Näin väittää Irja, 71, miehelleen Stig-Björnille. Sairaus antaa armollisen suojan sairastuneelle itselleen, mutta on raskasta läheisten kestää.
Stig-Björn ja Irja ryhtyivät seurustelemaan jo yli 50 vuotta sitten.
– Me tavattiin Lontoossa 1966, Merimieskirkossa. Kaikki suomalaiset nuoret, jotka olivat Lontoossa siihen aikaan, tulivat kirkolle, koska siellä oli sauna, helsinkiläinen Stig-Björn muistelee.
– Siitä lähdettiin sitten pubiin ja pikkuhiljaa sitten siitä…
– Mä rakastin sua, Irja keskeyttää ja katsoo lempeästi miestään.
– No et sä ihan heti, Stig-Björn naurahtaa yhdessä Irjan kanssa.
Rakkaudeksi ystävyys kuitenkin muuttui ja 1973 he menivät naimisiin.
Unohtunut Alzheimer
Stig-Björn on Alzheimeria sairastavan vaimonsa omaishoitaja. Päällisin puolin vieras ei ehkä huomaisi Irjan olevan muistisairas. Hän seuraa keskustelua ja osallistuukin siihen hetkittäin.
Jossain vaiheessa kuitenkin huomaa, että Irjan ajattelu ei ole enää kovin selkeää.
Muistisairaudesta puhuttaessa Irjalla on selkeä mielipide.
– Ei mulla enää Alzheimeria ole, Irja sanoo.
– No onhan sulla, ei se mene pois.
– Ei vai...ah. Mun mielestä mulla ei ole, Irja sanoo hiukan hämmentyneenä ja naurahtaa.
– On sulla, ikävä kyllä, ihan loppuun asti, joutuu puoliso vastaamaan.
– Oonko koskaan saanut lääkitystä? Irja haluaa vielä tietää.
Joka kolmannen ikäihmisen sairaus
Suomessa sairastuu erilaisiin aivoja rappeuttaviin muistisairauksiin joka vuosi yli 14.000 ihmistä. Heitä on maassamme kaikkiaan hieman alle 200.000. Koska ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa, myös tämän muistisairaiden määrä lisääntyy. Joka kolmas yli 65-vuotias ilmoittaa kärsivänsä muistioireista.
Irjan muistisairaus diagnosoitiin seitsemisen vuotta sitten. Stig-Björn kertoo, että hän on huomannut puolison sairauden etenemisen nyt vain kiihtyvän.
– Ei tämä parempaan suuntaan mene, vaan huonompaan. Loppukesästä huomasin, ettei Irja oikein tiedä enää, miten tulee lämmintä vettä. Minun täytyi näyttää, että tästä tulee lämmintä ja täältä kylmää.
– Oliko se täällä meillä kotona? Irja haluaa varmistaa.
Lukeminen yhdistää
Sairauden luonteesta johtuen Irja ja Stig-Björn viettävät paljon aikaa yhdessä kotona. Kumpikin pitää lukemisesta ja asunnon kirjahylly onkin varsin mittava johtuen pitkälti Stig-Björnin työhistoriasta kirjakaupassa. Irja jaksaa edelleen lukea, mutta hän ei välttämättä muista, mitä kesken olevassa kirjassa on tapahtunut.
Eläkeikään liittyneet haaveet matkailusta ja saaristomökillä pitkien ajanjaksojen asumisesta on täytynyt jättää. Irja jaksaa vielä jonkin verran kyläillä, mutta kotona tutussa ympäristössä oleminen on heille molemmille helpompaa.
Kun Stig-Björn lähtee hetkeksi asioille, hän muistuttaa Irjaa, ettei tämä saa vastata puhelimeen, jos siinä ei lue tuttua nimeä. Hän on ollut kovin helppo asiakas erilaisille puhelinmyyjille.
Kissa jää Irjan seuraksi puolison asioinnin ajaksi. Irja tykkää seurata lemmikkinsä touhuja.
"Paska jätkä olisin, jos nyt jättäisin."
Stig-Björnin vastuulla on hoitaa koko kodin taloustyöt. Jos Irja siivoaa, joutuu puoliso etsimään tavaroita pitkäänkin ja ne saattavat löytyä aivan vääristä paikoista.
– Minulta kysytään usein, että miten jaksat. Raskastahan tämä on, mutta kyllähän mä nyt jaksan. Kun on ollut 50 vuotta yhdessä, niin onhan se minun velvollisuuteni hoitaa Irjaa. Paska jätkä olisin, jos nyt jättäisin.
– Irja oli viikon hoivakodissa ja hän viihtyi siellä hyvin. Minusta vain tuntui oudolta olla kotona yksin, kun on tottunut kuuntelemaan yhdessä viikon toivottuja radiosta.
Stig-Björnille vaikeinta on ollut seurata miten aiemmin seurallinen, älykäs ja monenlaisissa asioissa aktiivisena ollut puoliso muuttuu sairauden vuoksi ja ikään kuin katoaa.
– En ole mitenkään valmistautunut tulevaisuuteen. On vain mentävä päivä kerrallaan.
Stig-Björnin ja Irjan tarinaa voit seurata Elossa 24 -ohjelmassa keskiviikkona 15.1. Yle TV1, klo 20 ja Yle Areenassa.
Kirjoittanut: Eeva Rantanen (ITV Studios Finland)
Lähde: kaypahoito.fi
