Hyppää pääsisältöön

Lasse Lehtisen kolumni: Nuoriso heräsi vaatimaan muutoksia maailmanmenoon

Lasse Lehtisen nuoruuskuva. Lehtinen kuva oikeassa laidassa, puhelin korvallaan. Kuva on mustavalkoinen, tausta musta.
Lasse Lehtisen nuoruuskuva. Lehtinen kuva oikeassa laidassa, puhelin korvallaan. Kuva on mustavalkoinen, tausta musta. Kuva: Lasse Lehtisen kotialbumi. Lasse Lehtinen,Maaseudulta maailmalle

Suomessa 1960-luvun nuoriso eli murrosaikaa. Nuoria oli aiempaa enemmän ja he olivat yhteiskunnallisesti tiedostavia ja koulutetumpia kuin ennen. Nuorisokulttuuri oli saapunut Suomeen. Kirjailija Lasse Lehtinen kirjoittaa kolumnissaan muun muassa sukupolvesta, joka halusi muuttaa maata ja maailmaa sekä vaikuttaa asenteisiin.

Nuoria Suomessa oli enemmän kuin milloinkaan, sillä toisen sodan jälkeiset suuret ikäluokat olivat 10–25-vuotiaita. Nuoret tiedostivat ongelmat yhteiskunnasta ja huomasivat vaikutusmahdollisuutensa. Ilmiötä selittävät Yhdysvalloista lähteneen nuorisokulttuurin rantautuminen Suomeen, vapaa-ajan kasvu sekä aiempaa suurempien joukkojen hakeutuminen oppikouluun.

Nuoret tiedostivat ongelmat yhteiskunnasta ja huomasivat vaikutusmahdollisuutensa.― Lasse Lehtinen
Mielenosoituksia oli, mutta ne eivät olleet väkivaltaisia vaan enimmäkseen rauhallisia.― Lasse Lehtinen

Irwin Goodman ja M. A. Numminen lauloivat myös yhteiskunnan ongelmista. Vielä 1960-luvulla opiskelijaradikalismi ei meillä noussut yhtä kiihkeäksi kuin vaikkapa Ranskassa tai Länsi-Saksassa. Mielenosoituksia oli, mutta ne eivät olleet väkivaltaisia vaan enimmäkseen rauhallisia. Opiskelijat vaativat esimerkiksi, että koulujärjestelmä pitäisi muuttaa peruskouluksi.
Pasifismi nousi nuorison keskuudessa, ja asevelvollisuuslakia uhmattiin.― Lasse Lehtinen

Myös pasifismi nousi esille akateemisen nuorison keskuudessa, ja asevelvollisuuslakia uhmattiin. Pasifistit järjestäytyivät perustamalla Sadankomitean, jonka pinssiä joidenkin muiden mukana Erkki Tuomioja on kantanut siitä lähtien.

Vuoden 1963 alussa astui voimaan uusi rahalaki ja markka uudistettiin. Uudistuksen jälkeen uusi markka vastasi sataa vanhaa markkaa ja paluun tehnyt penni yhtä vanhaa markkaa. Kommunismin kotimaa uskotteli arvovaltasyistä, että rupla oli samanarvoinen kuin dollari. Käytännössä mustassa pörssissä yhdellä dollarilla sai parhaimmillaan seitsemän ruplaa. Rahan vaihtaminen oli helppoa – jopa muuten yrmeät miliisit tarjoutuivat ostamaan länsivaluuttaa.

Valtiollinen valhe aiheutti sen, että minunkin, parikymppisen toimittajan, satamarkkanen oli Leningradissa ostovoimaltaan seitsenkertainen. Taitavimmat suomalaiset puijasivat venäläisiä jonkin aikaa ennen rahauudistusta painetuilla seteleillä, näin ostovoiman kerroin nousi seitsemäänsataan.

Teksti: Lasse Lehtinen

Maaseudulta maailmalle -sarja nyt kokonaan Areenassa. Katso heti!

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto