavia esiintyjiä, sekä kolme ritaria hevosineen.
Taitojaan turnajaisissa ovat mittelemässä tällä kertaa ritarit Klaus Fleming (Mikko Hokka), Akseli Kurki (Jaakko Nuotio) ja Hartikka Henrikinpoika (Kari Karjalainen).
He ovat kaikki oikeita keskiajalla eläneitä aatelisia sotapäälliköitä tai sotureita.
Hopeiset haarniskat hohtavat. Hevosille on puettu värikkäät loimet, caparisonit. Yleisö saa seurata läheltä, miten taitavasti ratsastajat ohjaavat hevosiaan, tulisoihtu tai ase toisessa kädessään.
Ratsukot kilpailevat muun muassa päiden (hedelmien) pudottamisessa, palavien renkaiden pyydystämisessä miekalla sekä palavan esteen yli hyppäämisessä. Turnajaiset huipentuvat vauhdikkaaseen peitsitaisteluun.
Jaakko ja Anu Nuotio perustivat Rohan tallit 15 vuotta sitten Kemiönsaarelle. Se on Suomen, ja koko maailmankin mittakaavassa ainutlaatuinen talli, joka on keskittynyt historialliseen ratsastukseen.
Historiallinen ratsastus eroaa muista ratsastuslajeista siten, että ratsastajan kädessä on yleensä joku ase. Hevosia ratsastetaan siis usein yhdellä kädellä tai ilman käsiä, pelkällä istunnalla ohjaten, ja aseella suoritetaan erilaisia tehtäviä.
Siksi hevoset koulutetaan toimimaan ratsastajan kanssa mahdollisimman pienillä avuilla eli merkeillä.
– Keskiaikainen ratsastus on eleetöntä. Se perustuu hevosen ja ratsastajan väliseen yhteistyöhön, Jaakko kertoo.
Tärkeää on myös luoda hevosen ja ihmisen välille kiinteä suhde, jotta hevonen voi luottaa ratsastajaansa stressaavissakin tilanteissa.
Kemiönsaaresta Rohanin väki lähtee hevosrekallaan keskiaikaisiin tapahtumiin, joita järjestetään ympäri Suomen keväästä syksyyn.
Tänä viikonloppuna ei tarvitse lähteä kauas. September Open -keskiaikamarkkinat järjestetään omalla kylällä, Taalintehtaalla, ja tapahtuma huipentuu turnajaisiin.
Keskiaikatapahtumien suosio on kasvanut vuosi vuodelta. Vihkiytyneet asianharrastajat eläytyvät keskiaikaan tarkasti. He luovat itselleen roolihahmon ja sille kokonaisen tarinan.
Keskiaikaan sukeltavien tapahtumien kautta myös suuri yleisö pääsee helposti eläytymään menneeseen maailmaan.
Ritarit valmistautuvat peitsitaisteluun. He laittavat kypärät päähänsä, ottavat peitset kainaloonsa ja asettuvat vastakkaisille puolille areenaa.
Hevoset kiihdyttävät täyteen laukkaan. Ritarit tähtääväät vastustajaansa peitset tanassa.
Jos he osuvat, peitsi napsahtaa poikki kuin kuiva oksa.
Enää ei hevosen selässä sodita, mutta historiallisessa ratsastuksessa pyritään yhä samanlaiseen rohkeuteen, taituruuteen ja eleettömyyteen kuin keskiajan taistoissa.
Jaakko ja Anu Nuotio kuvailevat kuinka täydessä turnajaisvarustuksessa oleva ritari on kuin pakkopaidassa hevosensa selässä.
Ritarin päässä on lähes umpinainen kypärä. Päällä ei ole juurikaan liikkumavaraa ja näkökenttä on hyvin rajoittunut, kuin kurkkisi avaimenreiästä.
Haarniska painaa 25–35 kiloa ja sen kanssa istutaan syvällä satulassa kilpi toiseen käteen sidottuna. Toisessa kädessä on kahdeksan kiloa painava peitsi.
Kun hevoset laukkaavat täyttä vauhtia toisiaan vastaan peitsitaistelussa, on niiden yhteenlaskettu vauhti 80 km tunnissa. Peitsen kärki on neljän metrin päässä ja se pitäisi saada osumaan kananmunan kokoiseen alueeseen.
Tavoitteena on osua vastustajaan niin, että peitsen mäntyinen kärki murtuu.
Taistelussa hyödynnetään hevosen voimaa. Ratsastajan tehtävänä on tietyillä liikkeillä ja oikealla ajoituksella välittää hevosen voima iskuihin ja toisaalta taas vaimentaa itseensä kohdistuvat osumat.
Jaakko ja Anu ovat tutkineet keskiaikaisia lähteitä, kuten portugalilaisen kuninkaan Dom Duarten kirjoituksia 1400-luvun puolivälistä, ja ammentaneet niistä oppeja omaan ratsastukseensa.
– Täydessä varustuksessa ne liikkeet, joita voi tehdä, ovat hyvin pieniä, eli yhteistyön hevosen kanssa on oltava saumatonta niin vähällä liikkumisella kuin mahdollista, kuvailee Anu.
Mutta kaikkein tärkeintä on kuitenkin rohkeus ja mielen hallinta.
– Dom Duartekin päättää aina tekstinsä samaan lopputulemaan ja se kuuluu näin: vaikka taistelussa menettäisi raajansa, täytyy säilyttää tyyneys ja ylpeys, toteaa Jaakko.
– Hevonen on pakoeläin, joten jos ratsastajan kierrokset alkavat nousta, hevonen aistii sen saman tien ja hermostuu.
Keskiajalla sotimista on kuvattu kuolemantanssiksi hevosen kanssa. Tanssipartnerina on hevonen ja tanssi päättyy siihen, että taistelun toinen osapuoli kuolee.
Hyvän sotaratsun kouluttaminen keskiajalla kesti kauan ja maksoi paljon. Saumattomasti toimivan yhteistyön harjoittelemiseen ja hiomiseen kului satoja tunteja.
Keskiajan kulttuurihistoriaan erikoistunut tutkija Hannele Klemettilä kuvaa kirjassaan Federigon haukka ja muita keskiaikaisia eläimiä, kuinka sotahevonen piti opettaa olemaan pelkäämättä taistelun melskettä.
Sen täytyi laukata suoraan kohti vihollista, mikä on saaliseläimelle täysin vastoin sen luonnollisia taipumuksia.
Nykytutkimuksen valossa näyttää siltä, että pitkälle koulutetut ratsukot eivät osallistuneet niin merkittävästi itse sotimiseen.
Sodankäynnin yleisin muoto olivat pitkät piiritykset, eivätkä ne tarjonneet ne tarjonneet ratsusotureille mahdollisuuksia nousta ratkaisevaan rooliin.
– Sotahevoset oli koulutettu tarkasti omaan tehtäväänsä. Usein turnajaisissa oli eri hevoset, jotka omasivat vielä hienostuneempia taitoja, Jaakko Nuotio selittää.
Nykyajan kouluratsastuksessa on paljon liikkeitä, jotka ovat peräisin keskiaikaisten sotahevosten koulutuksesta, kuten avotaivutus ja pohkeenväistö, sekä vaativammat piaffe, ja passage.
Piaffe ja passage vaativat hevoselta äärimmäistä kokoamista, eli painon siirtämistä takaosalle.
Piaffessa hevonen polkee paikallaan. Passagessa se ravaa hitaasti eteenpäin kuin leijuen ja voimakkaasti polviaan nostellen ja koukistaen.
Klemettilän mukaan 1300- ja 1400-luvuilla turnajaiset muistuttivat nykyajan suurimpia urheilutapahtumia. Niihin saavuttiin pitkien taipaleiden takaa. Taitavimmat ritarit elättivät itsensä turnajaisista saamillaan palkkioilla.
Turnajaiset kestivät useita päiviä ja ne houkuttelivat kauppiaita ja muuta ohjelmaa ympärilleen, vähän niin kuin nykypäivän keskiaikamarkkinoilla. Yleisö jännitti ritarien puolesta ja seurusteli toistensa kanssa.
Vaikka turnajaisissa oli tarkat säännöt ja aseet olivat tylsiksi hiottuja, silti taistelijat vammautuivat ja jopa menehtyivät.
Sotapäällikkö Klaus Fleming on raivoissaan. Hän on voittanut turnajaiset, mutta saanut selville, että Akseli Kurki on vikitellyt hänen sisartaan. Hän haastaa Kurjen kaksintaisteluun.
Miehet hyppäävät alas hevostensa selästä ja aloittavat miekankalistelun.
Tällä kertaa taistelu päättyy sopuun ja Fleming hyväksyy sisarensa sulhasen. Ritarit halaavat toisiaan ja kumartavat yleisölle hymyssä suin.
Rohan Tallien turnajaiset ammentavat historiasta, mutta mukaan on lisätty saippuaoopperaa ja sirkusta katsojien viihdyttämiseksi.
Esitys on lyhennetty puoleen tuntiin, kun keskiajan turnajaiset kestivät useita päiviä.
Muuten esityksissä pyritään mahdollisimman autenttiseen kokemukseen: haarniskat, aseet, asut ja hevosten varusteet ovat samanlaisia kuin keskiajalla.
Myös taistelulajit ovat samoja ja ritarit mittelevät taitojaan oikeasti. Voittajaa ei tiedetä etukäteen.
Varsinkin peitsitaistelu on hurjaa seurattavaa. Eturivin katsojat nostavat kätensä vaistomaisesti päänsä suojaksi, kun ratsukot laukkaavat täyttä vauhtia kohti toisiaan.
Jaakko kertoo, että vielä hurjempaa meininki on lajin kilpailuissa, joita järjestetään Suomessakin. Niissä pyritään kaikin keinoin saamaan mahdollisimman paljon pisteitä ja voittamaan muut kilpailijat.
Anu ja Jaakko kehittelevät uuden esityksen kahden vuoden välein. Esitystä suunnitellaan kuin mitä tahansa teatteriesitystä tai elokuvaa.
Ensin valitaan aihe ja henkilöt, sitten tehdään käsikirjoitus ja rakennetaan roolit esiintyjille ja heille sopiville hevosille.
Esityksiä kehittäessään pariskunta tutkii tarkasti historiallisia lähteitä ja kokeilee niiden oppeja käytännössä.
Jaakko toteaa, että keskiaikaa tutkineet historioitsijat eivät ole välttämättä olleet tekemisissä ollenkaan hevosten kanssa. Heidän tekstinsä eivät ole siis suoraan sovellettavissa käytäntöön.
– Kokeilemme ja tutkimme miten homma toimisi käytännössä. Työmme on siis osittain kokeilevaa arkeologiaa. Pyrimme siihen, että kaikki pienet yksityiskohdatkin olisivat samanlaisia kuin aikanaan keskiajalla.
Esityksen jälkeen yleisö saa tutustua hevosiin lähemmin. Ne seisovat kiltisti pienten lasten silitettävinä.
Hurjat sotaratsut tietävät, että esitys on ohi ja näyttävät taas lempeän ja rauhallisen puolensa.
Historiallinen ratsastus
Video: Rasmus Tåg
Egenland – yleisön matkaopas Suomeen kahdella kielellä
- Egenland on kaksikielinen televisio-ohjelma ja kulttuurimatkaopas, jossa yleisö päättää, mitä kulttuuri tarkoittaa.
- Tähän mennessä olette lähettäneet Egenlandille yli 4000 vihjettä vierailun arvoisista paikoista, henkilöistä ja tapahtumista. Niiden joukosta valitsemme kiinnostavimmat.
- Kohteet esitellään tässä netin matkaoppaassa suomeksi ja ruotsiksi. Kaikki kohteet ovat nähtävissä tällä kartalla.
- Egenlandin kaikki videot ovat katsottavissa Yle Areenassa.
- Seuraa meitä Instagramissa!
Kaisa Kumpula
Yle