Hyppää pääsisältöön

Sirpaleista laatua mutta kiinnostava yhdistelmä

Lappeenrannassa on ollut orkesteri jo satakymmenen vuotta, minkä kunniaksi nykyinen Lappeenrannan kaupunginorkesteri on julkaissut levyn otsikolla Saimaa Seasons. Levyn sisältö ei liity Saimaaseen eikä vuodenaikoihin, vaan yhdistää Carl Nielseniä Paavo Heiniseen. Orkesterin edellisellä levyllä kuultiin molemmilta huilukonsertot, nyt klarinettikonsertot.

Saimaa Seasons
Saimaa Seasons Uudet levyt

Yhdistelmä on musiikillisesti kiinnostava. Sekä Nielsenin että Heinisen puhallinkonsertot ovat kypsien säveltäjien töitä, joissa keskitytään vähäeleisesti olennaiseen. Ja kun Nielsen kurkottaa niissä modernismiin ja Heininen uusklassismiin, yhteistä kieltä löytyy riittävästi dialogiin.

Nykyinen Lappeenrannan kaupunginorkesteri on pikkuinen sinfonietta, jossa puita on tuplat mutta jousia vain tusina. Ohuus kuuluu Nielsenin pelkistetyssä tekstuurissa, joka vaatisi joko parempaa puhtautta tai lisää massaa. Rytmisesti rivit pysyvät esimerkillisen suorina, mistä kiitos kuulunee kapellimestari Vytautas Lukociukselle - hän on syystäkin paikallisesti arvostettu ammattimies.

Heinisen konsertto on orkesterin onneksi kiitollista soitettavaa. Orkesteri saa sen rapsodiset, läpikuultavat eleet asettumaan luontevasti kohdilleen, mutta korkeiden jousten ja puhallinkenttien puhtaudessa riittäisi tekemistä, ja sointien yhdistelyyn kaipaisin pehmeyttä, johon muutama suomalainenkin kamariorkesteri pystyy. Konserttitaltiointina levy kuitenkin todistaa lappeenrantalaisten asiallisesta laatutasosta.

Konserttojen solisti Olli Leppäniemi puolestaan ei ole asiallinen vaan loistava. Tanskan RSO:ssakin vaikuttanut Leppäniemi tuntee Nielseninsä, ja Heinisen haeskelevaan soolostemmaan hän luo suuntaa ja vankkasointista uskottavuutta.

Motiiveiltaan ja kokonaisuudeltaan tämä omakustannelevy jää hahmottomaksi ja laadultaan sirpaleiseksi, kun vertaa orkesterin edelliseen levyyn, jonka Alba julkaisi. Hyvä silti, että Heinisen klarinettikonsertosta saatiin ensilevytys. Teos ei raivaa paikkaa vakio-ohjelmistosta ainakaan dynaamisuudella, mutta elegistä ja suuntaansa etsivää musiikkia on silti mukava kuunnella.

"Saimaa Seasons". Carl Nielsen: Klarinettikonsertto. Paavo Heininen: Klarinettikonsertto. - Olli Leppäniemi, klarinetti, ja Lappeenrannan KO/Vytaytas Lukocius. (LKOCD-3)

Kuuntele Uudet levyt 14.1.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Pianon aatelinen pysyy (ja paranee vähän)

    Levyarvostelu

    Angela Hewitt tunnetaan Bach-pianistina, ja hän levytti Bachin tärkeimmät kosketinsoitinteokset Hyperion-yhtiölle jo 90-luvulla. Viime vuosina Hewitt on palannut Bachin pariin uudella innolla ja päätynyt myös tekemään uusintalevytyksen kuudesta partitasta. Yleensä uusintalevytyksiä markkinoidaan tulkinnan perusteellisella muuttumisella, mutta Hewitt on fiksu ja asettelee saatesanansa varovaisesti. Vertailun perusteella kehitystä on silti tapahtunut - vieläpä parempaan.

  • Luuttumusiikkia kreivin ajalta

    Levyarvostelu

    1600-luvun puolivälissä syntynyt Jan Antonin Losy sattui olemaan Losinthalin kreivi ja vieläpä varoissaan. Siksi hän sai rauhassa soitella luuttua koko ikänsä. Jakob Lindbergin asema luutistina ei ole yhtä turvattu, mutta etuoikeus on kai sekin, että voi levyttää BIS-yhtiölle Losyn sävellyksiä.

  • Sirpaleista laatua mutta kiinnostava yhdistelmä

    Levyarvostelu

    Lappeenrannassa on ollut orkesteri jo satakymmenen vuotta, minkä kunniaksi nykyinen Lappeenrannan kaupunginorkesteri on julkaissut levyn otsikolla Saimaa Seasons. Levyn sisältö ei liity Saimaaseen eikä vuodenaikoihin, vaan yhdistää Carl Nielseniä Paavo Heiniseen. Orkesterin edellisellä levyllä kuultiin molemmilta huilukonsertot, nyt klarinettikonsertot.

  • Daniel Herskedal jättää raja-aitoja ylitettäväksi

    Levyarvostelu

    Kun strategisesti viisas levyjätti Naxos julkaisee norjalaisen jazz-tuubistin sävellyksiä, siihen täytyy olla syy. Osan selittää levyn takakansi, jossa komeilee norjalaisten kulttuuritukijoiden logoja, mutta pääasiassa Naxos kai ajattelee, että Daniel Herskedalissa on taidemusiikin tulevaisuus. Hänen teoksensa Behind the Wall (Muurin takana) onkin muodikasta ja ymmärrettävää musiikkia, muttei ongelmatonta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua