Hyppää pääsisältöön

Reilusti jälkiromanttista

Aikamme taidemusiikki näyttäytyy nykyisin moninaisin kasvoin. Osa tekijöistä katsoo mielestään eteenpäin, yksi sivulle, joku taas ylös tai alas, ajatellen siellä näkevänsä jotain uutta sekä mielenkiintoista. Sitten on niitäkin, jotka katsovat visusti taaksepäin ja ammentavat uutta vanhasta. Yksi heistä on Venäjällä syntynyt, nykyisin sveitsiläistynyt pianisti-säveltäjä Alexander Brincken.

brincken äänitteen kansi
brincken äänitteen kansi Alexander Brincken

Brincken laatima sävelistö soi vahvasti jälkiromanttiseen tyyliin. Vanhaan maailmaan suuntautuva tyyli, tekotapa ja asenne näyttäytyvät aina teosotsikointia myöten. Levyn kahdesta teoksesta Capriccio pianolle ja orkesterille op. 11 on valmistunut yli kolmekymmentä vuotta sitten. Ote on silti raikas ja yltiöpäistä nostalgiaa kaihtava.

Pidemmän korren äänitteen teoksista vetää kuitenkin viisi vuotta siten valmistunut Sinfonia nro 4 g-molli op. 27. Yli viidenkymmenen minuutin kestoinen sinfonia jakaantuu tasaisesti neljään osaan. Orkesteria Brincken käyttää klassis-romanttiseen tyyliin sujuvasti ja maltilla. Kokonaisuus jaksaa kantaa loppuun asti.

Tuttuuden tunnetta on kuitenkin vaikea karistaa. Sillä oli ainakin itselleni hieman vieraannuttava vaikutelma. Näin musiikki ei herätä halua lähteä mukaan, vaan kuuntelija seuraa teosta kuin vierestä.

Alexander Brincken. Symphony nro 4. & Capriccio. Alexander Brincken, piano, Skotlannin kansallisorkesteri, joht. Rainer Held. Toccata Classics (TOCC0550).

Kuuntele Uudet levyt 21.1.2020, toimittajana Aki Yli-Salomäki.