Hyppää pääsisältöön

Luuttumusiikkia kreivin ajalta

1600-luvun puolivälissä syntynyt Jan Antonin Losy sattui olemaan Losinthalin kreivi ja vieläpä varoissaan. Siksi hän sai rauhassa soitella luuttua koko ikänsä. Jakob Lindbergin asema luutistina ei ole yhtä turvattu, mutta etuoikeus on kai sekin, että voi levyttää BIS-yhtiölle Losyn sävellyksiä.

Jakob Lindberg / Jan Antonin Losy
Jakob Lindberg / Jan Antonin Losy Uudet levyt

Aikalaisten mukaan Losinthalin kreivi saavutti luutistina ja säveltäjänä ammattitason. Mutta koska hänen ei tarvinnut julkaista teoksiaan myytäväksi, ne levisivät käsikirjoituskopioina nuottikirjoihin ympäri Eurooppaa. Levytystä varten Lindberg on haalinut Losyn teoksia eri tahoilta ja yhdistellyt ne tyylinmukaisiksi sarjoiksi, sovittaen ja tulkiten ja välillä säveltäen.

Lindberg on näkemyksellinen muusikko ja tekee kaikkensa Losyn eteen, mutta kenties levy ei näytä kreivin musiikkia parhaassa valossa, koska painamista varten hän varmaankin olisi hionut teoksiaan lisää. Kulttuurisesti ja ajallisesti etäisten sävellysten laatua on usein vaikea arvioida, mutta oman tuntumani mukaan Losyn teokset eivät pärjää vertailussa esimerkiksi Weissiin, joka vaikutti samalla alueella. Weissin teokset ovat täynnä toisiinsa punoutuvia tunteita ja valon ja varjon vaihtelua, kun taas Losyn musiikissa on oppineen tyylitietoisuuden ja leppeän soittelun leima.

Toki myönnän että sokkotestissä tuskin erottaisin saksalaisia luuttumestareita toisistaan. Levyn selvin ansio onkin levollisessa tunnelmassa, jonka osaltaan luo myös Lindbergin käyttämä jumalainen, ikivanha luuttu. Melodiakielten lempeä kirkkaus on omaa luokkaansa, mutta erityisesti nautin bassoäänten mattapintaisuudesta ja lyhyestä soinnista, joka selventää harmonioita.

"Note d'oro". Jan Antonin Losy: Luuttumusiikkia. - Jakob Lindberg. (BIS-2462)

Kuuntele Uudet levyt 14.1.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Kokkolalaiset herättävät vanhan amatöörimusiikin eloon - taas

    Levyarvostelu

    1770-luvulla Kokkolan kirkkoherra Anders Chydenius perusti pappilaansa pikkuisen amatööriyhtyeen ja keräsi sille pikkuisen nuottikokoelman. Euroopan mittakaavassa Chydenius oli perifeerinen harrastelija, mutta Suomessa hän oli valistusvisionääri aikaansa edellä. Ei ihme että Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on intoutunut levyttämään kotikaupunkinsa erikoista nuottikokoelmaa, olkoonkin että musiikillisesti kyse on harmittomasta viihteestä harrastelijoille.

  • Karlsons säveltää ryhtiä mystiseen minimalismiin

    Levyarvostelu

    Latvian radiokuoro on melkeinpä maailman paras kuoro, eikä ihme että Ondine julkaisee sen levyjä minkä ehtii. Kuoro on taltioinut perusohjelmistoa ansiokkaasti, mutta viime aikoina sekaan on eksynyt ohuenpuoleista tunnelmamusiikkia Baltiasta. Siksi suhtauduin epäilyksellä uuteen Juris Karlsonsin musiikkia esittelevään levyyn. Mutta tuntematon latvialainen paljastui dynaamiseksi, omaääniseksi säveltäjäksi, joka säveltää jopa mystiseen minimalismiin ryhtiä ja värejä.

  • Varhainen käyrätorvi laulaa kotoisasti

    Levyarvostelu

    Reilu vuosi sitten intoilin luonnontorvitaituri Alec Frank-Gemmillin levystä, jolla hän soitti varhaisia virtuoosikonserttoja käyrätorvelle. Ursula Paludan Monbergin uutuuslevy sisältää hieman myöhäisempää ja melkoisesti helpompaa ohjelmistoa, mutta kuulostaa yhtä aristokraattiselta, ja täydentää oivallisesti kuvaa luonnontorven kehityksestä.

  • Kyykkyviulismia vuonna 2020?

    Levyarvostelu

    Kunnianarvoisalla Deutsche Grammophon -yhtiöllä on pitkät perinteet myös crossover-taidemusiikissa. Sektorin uusin tuote on norjalainen viulisti Mari Samuelsen, jolta DG julkaisi tuplalevyn jo viime vuoden puolella. Minulta on kestänyt hetkisen päästä selville levyn tarkoitusperistä, mutta loppujen lopuksi kyse on vain kyykkyviulismin päivittämisestä 2020-luvun taidemusiikkimuotiin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua