Hyppää pääsisältöön

Kansanperinnettä kauheimmillaan – Tässä ovat Suomen ikävimmät seuraleikit pisteytettynä

KulttuuriCocktailin toimittaja Hannes Nissinen alkoi jäljittää Suomen ankeimpia ajanviettotapoja ja löysi nipun petosleikkejä 1900-luvun alusta. “Uusikaupunkilainen perinneleikki astelee sellaiselle hulluuden tasolle, että vastaavaa on harvoin nähty.”

"Tähän ei usea mielellään rupea, mutta kun hänet on siihen vakavien lupausten ja vakuutusten jälkeen saatu, niin puristetaankin uteliaan nenä vallan surkeaan puristukseen ja pihtiin."

Kansanrunousarkistossa on pieni puinen laatikko, joka sisältää suomalaisten yhteisleikkien ohjeita. Kuution kyljessä lukee “kujeet tietämättömien kustannuksella” ja “petosleikit”. Voisi sanoa, että tästä noin vaaksan kokoisesta laatikosta löytyy osa Suomen ankeinta perinnehistoriaa.

Laatikon sisällä olevat laput jaottelevat huvittelutavat erilaisiin kategorioihin. Sellaisiin kuin: "Ohjataan katsomaan muualle, heitetään vettä kasvoille" ja "oven läpi pistäminen: toinen huutaa". Leikit ovat peräisin 1900-luvun alusta.

Alla on esiteltynä kuusi kamalaa suomalaista perinneleikkiä. Kaikki leikit on arvioitu niiden ikävyyden mukaan.

Savonlinnalaiset lapset leikkivät suojeluskuntalaisia vuonna 1918. Lähde: Museoviraston kuvakokoelmat, Antti Ollikainen YLE.

PUUKON KÄTKEMINEN

Jämsä, 1920-luku

Leikissä lattiaan piirretään piiri, jonka keskelle laitetaan puukko. Huijattavalle sanotaan, että "tuossa se on, mutta kohta et sitä enää löydä". Hänet patistetaan pois huoneesta, minkä aikana puukko lyödään kattoon. Leikkijä etsii päänsä päällä killuvaa puukkoa, eikä löydä sitä millään. Muut hekottavat.

Ikävyyspisteet: 4/5 Leikin perusasetelma on jopa kesy, jos ei oteta huomioon sitä, että siihen liittyy aito kuolemanvaara.

VIIPURIN KAUPUNKI

Kuusjärvi, 1910-luku

Leikkijälle kerrotaan, että hän pystyy näkemään Viipurin kaupungin katsomalla saksien sormenreikien läpi. Kun hän lopulta suostuu tähän, sakset puristetaan yhteen ja nenä jää “vallan surkeaan puristukseen ja pihtiin”.

"Tässäkin tapahtuu verrattain harvoin suuttumusta, koska jokainen tietää antaa arvoa toisen kekseliäisyydelle ja hävetä omaa uteliaisuuttaan ja tyhmyyttään", leikin kuvailussa lukee.

Ikävyyspisteet: 4/5 Nenän puristaminen on valmiiksi ikävää, mutta asian selittely “kekseliääksi” tekee koko touhusta harvinaisen ikävää.

TÄHTIIN KATSELU

Lieto, 1920-luku

Tähtiin katselu on käytännössä muunnelma Viipurin kaupungin perusasetelmasta. Leikkijälle kerrotaan, että hän näkee tähdet kurkistamalla paitansa hihaan. Hihan toisessa päässä odottaa kuitenkin vesisanko, josta kaadetaan vettä silmille.

Leikki kuuluu suomalaisten seurapelien "ohjataan katsomaan muualle, heitetään vettä kasvoihin" -alakategoriaan.

Ikävyyspisteet: 3/5 Tämän sumutuksen voi nähdä vesi-ilmapalloleikkien ikävänä esiasteena.

Kaksi tyttöä keikkuu liiterissä Kumlingenissa vuonna 1908. Lähde: Museoviraston kuvakokoelmat, Ebba Weilin, Antti Ollikainen YLE.

NAAMAN NOKEAMINEN

Impilahti, 1920-luku

Tässä alkaa jo selvitä 1900-luvun alun petosleikkien juoni. Käytännössä kaikissa leikeissä on sama kaava: sanotaan yhtä ja tehdään toista. Esimerkistä käy tämä leikki, jossa sidotaan yhden silmät ja pyydetään häntä noukkimaan pöydällä oleva veitsi suuhunsa. Veitsen sijaan pöydällä odottaa nokinen paistinpannu johon leikkijä nokeaa naamansa.

Ikävyyspisteet: 2/5 Puukon vaihtaminen nokipannuun on yksinkertaisesti mielikuvitukseton temppu, joka ei ansaitse kummoisia pisteitä.

KENKÄ NAURAA

Kurikka, 1900-luvun alku

Leikkijälle luvataan näyttää, miten kenkä nauraa. Tämän jälkeen hänet neuvotaan istumaan kengän päälle, jonka sisällä on neula. “Kun hän tuhmuuksissaan istuu, piikki pistää hänen takapuoleensa”, joka saa muut nauramaan.

Ikävyyspisteet: 3/5 "Neulan päälle istuminen" on ankean ajanvieton klassikko, joka on nähty esimerkiksi koko perheen Hollywood-elokuvassa Ihmeperhe (2004).

SUONENLYÖNTI

Kalanti (nykyinen Uusikaupunki), 1930-luku

Ehkä monimutkaisin kaikista petosleikeistä on kalantilainen suonenlyöntipeli. Suonenlyönnillä tarkoitettiin verenvuodatusta hoitotarkoituksessa ja leikissä "opetetaan" taitoa.

Leikki menee näin: Onnettoman uhrin silmät sidotaan, ja paikalle raahataan iso kivivati kaikkea vuodatettavaa verta varten. Sitten tökätään hennosti neulalla sormeen ja kysytään, että sattuuko? Kun huijattava vastaa, että ei satu, hänelle kerrotaan, että verta on jo tullut kaksi litraa, se piisaa. Tämän jälkeen "vuodatettu" käsi sidotaan paksuksi harsokimpuksi ja kimppuun piirretään hiilellä naama. Side otetaan pois silmiltä ja kaikki huutavat: "Sinulla on mookeli [mukula]!" Tässä vaiheessa viimeistään leikkiin osallistuva lienee traumatisoitunut.

"Jokunen melankoolinen [lapsi] suuttu hurjasti ja aloitti sanasodan, mutta sitä enemmän toiset iloitsivat."

Ikävyyspisteet: 5/5 Uusikaupunkilainen perinneleikki astelee sellaiselle hulluuden tasolle, että vastaavaa on harvoin nähty suomalaisissa peleissä. Täydet ikävyyspisteet.

Kolme tähteä. Välike.
Kolme tähteä. Välike. KulttuuriCocktail

Lapsuus oli noihin aikoihin erilaista: Suomessa lapsia pidettiin 1900-luvun alussa työikäisinä jo kymmenvuotiaina. Etenkin maaseudulla sen ikäiset osallistuivat maatöihin ja kaupungeissa liikuskeli 12-vuotiaita sekatyömiehiä. Leikit olivat siis sen mukaisesti rajuja.

Sellainen ero tähän päivään oli, että leikkeihin osallistui usein myös nuoria aikuisia. Tekemistä oli tietty vähemmän kuin tänä päivänä.

Leikkejä tutkinut Reeli Karimäki sanoo, että seurapelejä löytyi moneen lähtöön 1900-luvun alussa.

– Petosleikithän olisivat tänä päivänä moraalisesti hyvin arveluttavia! Nykyään kujeilu on rajattu vain aprillipäivään tai vaikkapa polttareihin, jos niihinkään.

Toisaalta on pakko myöntää, että leikit eivät välttämättä paljoa poikkea matalamielisyydessään esimerkiksi omasta lapsuudestani: 2000-luvun taitteessa suosittu leikki oli esimerkiksi peli, jossa lyötiin lujaa toisen olkapäähän. Siinä se. Ei kovin kehittynyttä eikä mieltä ylentävää.

***

Olivatko leikit mielestäsi kesyjä? Onko omassa lapsuudessasi ollut ankeampaa? Kerro kommenteissa leikeistä, joita olet leikkinyt. Keskustelu on auki viikon artikkelin julkaisusta.

Leikit ovat peräisin lukuisista Suomalaisen kirjallisuuden seuran kokoelmista löytyvistä perinnekeruista. Huomattavin lähde on T.E. Okkolan kansakoululaisille tekemä kysely vuodelta 1926, johon vastasi vajaat kahdeksan tuhatta ihmistä. Yhteensä kyselyyn tallentui suomalaisten muistoja 129 000 sivun verran.

Jutun pääkuvana on Liinu Cantellin ottama kuva Tietävälästä 1910-luvulta, jossa lapset leikkivät kivillä. Lähde: Museoviraston kuvakokoelmat, Antti Ollikainen YLE.