Hyppää pääsisältöön

Kaveri on retkiluistelijan tärkein turvavaruste!

Kuvassa retkiluistelijoita jäällä.
Kuvassa retkiluistelijoita jäällä. Kuva: Eva-Lotta Backman Yle Puhe

Retkiluistelu on lisännyt suosiotaan viime vuosina. Luonnonjäällä turvallisuusasiat ja hyvä varustus ovat tärkeitä. Vauhdin hurman takaavat pitkäteräiset retkiluistimet, jotka voi kiinnittää tukeviin kenkiin tai monoihin. Jäällä kiidetään aina turvallisesti ryhmässä. Jäänaskalit, varavaatteita, jääsauva ja heittoköysi kuuluvat retkivarusteisiin.

Kuuntele Yle Puheen Tiina Lundbergin huoltamo -ohjelma retkiluistelusta

Eva-Lotta Backman innostui retkiluistelusta 15 vuotta sitten eräoppaaksi kouluttautumisen jälkeen ja pikkuhiljaa laji vei mukanaan. Samoin kävi Petri Koskiselle, joka ajautui retkiluistelun pariin, kuten moni muukin, etelä-Suomen huonojen lumitalvien takia. Nyt molemmat ovat aktiiveja Suomen Retkiluistelijoissa sekä retkenvetäjinä että kouluttajina.

Retkiluistelussa molempia houkuttaa lajin yhdistelmä liikuntaa, sosiaalista kanssakäymistä ja luontoelämyksiä. Luistellessa luonnonvoimat ovat kokoajan läsnä ja vaikka luistelisi samoissa paikoissa niin jokainen päivä on erilainen: säätila, jään koostumus ja niin edelleen.

Luisteluretket alkavat aina hyvällä suunnittelulla. Kokeneet retkenvetäjät Eva-Lotta Backman ja Petri Koskinen muistuttavat lajin olevan vahvasti olosuhdelaji. Viikonloppujen retkiä valmistellaan huolellisesti viikon varrella, etsitään kohteita, tutkitaan satelliittikuvia, selvitellään laivaväyliä ja viestitellään, jos joku olisi käynyt paikan päällä katsomassa, kestääkö jää.

Suomen Retkiluistelijoiden tilastojen mukaan seuran retkillä luisteltiin keskimäärin 40 000 km, eli maailman ympäri, ennenkuin tipahdettiin jäihin.

Molemmat kokeneet retkenvetäjät painottavat lajin olevan turvallinen mikäli turvallisuustekijöistä pidetään kiinni. Suomen Retkiluistelijoiden tilastojen mukaan seuran retkillä luisteltiin keskimäärin 40 000 km, eli maailman ympäri, ennenkuin tipahdettiin jäihin. Retkiä vedetäänkin turvallisilla, tutuilla jäillä, mutta joskus lähdetään pienissä tutkimusretkikunnissa epävarmemmille alueille ja silloin vahinkoja sattuu useammin.“Plutaukset” ovat tuttuja sekä Eva-Lotalle että Petrille, mutta koskaan jään pettäessä ei ole pelottanut:

“Kun tietää, miten sieltä tullaan pois ja mukana on kaveri auttamassa tarpeen tullen, niin ei tarvitse pelätä vaikka eihän se koskaan kivaa ole”, he toteavat.

Suomen Retkiluistelijat järjestää muutaman kerran vuodessa plutausharjoituksia, joissa treenataan miten toimia, jos jää pettää - miten avannosta pääsee ylös ja kuinka vaatteiden vaihto sujuu kylmän kangistaessa.

Suomen Retkiluistelijat ovat järjestäneet myös hypotermiaharjoituksia, joissa ollaan 7-8 minuuttia avannossa ja näin käytännön harjoituksessa pystytään kokemaan ja toteamaan se, milloin hypotermia alkaa iskeä ja miltä se tuntuu. Lisäksi harjoitus opettaa sen, että jäihin tippuessa voi ihan rauhassa ja ilman paniikkia kontrolloidusti nousta sieltä pois.

Kuvassa retkiluistelijoita jäällä.
Kuvassa retkiluistelijoita jäällä. Kuva: Eva-Lotta Backman Yle Puhe

Mistä tietää, että jäälle on turvallista mennä?

Jäälle mennessä otetaan kaikki aistit käyttöön. Katsellaan, tunnustellaan, kuunnellaan: “Jos jää näyttää siltä, että se ei kestä, niin silloin se ei varmaankaan kestä!” toteaa Eva-Lotta Backman.

Jään pintaa pitää jatkuvasti tarkkailla - onko jäässä rajaa, avantoa, merkkejä tuulen muodostamasta sattumanvaraisesta tuuliavannosta. Koskaan ei voi myöskään luottaa siihen, että viime vuonnakin tästä luisteltiin, vaan aina edetään aistit avoinna jäätä tarkkaillen. Heikkoja paikkoja on usein virtapaikoissa, salmissa, purojen suilla, laiturien vierustoilla, siltojen alla, kaislikoissa, laivaväylillä tai karikkojen päällä.

Luistelijan vakiovarusteisiin kuuluvalla jääsauvalla kopautetaan jäätä ja jos sauva menee läpi niin jäälle ei kannata lähteä. Kokemuksen kautta luistelija oppii tarkkailemaan jään paksuutta, mutta vasta yli 5 senttinen jää kantaa. Jäätä kannattaa myös tutkailla matkan varrella ja pysähtyä kokeilemaan ja mittaamaan sen paksuutta jäätikun kanssa.

Lisäksi naskalit laitetaan kaulalle, eikä reppuun tai pitkässä narussa vatsan päälle roikkumaan, koska siitä niitä on hankala saada käyttöön, jos jää oikeasti pettää alta. Samasta syystä kameraa ei kannata roikuttaa kaulassa ja takin etutaskut kannattaa pitää tyhjinä. Lisäksi turvavarusteisiin kuuluvat heittoköysi ja reppu, jossa on ilmatiiviissä pussissa varavaatteet.

Tärkein turvavaruste on kuitenkin kaveri. “Ihmisiä on jäille hukkunut, mutta äärimmäisen vähän heitä, joilla on ollut kaveri mukana”, painottaa Petri Koskinen vakavana.

Kuvassa retkiluistelijoita jäällä.
Kuvassa retkiluistelijoita jäällä. Kuva: Eva-Lotta Backman Yle Puhe

Turvallisuusohjeet luisteluretkillä luonnonjäillä:

1. Älä luistele yksin
2. Vetäjä johtaa
3. Älä tingi turvavälineistä
4. Pysy ryhmässä, älä sooloile
5. Älä ota riskejä - älä tietoisesti aseta itseäsi tai muita vaaratilanteisiin
6. Opettele turvavälineiden käyttö ja kehitä taitojasi retkillä
7. Muista että sinä itse vastaat turvallisuudestasi

Lähde: Suomen Retkiluistelijat ry.