Hyppää pääsisältöön

Pianon aatelinen pysyy (ja paranee vähän)

Angela Hewitt tunnetaan Bach-pianistina, ja hän levytti Bachin tärkeimmät kosketinsoitinteokset Hyperion-yhtiölle jo 90-luvulla. Viime vuosina Hewitt on palannut Bachin pariin uudella innolla ja päätynyt myös tekemään uusintalevytyksen kuudesta partitasta. Yleensä uusintalevytyksiä markkinoidaan tulkinnan perusteellisella muuttumisella, mutta Hewitt on fiksu ja asettelee saatesanansa varovaisesti. Vertailun perusteella kehitystä on silti tapahtunut - vieläpä parempaan.

Hewitt / Bach
Hewitt / Bach Uudet levyt

Levyttäessään Bachin partitat ensimmäisen kerran vuonna 1996 Hewitt oli jo kuuluisa harkitusta ja tarkasta Bach-soitosta, joka toteuttaa barokin ideaaleja siinä määrin kuin modernilla konserttiflyygelillä on tyylikästä. Hyväksi havaittua reseptiä on turha muuttaa. Uuden levytyksen partitoissa joku osa on vanhaa levytystä hitusen hitaampi, joku hitusen nopeampi, mutta sellainen menee päivän kunnon piikkiin, ja tärkeimmät tulkintaratkaisut ovat ennallaan. Sen kuulen, että soittoon on tullut aavistus lisää agogiikkaa ja puhuttelevuutta, joten uusi versio on herkempi ja kiinnostavampi - mutta vain vähän.

Suurempi ero syntyy Hewittin soittimesta. Uudella levyllä Hewitt käyttää oma Fazioliaan, joka kenties helpottaa elävien yksityiskohtien toteuttamista. Ainakin sen ensihelähdys on miellyttävämpi ja pyöreämpi kuin vanhan levyn Steinwayssa. Mutta taaskaan ero ei ole suuri.

Ennallaan on myös se, että kaiken rytmisen tarkkuuden keskellä Hewitt silloin tällöin hetkellisesti hukkaa musiikin pulssin kömpelöön rubatoon tai outoon aksenttiin, tai ainakin minä kuulijana hukkaan punaisen langan. Tällä levyllä näitä solmuun meneviä kohtia on harvemmassa kuin vaikkapa Hewittin Scarlatti-levyllä, mutta muutama kontrapunktinen tiheikkö vaatii raivausta.

En tiedä, kaipaanko Hewittiltä lisää uudelleenlevytyksiä. Tinkimättömään tapaansa hän kehittyy koko ajan, mutta ainakin Bachin teoksista ja Hewittin tulkinnoista sai jo ensimmäisellä kerralla erinomaisen kuvan. Kenties enemmän iloa olisi siitä, että Hewitt tutkisi uutta materiaalia.

J.S. Bach: Kuusi partitaa, BWV825-830. - Angela Hewitt, piano. (Hyperion, CDA68271/2)

Kuuntele Uudet levyt 14.1.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua