Hyppää pääsisältöön

Daniel Herskedal jättää raja-aitoja ylitettäväksi

Kun strategisesti viisas levyjätti Naxos julkaisee norjalaisen jazz-tuubistin sävellyksiä, siihen täytyy olla syy. Osan selittää levyn takakansi, jossa komeilee norjalaisten kulttuuritukijoiden logoja, mutta pääasiassa Naxos kai ajattelee, että Daniel Herskedalissa on taidemusiikin tulevaisuus. Hänen teoksensa Behind the Wall (Muurin takana) onkin muodikasta ja ymmärrettävää musiikkia, muttei ongelmatonta.

Daniel Herskedal: Behind the Wall
Daniel Herskedal: Behind the Wall Uudet levyt

Kahdeksaan karaktärikappaleeseen jakautuva Behind the Wall sai innoituksensa matkasta Syyrian, Libanonin ja Palestiinan läpi. Herskedal halusi musiikillaan kunnioittaa alueen ihmisten ikiaikaista kulttuuria ja peräänantamattomuutta tuhon keskellä. Herskedal on aiemminkin flirttaillut lähi-idän musiikkien kanssa omissa yhtyeissään, joissa jazz-ydintä sävytetään taidemusiikilla. Sellaiselle myös Behind the Wall on sävelletty, mutta levyllä kuullaan versio oboelle, sellolle ja pianolle. Läpinäkyvä kokoonpano paljastaa, ettei Herskedal ole pystynyt täysin erkaantumaan taidemusiikin kolonialistisista lähi-itä-kliseistä. Intonaatiot, rytmit ja rakenteet viittaavat vieraaseen kulttuuriin yksiulotteisesti.

Herskedal säveltää taidemuusikoille riittävän tarkasti ja näkemyksellisesti, mutta silti uskon, että tavanomaisemmalla fuusiojazz-yhtyeellä Behind the Wallin kappaleista saisi enemmän irti - kulmikkaat siirtymät pyöristyisivät, rytmi alkaisi elää ja ontto tekstuuri saisi täytettä improvisatorisesta reagoinnista. Lisäksi Herskedalin oma soitin tuuba pehmentäisi melodian räikeyttä, vaikka oboessa toki on kliseinen käärmeenlumoussävy.

Levyllä soittavat Elin Torp Meland, Kjell Magne Robak ja Gro Merete Hjertvik ovat taitavia ja monipuolisia yhteisömuusikoita, joilla on kokemusta eri musiikeista. Mutta Herskedal on jättänyt heille kaksi korkeahkoa genreaitaa ylitettäväksi - taidemusiikista jazziin ja lännestä itään.

En epäile etteikö taidemusiikin tulevaisuus olisi Daniel Herskedalin Behind the Wall -teoksen suunnassa, mutta sinne päästäkseen pitää ratkaista haasteet vielä paremmin kuin tällä levyllä.

Daniel Herskedal: Behind the Wall. - Elin Torp Meland, oboe, Kjell Magne Robak, sello, ja Gro Merete Hjertvik, piano. (Naxos, 8.574189)

Kuuntele Uudet levyt 14.1.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Kokkolalaiset herättävät vanhan amatöörimusiikin eloon - taas

    Levyarvostelu

    1770-luvulla Kokkolan kirkkoherra Anders Chydenius perusti pappilaansa pikkuisen amatööriyhtyeen ja keräsi sille pikkuisen nuottikokoelman. Euroopan mittakaavassa Chydenius oli perifeerinen harrastelija, mutta Suomessa hän oli valistusvisionääri aikaansa edellä. Ei ihme että Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on intoutunut levyttämään kotikaupunkinsa erikoista nuottikokoelmaa, olkoonkin että musiikillisesti kyse on harmittomasta viihteestä harrastelijoille.

  • Karlsons säveltää ryhtiä mystiseen minimalismiin

    Levyarvostelu

    Latvian radiokuoro on melkeinpä maailman paras kuoro, eikä ihme että Ondine julkaisee sen levyjä minkä ehtii. Kuoro on taltioinut perusohjelmistoa ansiokkaasti, mutta viime aikoina sekaan on eksynyt ohuenpuoleista tunnelmamusiikkia Baltiasta. Siksi suhtauduin epäilyksellä uuteen Juris Karlsonsin musiikkia esittelevään levyyn. Mutta tuntematon latvialainen paljastui dynaamiseksi, omaääniseksi säveltäjäksi, joka säveltää jopa mystiseen minimalismiin ryhtiä ja värejä.

  • Varhainen käyrätorvi laulaa kotoisasti

    Levyarvostelu

    Reilu vuosi sitten intoilin luonnontorvitaituri Alec Frank-Gemmillin levystä, jolla hän soitti varhaisia virtuoosikonserttoja käyrätorvelle. Ursula Paludan Monbergin uutuuslevy sisältää hieman myöhäisempää ja melkoisesti helpompaa ohjelmistoa, mutta kuulostaa yhtä aristokraattiselta, ja täydentää oivallisesti kuvaa luonnontorven kehityksestä.

  • Kyykkyviulismia vuonna 2020?

    Levyarvostelu

    Kunnianarvoisalla Deutsche Grammophon -yhtiöllä on pitkät perinteet myös crossover-taidemusiikissa. Sektorin uusin tuote on norjalainen viulisti Mari Samuelsen, jolta DG julkaisi tuplalevyn jo viime vuoden puolella. Minulta on kestänyt hetkisen päästä selville levyn tarkoitusperistä, mutta loppujen lopuksi kyse on vain kyykkyviulismin päivittämisestä 2020-luvun taidemusiikkimuotiin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua