Kukka Ström
Yle
Ruotsalaisille suositellaan huomattavasti harvemmin Itämeren silakan syöntiä kuin suomalaisille. THL:n tutkimusprofessori Hannu Kivirannan mukaan mahdolliset vähäisetkin haittavaikutukset, jotka voisivat syntyä silakan dioksiinipitoisuudesta, peittyvät terveyshyötyjen alle.
Suomalainen leffavieras saattoi hieraista silmiään, jos sattui käymään elokuvissa länsinaapurissa muutamia vuosia sitten. Salin pimentyessä mainosten joukossa näytettiin Ruotsin elintarvikeviraston, Livsmedelverketin videota, jonka otsikkona oli "Kaikki kala ei ole terveellistä". Videolla kerrottiin, ettei riskiryhmien, eli lasten ja hedelmällisessä iässä olevien, pitäisi syödä Itämeren silakkaa kuin 2–3 kertaa vuodessa, muiden korkeintaan kerran viikossa.
Suomen Ruokavirastossa suositukset ovat hyvin erilaiset: riskiryhmiin kuuluvien suositellaan syödä isoja, yli 17 senttisiä silakoita korkeintaan 2 kertaa kuukaudessa, mutta muut saavat syödä ilman rajoituksia.
Videokampanja näkyi myös SVT:n kanavilla, ja Ruotsin elintarvikevirasto perusteli näkyvää kampanjaansa sillä, että liian harva tietää kalojen sisältämien ympäristömyrkkyjen vaaroista.
Samaan aikaa suomalaiset saivat popsia silakoita kymmenkertaisen määrän.
THL:n tutkimusprofessori Hannu Kivirannan mukaan ruotsalaisilla on lähtökohtaisesti ollut tiukempi asenne dioksiineja kohtaan. Kun Ruotsissa rajoituksia on asetettu koko väestölle, Suomessa on päätetty suojella herkkiä väestöryhmiä, ja rajoituksia on annettu vain lapsille ja lisääntymisiässä oleville.
Ruotsissa asenteeseen on voinut vaikuttaa muun muassa se, että heillä on saatavilla myös Pohjanmeren kalalajeja, ja näin ollen heillä on helpompi tehdä kireämpiä suosituksia.
– Suomessa ei ole haluttu vaarantaa jo valmiiksi vähäistä silakan kulutusta. Silakassa olevat haitta-ainepitoisuudet ovat koko ajan laskemassa, ja silakan syönnistä on selkeästi enemmän terveyshyötyä kuin mahdollista haittaa, Kiviranta sanoo.
Dioksiinit ovat yhteisnimitys yli 200:lle kemikaalille, joista 17 on myrkyllisiä ja siksi erityisen kiinnostavia. Hankalia näistä dioksiineista tekee se, että ne ovat rasvaliukoisia ja erittäin kestäviä. Ne kertyvät rasvakudokseen ja maksaan, eivätkä poistu ihmiskehosta välttämättä koko elinaikana; Dioksiinien puoliintumisaika on puolesta vuodesta 70 vuoteen. Edes raju laihduttaminen ei auta, sillä dioksiinit siirtyvät sujuvasti jäljelle jäävään rasvaan.
Dioksiinit eivät poistu ihmiskehosta välttämättä koko elinaikana.
Dioksiinit ovat syntyneet jätteenpoltossa, metalliteollisuudessa, paperin ja sellun tuotannossa sekä muun muassa kloorifenolin käytöstä. Kloorifenolia on käytetty sahoilla estämään puun sinistymistä sahauksen jälkeen ja monilla saha-alueilla dioksiini on päässyt maaperään. Suomessa on arvioitu olevan 800 saastunutta saha-aluetta, joissa 250 tilanne on paha.
Jos maaperän antaa olla rauhassa, dioksiineista ei siellä sinällään ole haittaa, sillä se ei esimerkiksi liukene pohjaveteen. Suureksi harmiksi sahat ovat olleet usein kauniilla paikoilla vesistöjen rannoilla ja kaupungit ovat laajentuneet ajan saatossa niiden ympärille. Näin on esimerkiksi Lappeenrannassa, Joensuussa ja Iisalmessa. Pintamaan vaihtamiseen on jouduttu käyttämään kymmeniä miljoonia euroja, jotta alueille on voitu rakentaa.
Maassa olevasta dioksiinista ei ole kuitenkaan todettu aiheutuvan altistuksia, vaan suurin dioksiinin lähde on ravinto, ja erityisesti Itämeren silakka.
Hurjimmillaan dioksiinia oli Itämeressä 1960-luvulla. Kun teollisuuslaitosten savukaasuja alettiin puhdistaa ja kloorattujen torjunta-aineiden valmistus ja käyttö hiipui, silakoiden dioksiinipitoisuudet lähtivät laskuun. Viimeisen 40 vuoden aikana pitoisuudet ovat pienentyneet 80 prosenttia. Nykyään alle 19 senttiset silakat alittaa EU:n asettamat raja-arvot kirkkaasti ja ennusteen mukaan muutaman vuoden kuluttua niin käy myös alle 21 senttisille silakoille.
Muutos on ollut ilahduttava erityisesti kalataloudelle, sillä yli 17 senttistä silakkaa ei ole saanut viedä Suomesta ulkomaille dioksiinipitoisuuden vuoksi. Lähes kolmasosa silakkasaaliista on yli 17 senttistä.
Nykyään alle 19 senttiset silakat alittavat EU:n asettamat raja-arvot kirkkaasti.
Dioksiineja pidetään vaarallisina myrkkyinä, sillä niiden on todettu aiheuttavan lasten hampaiden kehityshäiriöitä, siemennesteen laadun heikkenemistä ja klooriaknea, joka on märkänäppyläinen ihottuma. Lisäksi dioksiinien epäillään aiheuttavan syöpää.
Klooriakne tuli tunnetuksi vuonna 2004, kun Ukrainan presidenttiehdokas Viktor Juštšenko yritettiin myrkyttää dioksiinilla. Juštšenkon kasvot muuttuivat harmaiksi ja finnisiksi, talirauhasen seinämät alkoivat kasvaa ja tukkiutuivat, tali kerääntyi paakuksi ihon alle. Tällaiseen reaktioon tarvitaan erittäin suuri annos dioksiinia, joka on silakkaa syömällä täysin mahdotonta.
Kivirannan mukaan dioksiinin kriittisin haittavaikutus kohdistuu lisääntymisterveyteen. Suuri altistuminen dioksiineille sikiökauden tai imetyksen aikana voi vaikuttaa poikien siittiöiden lukumäärään ja siemennesteen laatuun aikuisina. Sen vuoksi silakan syöntirajoitukset kohdistuvat erityisesti lisääntymisiässä oleviin.
Dioksiinien on todettu myös aiheuttavan hampaiden kehityshäiriöitä. 1980-luvulla imetetyillä lapsilla havaittiin tutkimuksissa kiillevaurioita 6–7-vuotiaina ja tämä pystyttiin yhdistämään dioksiinialtistukseen. Sama vaikutus havaittiin myös eläinkokeilla. Nykyisin äidinmaidon dioksiinipitoisuudet ovat kuitenkin laskeneet niin paljon, ettei vaikutusta hammaskiillevaurioihin enää havaita.
Silakan syönti ei lisää syöpäriskiäkään, sillä syöpäriski on kohonnut ainoastaan suuren, lähinnä työperäisen dioksiinialtistumisen seurauksena. Niin suuriin pitoisuuksiin silakka ei yltänyt edes 70-luvulla, jolloin dioksiinipitoisuudet olivat moninkertaiset ja silakkaa syötiin paljon enemmän kuin nykyään.
– En vähättele silakan dioksiinien mahdollisia vaikutuksia, mutta on kuitenkin ollut vaikeaa selkeästi havaita dioksiinien aiheuttamaa terveyshaittaa tässä väestössä, Kiviranta toteaa.
Se sijaan silakan terveyshyödyt ovat kiistattomia.
Silakassa on hyviä valkuaisaineita, omega-3-rasvahappoja, seleeniä, kivennäisaineita, D-vitamiinia ja muita vitamiineja. Kalan hyvät rasvahapot ovat tärkeitä muun muassa sydän- ja verisuonisairauksien ja tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä.
Vähäisetkin haittavaikutukset, jotka voisivat syntyä silakan sisältämästä dioksiinista, peittyvät terveyshyötyjen alle.
Terveysvaikutuksista huolimatta silakan syöminen vähenee vuosi vuodelta. Kun 1980-luvun alussa suomalaiset söivät silakkaa yli 30 miljoonaa kiloa, nykyinen kulutus on enää kymmenesosa siitä, 3,5–4 miljoonaa kiloa.
Siispä: Jos olet lapsi tai hedelmällisessä iässä, syö isoa, yli 17 senttistä silakkaa vain 1–2 kertaa kuussa. Pienempiä silakoita voit syödä useammin, niille ei ole rajoituksia.
Jos olet ylittänyt lapsentekoiän, saat syödä kaiken kokoista silakkaa niin paljon kuin sielu sietää. Se on hyödyllistä sekä itsesi että Itämeren kannalta.
Voit valita sopivan silakkareseptin täältä.
