Kuudennessa jaksossa lonkan tekonivelleikkaus Rovaniemellä, pikkukeskosen kontrollikäynti ja akuuttilääkärin vilkas päivä Peijaksen sairaalan päivystyksessä.
Heikin, 66, aamukahvi jää juomatta, sillä hänelle tehdään lonkan tekonivelleikkaus Rovaniemellä Lapin keskussairaalassa.
Ortopedi Patrik Hänninen kertoo, että leikkaus kestää vain tunnin, mutta on iso ja riskialtis operaatio. Se tehdään selkäydinpuudutuksessa eikä potilasta nukuteta, vaan hän kuulee miten talttaa, poraa ja viilaa käytetään tekonivelen asentamiseen.
Alkuillasta Heikki vihdoin saa kahvinsa, kun puoliso Pirjo pääsee häntä tervehtimään.
– Oli niin pienestä kiinni, ettei Maija olisi tässä, muistelee Eeva-Leena-äiti tyttärensä syntymää.
Maija syntyi pikkukeskosena raskausviikolla 25 vain 700 gramman painoisena. Ensimmäiset tunnit vaikuttivat hyvältä, mutta sitten Maijan vointi romahti.
Hänellä todettiin bakteeri-infektio ja aivokalvontulehdus. Elämän alku oli hyvin vaikea.
– Pahinta oli, ettei voinut suunnitella mitään tulevaa. Oli elettävä päivä kerrallaan.
Nyt Maija on neljän kuukauden ikäinen ja painaa jo yli neljä kiloa. Hänen kehittymistään seurataan edelleen sairaalassa.
Akuuttilääkäri Jani Mononen on vuorokauden kestävässä vuorossa Vantaan Peijaksen sairaalassa. Päivät ovat vaihtelevia ja potilaiden oireet moninaisia.
Työvuoron alussa päivystyksessä on kirjoilla 59 potilasta ja sairaala on täynnä. Siksi myös Monosen potilaat jäävät päivystykseen odottamaan jatkohoitoa, koska osastoille ei mahdu.
– Tykkään potilastyöstä, mutta erityisesti nuorten lääkärien opettaminen on kivaa. Saadaan uusista akuuttilääkäreistä hyviä ja päivystyksistä vielä parempia kuin ne nyt ovat.
Alpakat ovat hyvällä tuulella ja Miko, 9, myös. Hän on käymässä Mäntsälässä eläintilalla ja pääsee heti ruokkimaan alpakoita.
– Alpakat on aika suloisia ja pukit haluaa heti ruokaa, Miko summaa.
Mikolla on oireyhtymä, joka aiheutti vaikeita epilepsiakohtauksia. Kohtauksia aiheuttanut aivopuolisko erotettiin leikkauksella. Se auttoi epilepsiaan, mutta heikensi kävelykykyä, aiheutti näkövamman ja oikean käden halvauksen.
Äiti kertoo, että eläinten kohtaaminen on pojalle myös terapeuttista.
– Eläimet ottaa vastaan Mikon sellaisena kuin Miko on.
– Viimeisin muistikuva on pukukopista kun olen laittanut nappiksia jalkaan, kertoo Eetu, 25.
Pelin aikana puskutilanteessa Eetu sai niin kovan iskun, että se aiheutti hänelle aivovamman.
Oikeasta silmästä meni osin näkökyky, lähimuisti on mennyt keskittymiskyvyn myötä ja toinen jalka on jäykistynyt vinoon.
– Arjessa jaksamisessa auttaa eniten lapset. Heidän ansiostaan päivät tuntuvat normaalilta arjelta.
Tänään hän on menossa psykiatrisen sairaanhoitajan luo, jossa kokeillaan myös EMDR-silmänliiketerapiaa.
Lisäksi muun muassa Oulussa on käynnissä traumasimulaatio nuken kanssa ja Turussa onnettomuusalttiin pojan jalka kipsataan.
