Lapsuudessa koettu syrjintä auttoi Petriä löytämään tarkoituksen elämälleen. Hän päätti possuklaaneineen tarttua toimeen ja tehdä työtä sen eteen, että kukaan ei jäisi yksin.
Petri oli lapsena yksinäinen. Hän on autistinen ja kokee asioita paljon syvemmin kuin moni muu. Lisäksi Petri oli vähän eri näköinen kuin toiset lapset - ja tämän vuoksi hänet jätettiin aina yksin.
Kun koulu alkoi, myös opettajat joutuivat puuttumaan Petrin syrjimiseen. Kiusaaminen oli siinä vaiheessa niin rajua, että oli viisainta päästää Petri lähtemään koulusta kotiin aikaisemmin kuin muut, jotta häntä ei kiusattaisi koulumatkalla.
Lapsuus oli yksinäisyyden vuoksi rankka.
Lapsuus oli yksinäisyyden vuoksi rankka.
Elämässä tapahtui kuitenkin käänne vuonna 2005, kun Petrille myönnettiin Keravan vammaispalvelun toimesta kolmipyöräinen, jolla hän pääsi kulkemaan erilaisissa kerhoissa.
Petrin maailma avartui. Hänestä tuli aktiivinen kerholainen ja retkille osallistuja - ja vihdoin hän löysi myös oikeita ystäviä. Hänen ensimmäinen oikea ystävänsä oli Jaakko, johon Petri tutustui 30 vuoden ikäisenä.
Petrin ystävä Sisko Siren kertoo Petristä näin:
“Petri on aito - ja äärimmäisen fiksu. Häneltä onnistuvat kaikki tekniikkaan liittyvät asiat, esimerkiksi puhelinten kanssa ja atk-asioissa hän on hirveän lahjakas.
Petrillä on valtavan hyvä yleistietous, hän tietää monesta asiasta hämmästyttävän paljon. Myös hänen huumorintajunsa on varsin oivaltava, laskemme leikkiä kaikesta!
Lisäksi Petrin sydän on täyttä kultaa. Hän todella välittää toisista ihmisistä ja on aina kaikille ystävällinen.”
Sisko ja hänen miehensä Raimo tutustuivat Petriin aikanaan Pirkanmaan vammaisten kesäleirillä.
Kun Petri saapui paikalle polkupyörineen ja purki kyydistä monta kassillista pehmopossuja, Sisko tiesi heti, että tähän ihmiseen hän haluaa tutustua tarkemmin.
Siitä alkoi ystävyys, joka syvenee vuosi vuodelta. Nyt Sisko ja Raimo ovat myös Petrin vanhempien ystäviä ja Petrikin pitää näiden kotia toisena kotinaan.
Koettuaan rajua kiusaamista ja ulkopuolelle jäämistä hän ymmärsi, että jokainen ihminen tarvitsee ystävän
Autismin kirjoon kuuluvat myös monenlaiset aistiherkkyydet. Moni voi kokea tunnetiloja voimakkaan fyysisinä ja tietyt voimakkaat tunteet saattavat tuntua jopa kipuna.
Kaiken kokemansa jälkeen Petri on löytänyt itselleen myös elämäntehtävän.
Koettuaan rajua kiusaamista ja ulkopuolelle jäämistä hän ymmärsi, että jokainen ihminen tarvitsee ystävän. Hän haluaa, että kukaan ei jää yksin eikä kenenkään tarvitse kärsiä ulkopuolelle jäätyään.
Hänestä tuli Ystävyyden Suurlähettiläs. Suurlähettiläisiin kuuluvat Petri ja lukematon määrä pehmolelupossuja, joista jokaisella on oma tehtävänsä.
Jopa erittäin vaikeavammaiset ihmiset kommunikoivat Petrin possuklaanin kanssa.
Petri haluaa auttaa olemalla ihmisten tukena, jotta kukaan ei jäisi yksin.
Petri kiertää Suomea possujensa kanssa ja vierailee vammaisten hoitolaitoksissa. Hän on mukana 'Jotta kukaan ei jäisi yksin' -nimisessä hankkeessa, joka järjestää ystävyystapahtumia ympäri Suomea.
Tarkoitus on vähentää yksinäisyyttä ja rohkaista kaikkia ihmisiä olemaan Ystävyyden Suurlähettiläitä.
Vammaisten hoitolaitoksissa jopa erittäin vaikeavammaiset ihmiset kommunikoivat Petrin possuklaanin kanssa.
Petri asettelee kaikki possunsa pöydälle ja kertoo niiden avulla tarinoita. Possut puhuvat ja ihmiset vastailevat, kukin omalla tavallaan. Yhteys possujen kanssa löytyy joka kerta.
Myös eläimet reagoivat Petriin samoin. Ne aistivat lämmön ja aidon, oikean ystävällisyyden. Kaikki eläimet rakastavat Petriä.
Possut ovat mukana kaikkialla, mihin Petri menee. Klaani on käynyt jopa Nepalissa ja Brysselissä.
Jokaisella possulla on nimi ja oma tehtävänsä. Ensimmäinen possu oli Vanha Herra Nahkapää, jolla on aivan erityinen paikka Petrin sydämessä.
Possut saavat myös todistuksia erilaisista kursseista ja suorittavat tutkintoja. Kurssien opettajana toimii tietysti Petri, joka haluaa pitää possujensa pätevyydestä huolta.
Mukanaan Petri kuljettaa aina myös aarrettaan, isältä saatua Katri Helenan levyä. Levyä soitetaan laitoksissa, joissa Petri vierailee.
Levyltä löytyy kappale 'Vain hieman rauhaa', jossa kerrotaan yksinäisestä nukesta. Petri samaistuu kappaleeseen itse ja haluaa sen myötä muistuttaa ihmisiä siitä, miltä yksinäisyys tuntuu.
Ettei kukaan jäisi yksin.
Ilman tätä levyttämääsi kappaletta en olisi 30 vuotta ilman ystäviä kestänyt.
Sisko ja Raimo halusivat yllättää Petrin SuomiLOVEssa osoittaakseen, kuinka tärkeää tämän tekemä työ on. Lavalle astui tietenkin lumoava Katri Helena, joka esitti Petrin suosikkikappaleen.
Sisko kertoo, että erityisesti tämän kappaleen sanat ovat tuoneet toivoa ja positiivisuutta Petrin elämään yksinäisimpinä hetkinä. Hän ei ollutkaan yksin, vaan joku muukin tunsi samoin.
Petrin sanoin: 'Ilman tätä levyttämääsi kappaletta en olisi 30 vuotta ilman ystäviä kestänyt'.
'Usein niin tuntuu mun kulkiessain / Kuin hylätty nukke nyt oisin mä vain / Kuin kukka tullessa talven ja jään / Kun pahuutta maailman nään
Mut sitten mä huomaan myös kaunista on / Nään taivaalla pääskyt ja nään auringon / En tahtoisi koskaan mä peittyvän sen / Nyt silmiltä ihmisten
Vain hieman rauhaa ja ystävyyttä / Mä tänne toivoisin enkä syyttä / Vain hieman rauhaa nyt ihmisille / Jos luoja vois tänne toimittaa
Vain hieman rauhaa jos löytyis meiltä / Niin lapset säästyisi kyyneleiltä / Vain hieman rauhaa ja rakkautta / Mä toivon sulle ja itsellein'
(Alkup. Ein bißchen Frieden, Ralph Siegel 1982. Suom. Raul Reiman)
