Hyppää pääsisältöön

Juustomestari Peter Dörigin kaipuu varpaanvälijuustoihin sai hänet avaamaan juustolan Suomeen

Sveitsiläiseen juustomestareiden sukuun syntynyt Peter Dörig tottui olemaan jo lapsena aamusta iltaan kotijuustolassa, missä isä valmisti juustoja. Hänestä oli luontevaa hankkia juustomestarin koulutus, vaikka mieluiten hän ajoi rekkaa Kaspianmeren toisella puolen. Nykyään Peter Dörigin suomalaisessa juustolassa valmistuu käsityönä erikoisjuustoja.

Juustonvalmistusprosessi ei ole muuttunut vuosien varrella paljonkaan, mutta työtä on kevennetty. Nykyään käytetään pumppuja maidon siirtoon ja vaunuja juustojen liikutteluun.

– Lapsuuteni oli hienoa aikaa, vaikka työtä oli paljon. Isä piti 40 työvuoden aikana ehkä muutaman kerran vapaata. Hän teki töitä seitsemän päivää viikossa, 365 päivää vuodessa, mutta muutoin elämä 1970-luvun Sveitsissä oli rauhallista ilman kännyköitä.

Pienessä Leuteneggin kylässä varttunut Peter Dörig kasvoi viisilapsisessa perheessä.

– Jos joku meistä lapsista teki jotakin tuhmaa, oli rangaistus viikko ilman juustoa!

Peterin sisarukset toimivat - yhtä veljeä lukuun ottamatta - juustoalalla. – Sanon aina, että meidän perheessä on yksi musta lammas, josta tuli poliisi, nauraa Peter.

Sveitsiläistyyppisiä, puolikovia ja pehmeitä juustoja

Vuonna 2006 alkoi Suomessa lähiruokabuumi, mikä avitti Peter Dörigin juustojen kysyntää.

– Alkuvuodet olivat hauskoja, haastavia ja opettavaisia, sillä meillä oli lähinnä idea eikä edes liiketoimintasuunnitelmaa juustolan varalle. Eräs juustokauppias kysyi, miksi en valmistaisi itse juustoja, kun olen ammattilainen ja ikävöin varpaanvälijuustoja, muistelee Peter.

Peter Dörig perusti ensimmäisen juustolansa Mouhijärvelle, mutta nykyään toiminta jatkuu Sastamalan Häijäässä. Uudessa juustolassa tuotanto on jopa kuusikertaistunut.

– Ensimmäiset juustot valmistuivat vuonna 2003. Hymy on syystäkin leveä.

– Parasta juustonvalmistuksessa on se hetki, kun juusto on jo kuluttajan pöydällä. Asiakas leikkaa palan, laittaa sen suuhunsa ja kasvoille leviää hymy, sanoo Peter.

Rekkamiehen ammatissa

Pienenä poikana Peter Dörig syttyi rekkoihin ja seikkailuihin.

– Katselin olohuoneen ikkunasta, kun jätkät peruuttivat täysperävaunurekkoja iltaisin pimeässä meidän sikalan ja juustolan taakse. Kun sitten kuulin rekkamiesten kertomuksia kaukaisista maista, päätin, että minäkin haluan ajaa rekkaa isona.

Parasta rekan ajamisessa oli seikkailumieli, vapaus ja esimerkiksi uusien maiden näkeminen.

Pian Peter Dörig sytytti kipinän rekanajamiseen myös sveitsiläiseen ystäväänsä Reto Bantliin. Miehet tulivat vuonna 1996 Suomeen, mistä kumpikin innostui ajamaan pitkiä rekkareittejä aina Kazakstaniin asti.

– Vaikka Retolle kävi niin kuin kävi, hienompaa ei voi rekkamiehellä olla kuin Venäjällä, sillä työ oli hyvää ja haastavaa.

Reto Bantlin seikkailu jäi kuitenkin lyhyeen. Hänet tapettiin Kazakstanissa, ja rekan perävaunu varastettiin. Silloin Peter päätti jäädä Suomeen selvittämään Reton kohtaloa. Neljän pitkän vuoden jälkeen Peter toi ystävänsä ruumisarkussa Sveitsiin.

Rakkaudesta suomalaisnaiseen, juustoihin ja perinteisiin

Vuonna 2000 Peter Dörig tapasi Häijään markkinoilla kauniin Jennin, josta tuli pian hänen vaimonsa. Kun Mouhijärven juustolan toiminta loppui, siirtyivät Peter ja Jenni uuteen haasteeseen.

Uusi juustola avattiin Häijään liikenneympyrän kupeeseen vuonna 2018. Mukana uuteen paikkaan muuttivat myös Vilho-, Hilma- sekä Savu-Hilma-juustot, jotka ovat saaneet nimensä 100 vuotta sitten eläneiden henkilöiden mukaan.

– Tarina kertoo, että Vilho oli Sastamalan metsätorpan vahva ja rauhallinen isäntä, joka piti pienen perheen työllään elossa. Kipakka Hilma emännöi kotia ja torppaa. Hän huolehti perheestä ja yhdestä lehmästä. Kerran viikossa Hilma pääsi savusaunaan, joten Savu-Hilma on saanut tästä nimensä, kuvailee Peter.

Parasta kaikessa on uudet haasteet ja yrittäminen

Peter Dörig sai juustokulttuurin kehittämisestä ansaitun huomion, kun Suomen juustonvalmistajien yhdistys antoi hänelle vuoden juustomestarin tittelin vuonna 2016 ensimmäisenä pienenä juustonvalmistajana.

Sveitsiläiset juustot ovat maailmankuuluja, ja tarinan mukaan juuri sveitsiläinen juustomestari Rudolph Klostner aloitti juustonvalmistuksen Suomessa vuonna 1856 Sippolan kartanossa.

– Onhan se on ollut etu minulle, että olen nimenomaa sveitsiläinen, arvioi Peter kilpailuvalttiaan muihin juustonvalmistajiin nähden.