Hyppää pääsisältöön

Lasse Lehtisen kolumni: "Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne pannaan Suvikultaan"

Lasse keskustelussa mustassa studiossa.
Lasse Lehtinen Maaseudulta maailmalle -ohjelman kuvauksissa. Lasse keskustelussa mustassa studiossa. Kuva: Yle/Ilmari Fabritius Lasse Lehtinen

Neuvostoliiton lähettämä nootti, Veikko Vennamo sekä SMP, rasvasota, nuorisomuoti sekä -musiikki olivat 1960-luvun alkuvuosien kohuaiheita Suomessa. Kirjailija Lasse Lehtinen avaa artikkelissaan näiden suurten puheenaiheiden taustoja, ja miten kohut vaikuttivat suomalaisiin.

Kun rytinä itärajalla oli kesällä 1944 alkanut, tarmokas viipurilainen 27-vuotias lakimies nimeltään Veikko Vennamo kiinnitettiin sihteeriksi karjalaisten pika-asutusta hoitavaan virastoon. Vennamo ryhtyi osoittamaan heimoveljilleen uusia asuinsijoja varsinaisen Suomen puolelta.

Legendaariseksi on tullut kertomus siitä, kuinka Vennamo allekirjoitti myönteiset päätökset omakätisesti mutta antoi virkamiesten allekirjoittaa ikävät kirjeet. Monien saloseutujen mökkien seinillä riippui pitkään kehystettynä Vennamon allekirjoittama maanluovutusasiakirja. Varmoja voidaan olla siitä, että sen talon asukkaat ovat myöhemmin useammin kuin kerran antaneet poliittisen kannatuksensa Vennamolle tai hänen puolueelleen.


Vennamon suhteet Maalaisliiton ja Urho Kekkosen kanssa tulehtuivat lopulta niin, että vuonna 1959 hän perusti oman puolueen, Suomen Pientalonpoikien puolueen. Tästä alkoi neljännesvuosisata kiusantekoa Kekkoselle. Kun Maalaisliitto muutti nimensä keskustapuolueeksi, muuttivat pientalonpojat nimensä Suomen maaseudun puolueeksi SMP:ksi.

Minulle Veikko lausui muutaman kerran: ”Olen pelastanut Suomen sisällissodalta.” Sillä hän tarkoitti sitä, että sodasta palanneet nuoret miehet sidottiin omille maatilkuilleen rauhanomaisin keinoin. Tässä hän epäilemättä oli oikeassa.

Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne pannaan Suvikultaan.― Kansan suussa syntynyt loru margariinien sisällöstä

Vuosikymmenen alussa syntyi hurja rasvasota Valion ja margariiniteollisuuden välille. Pian aiheesta puhuttiin kaikkialla, myös perheissä ruoka-aikaan. Suuren jutun jäljille Uuden Kuvalehden päätoimittaja Ilmari Turjan pääsi kesällä 1961. Lähteinä olivat varsinkin VR:n rahtikirjat, jotka kertoivat rasvakeitosten matkoista margariinitehtaille. Lehtijutun mukaan margariinin raaka-aineiksi kelpasivat sorkat, nahat, kaviot, hännät, pääkallot, sarvet, kuolleet kissat, koirat ja jänikset sekä itsekseen kuolleet siat.

Turja keksi varmaan itse kissan epämääräisten rasvojen symboliksi. Hän kirjoitti ”Suurissa laitoksissa on tavallisesti asiat kunnossa, mutta miten lie pienissä laitoksissa, joihin on päättynyt Heluna-vainaan, Musti-vainaan ja Mirri-vainaan matka.” Toisessa yhteydessä: ”...purkin ja pussin päällä on selostettava, mitä se sisällänsä pitää. Ettei Mirri-vainaata sanota kookospähkinäksi.”

Aku Ankkakin työskenteli tuohon aikaan muutaman kerran ”Kattivaaran margariinitehtaalla”. Tällainenkin keksittiin: ”Ennen Paasivaaran rinteillä juoksenteli kissa – nyt se tulee kotiin Kulta-paketissa”. Myös Reino Helismaa innostui, mutta hieman kangerrellen: ”Ei enää tuolla, Raision puolla, ei enää juokse kissa – sillä se kissa on, leipien päällä eväspaketissa.”

Tunnetuin loru syntyi kansan suussa: ”Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne pannaan Suvikultaan”. Suvikulta oli eniten myydyn margariinin tuotenimi. Luokkatoverini Kuopion lyseosta kertoi, että perheen isä uhkasi hieroa koko paketin äidin naamaan, jos pöytään tuodaan enää yhtään margariinia.

Rosvot kiinni!― Veikko Vennamo

Vuoden 1961 aikana käynnistyi suomalaisessa poliittisessa kentässä liikehdintä, jonka tuloksena syntyi useista puolueista muodostettu erikoislaatuinen liittouma. Sen yhtenä ja ainoana ohjelmallisena tarkoituksena oli vaihtaa Kekkosen tilalle toinen henkilö presidentiksi vuoden 1962 presidentinvaaleissa. Karsimalla päädyttiin oikeuskansleri Olavi Honkaan.

Vennamolle Honka sopi erinomaisen hyvin presidenttiehdokkaaksi, hän oli jo hankkinut mainetta rötösherroja jahtaavana kansanedustajana tunnuksenaan: ”Rosvot kiinni!” Honka kelpasi lopulta muillekin liiton jäsenille, kokoomukselle, demareille ja pienille kansanpuolueille, ja niin häntä käytiin joukolla pyytämässä ehdokkaaksi.

Kekkonen lähti syksyllä 1961 omalta kannaltaan tärkeälle matkalle Yhdysvaltoihin tarkoituksenaan selittää läntisen maailman tärkeimmälle valtiomiehelle Suomen erityislaatuisen puolueettomuuden olemusta. John F. Kennedy oli kiinnostunut vieraastaan, jota koskevat raportit olivat sisällöltään vähintäänkin mielenkiintoiset. Kennedylle oli ehtinyt muun muassa tieto, että Kekkonen odottaa kampanjalleen jotakin apua naapurilta.

Matka olisikin ollut menestys, ellei Neuvostoliitto olisi sen aikana päättänyt antaa Kekkoselle todella voimallista toverillista apua. Se halusi varmistaa Kekkosen valinnan presidentiksi tavalla tai toisella. Syntyi niin kutsuttu noottikriisi. Siitä pitäen Suomen ulkopolitiikka oli ”uutta, aktiivista ja rauhantahtoista”.


Nootti, vaikka oli myös vahingoittanut Kekkosen julkikuvaa, jäi suomalaisten mieliin lyömättömänä ”Moskovan korttina”, jonka Kekkonen halutessaan saattoi taikoa hihastaan. Olavi Honka heitti pyyhkeen kehään. Kun Kekkonen palasi Novosibirskin matkaltaan, hän sai Helsingissä sankarin vastaanoton perin juurin säikähtäneiltä kansalaisilta. Yhteiseen muistiin hän jäi nootin ”tilaajana”.

Muutama nuorisovaatteita tekevä yritys, ennen kaikkea James-farkkuja valmistanut Mattisen teollisuus, keksi perustaa niin kutsutun Nuorten Muotineuvoston. ”James päällä joka säällä”, oli nerokas mainoslause. Muita perustajayrityksiä olivat turkulainen Kestilän Pukimo sekä helsinkiläiset Pola ja Pallo-Paita. Muotineuvoston hyväksymät mallit saivat käyttää mainonnassaan tunnusta ”Nuorten Muotineuvoston hyväksymä”.

Eri puolilta Suomea kutsuttiin teiniaktiiveja Helsinkiin raadin kokouksiin. Muistan, että Kajaanista mukaan tuli Kimmo Linnilä, Oulusta Kimmo Koiso-Kanttila ja Lahdesta Beritta Markkula. Saimme pari kertaa lukukaudessa lentää Helsinkiin lentokoneella ja asua oikein hotellissa. Valitsimme vuosittain Hopeapeili-lehdessä Suomen parhaiten pukeutuvan nuoren tunnettujen idolien joukosta. Vuonna 1969 valinta osui nousevaan rocktähteen nimeltä Kirka Babitzin.

Sain pieneltä osin olla todistamassa, kun meillekin syntyi aivan erillinen nuorisokulttuuri ja samassa hengessä nuorisosta tuli kaikissa länsimaissa myös muodin määrittäjä. Nyt pyrittiin nuorekkuuteen ja epäsovinnaisuuteen. Kankaat olivat suurikuvioisia, graafiset kuviot ja kukkakuviot olivat naisten vaatteissa tavallisia.


Siltä ajalta mieliin jäivät teinityttöjen muhkeat, tötterökampaukset ja tietenkin minihameet. Mary Quant aloitti hameen helman noston Lontoossa jo 1960-luvun alussa, mutta Suomessa reittä vilautettiin vasta vuosikymmenen lopulla. Tytöt piirsivät kajalikynällä poskeensa kauneuspilkun, jos sitä ei luonnostaan ollut. Musiikki-idoleilla oli suuri vaikutus myös nuorison pukeutumiseen. Sukkahousut olivat myös uutta, samoin saapikkaat, E-pillerit, rock, kaikenlaiset uudet aatteet ja epämääräinen tunne vapaudesta.

Muutamat 1960-luvun trendit ovat tehneet paluun. Muun muassa baskeri on kuulemma muodikkainta, mitä nainen voi laittaa päähänsä tänä talvena. Suunnittelijat ovat taas intoutuneet käyttämään tuoreissa mallistoissaan näyttäviä materiaaleja. Niinpä vinyylitakit ovat ajankohtaisempia kuin aikoihin. Suuret ja näyttävät napit ovat taas muotia.

Hollywood levitti kaikki mahdolliset läntiset trendit tehokkaimmin, pukeutumisesta musiikkiin. Koulunuoriso tanssi lähinnä twistin ja rock & rollin tahdissa ja kohta ruvettiin puhumaan rautalankamusiikista. Suomessa kuunneltiin myös perinteistä iskelmämusiikkia ja etenkin maaseudulla tanssittiin edelleen tangon tahdissa.

Teksti: Lasse Lehtinen

Maaseudulta maailmalle -sarja nyt kokonaan Areenassa. Katso heti!

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Kunnes kuolema heidät erottaa – Kotikadun kausi 13 on nyt Areenassa

    Kotikadun kausi 13 on nyt Areenassa.

    Kotikadun kausi 13 alkaa surullisissa tunnelmissa. Mäkimaiden perheessä läsnä on kuolema, hiipuva rakkaus ja rahaongelmat. Luotoloilla noustaan jaloilleen, iloitaan elämän ihmeistä ja rakennetaan tulevaisuutta. Kauden 13 lisäksi Areenassa on katsottavissa myös kaudet 1, 2 ja 12.

  • Tehtaan varjossa – työläisnuorukaisen pyrkimys henkiseen kasvuun

    Toivo Pekkasen läpimurtoteos neliosaisena sarjana.

    Tehtaan varjossa on työläiskirjailijana tunnetun Toivo Pekkasen osin omaelämäkerrallisia aineksia sisältävään läpimurtoteokseen perustuva neliosainen tv-elokuva. Sisällissodan jälkeiseen aikaan sijoittuva romaani ilmestyi 1932.

  • Kapea vyötärö ja muhkea kellohelma – ompele itsellesi 1950-luvun mekko!

    Anna-Liisa Tiluksen mekon kaavat tässä artikkelissa.

    Maaseudulta maailmalle -ohjelman ensimmäisessä osassa Anna-Liisa Tiluksen yllä on pehmeästä villakankaasta tehty mekko. Tästä artikkelista löydät kaavat ja ohjeet 1950-luvun mukaisen mekon tekemiseen! Maaseudulta maailmalle -sarja Areenassa Anna-Liisa Tiluksen yllä nähtävä mekko on aito 1950-luvun vaate, joka löytyi Ylen puvustosta. Sen materiaalina on käytetty pehmeää villakangasta.

  • Lasse Lehtisen kolumni: Varttituntini kommunistina

    Lasse Lehtinen kirjoittaa Kekkosen ajan alkuvuosista.

    Kirjailija Lasse Lehtisen lapsuus- ja nuoruusvuosien suuria merkkipaaluja ovat olleet yleislakko ja Urho Kekkosen valinta tasavallan presidentiksi vuonna 1956. Lehtisen ensimmäinen poliittinen herääminen tapahtui juuri yleislakon aikaan, mutta myös Urho Kekkosen valinta presidentiksi osaltaan ravisteli nuorukaisen yhteiskunnallisia vaistoja esiin.

  • Elävä arkisto tammikuussa

    Tammikuisia aiheita Elävän arkiston tarjonnassa.

    Juhlat on juhlittu ja lahjakirjat luettu, härkäviikot edessä. Päivä sentään alkaa pidetä. Kun kinkkua on sulateltu raikkaassa talvisäässä, on hyvästi aikaa syventyä Elävän arkiston runsaaseen tarjontaan, josta tammikuussakin löytyy paljon tietoa ja viihdykettä. Draamaa Tammikuu tarjoaa tuhdin paketin toivottua klassikkodraamaa, kun 14.1.

  • Beatles-peruukkeja, vessahuumoria, pronominirockia – 1960-luvun nuorisomusiikki inspiroi viihteen vääräleukoja

    Spede, Piikkis ja Eemeli ilakoivat rockilla ja twistillä.

    Sähköinen räminä, koominen ketkutus, pitkät tukat, nonsense-sanoitukset ja ihailijoiden kirkuna – siinä oivallisia aineksia 1960-luvun radio- ja tv-huumorille. Spede, Eemeli, Matti Kuusla ja muut hupiveikot väänsivät rockista, twististä ja rautalankamusiikista parhaimmillaan kekseliäitä, joskus nerokkaitakin piloja.