Hyppää pääsisältöön

"Uskaltaako enää edes halata" – lue Rosa Meriläisen ja Vesa Heikkisen analyysit häirintäkeskustelussa usein esitetyistä väitteistä

Kuvassa ovat kielentutkija Vesa Heikkinen ja kirjailija Rosa Meriläinen.
Kuvassa ovat kielentutkija Vesa Heikkinen ja kirjailija Rosa Meriläinen. Kuva: Yle / Jani Saikko ja Petteri Sopanen Rosa Meriläinen,seksuaalinen häirintä,#metoo,kielentutkimus,Vesa Heikkinen

Me too -ilmiö räjäytti keskustelun naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä. Kirjailija ja feministi Rosa Meriläinen ja kielentutkija Vesa Heikkinen analysoivat tapoja, jolla häirinnästä puhutaan.

Häirinnästä puhuminen on Rosa Meriläisen mukaan vaikeaa, koska se ei näy kaikille samalla tavalla. Häirintää kokevat enemmän nuoret naiset ja vähemmistöt. Usein häirinnässä on kysymys myös valta-aseman väärinkäytöstä.

– Ei ole yhdentekevää, minkälaisesta asemasta käyttäydytään huonosti.

Kielentutkija Vesa Heikkinen mielestä ihmiset ovat ehkä perusolemukseltaan mukavuudenhaluisia ja siksi häirintäilmiötä vähätellään. On helpompi sulkea silmänsä kuin kohdata epämiellyttävä asia.

– Vähän niin kuin jänis työntää pään pensaaseen. Mutta eihän se kettu siitä mihinkään häviä sillä välin.

Heikkisen mukaan häirinnästä puhuminen voi nostaa pintaan puhujan omat kokemukset häirinnästä. Keskustelu menee helposti luihin ja ytimiin, kun oman henkilöhistoriansa joutuu näkemään liian paljaana.

– Monilla on kokemuksia näistä tilanteista, joko tarkkailijana, uhrina tai tekijänä. Ei niitä välttämättä halua avata pitkän ajan kuluttua.

Heikkinen ja Meriläinen katsoivat häirinnästä kertovan lyhytelokuvan

Seksuaalista häirintää käsittelevä Juhlatunnelma-lyhytelokuva nostaa esiin arjesta tuttuja häirintätilanteita. Meriläinen ja Heikkinen katsoivat elokuvan ja kommentoivat alla näitä tilanteita. Sitaatit on poimittu elokuvasta.

Gif tekstillä ”Ei näinä päivinä tiedä, uskaltaako enää edes halata?” - kuvan taustalla mies.
Gif tekstillä ”Ei näinä päivinä tiedä, uskaltaako enää edes halata?” - kuvan taustalla mies.

Vesa Heikkinen:
Tässä annetaan ymmärtää, että kaikki normaalikin vuorovaikutus voidaan leimata häirinnäksi. Siinä on asenne, että mitään ei uskalla tehdä ja koko häirintäkeskustelusta tulee elämää rajoittava tekijä. Käsitteen uudelleen määrittely on tyypillinen strategia, kun halutaan vältellä asian varsinaista sisältöä.


Rosa Meriläinen:

Tämän lauseen olen kuullut monesti mukavilta kollegoilta ja suhtaudun siihen jotenkin sympatialla ja ymmärtäen. Lauseeseen kiteytyy myös hyvin se, miten naiset usein olettavat, että kaikki ymmärtävät, mikä on häirintää. Se jää usein miehille näkymättömäksi, koska se ei kohdistu samassa mittakaavassa heihin. Esimerkiksi vanhemmat miehet ovat eläneet ennen metoo-aikaa, jolloin tästä ei puhuttu.

Siksi naisten pitää selittää, minkälaisesta ilmiöstä on kyse: minkälaisia asioita työpaikoilla tapahtuu, mitä naiset kohtaavat kävellessään kadulla tai käydessään baareissa.

Gif tekstillä ”Jos mä nyt suoraan sanon, niin minusta tämä on mennyt överiksi tämä ´me too´. Yhtäkkiä kaikki muistaa jotain juttuja ja yhtäkkiä kaikki on häirinnyt” - kuvan taustalla nainen.
Gif tekstillä ”Jos mä nyt suoraan sanon, niin minusta tämä on mennyt överiksi tämä ´me too´. Yhtäkkiä kaikki muistaa jotain juttuja ja yhtäkkiä kaikki on häirinnyt” - kuvan taustalla nainen.

Rosa Meriläinen:
Mitä tahansa sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvää asiaa kommentoidaan usein tällä tavalla.

Monet naisetkin kokevat keskustelun epämukavaksi, koska he haluaisivat olla ihan vaan ihmisiä, esimerkiksi työpaikoilla työroolissa. Siksi kaikki keskustelut, joissa sinut niputetaan johonkin naiskategoriaan, tuntuvat epämukavilta. Seksuaalinen häirintä on kovaa vallankäyttöä, koska se palauttaa sinut naiseksi ja sen myötä sinua kohdellaan sukupuolitettuna ja seksuaalisena olentona tilanteissa, joihin se ei kuulu.

Vesa Heikkinen:
Tässä käytetään tällaisille keskusteluille tyypillistä strategiaa: liioittelua ja yleistämistä. Yhtäkkiä kaikki muistaa, yhtäkkiä kaikkia on häiritty. Tässä myös kommentoidaan kahta asiaa: sekä aiheesta käytävää keskustelua että varsinaista teemaa. Kommenttien mukaan ilmiö on mennyt överiksi, siksi keskustelu on turhaa. Eikö tästä ole jo jauhettu tarpeeksi.

Gif tekstillä ”Ei minuakaan ole koskaan häiritty… paitsi ne kaikki tavalliset perus perseenpuristelut.” - kuvan taustalla nainen.
Gif tekstillä ”Ei minuakaan ole koskaan häiritty… paitsi ne kaikki tavalliset perus perseenpuristelut.” - kuvan taustalla nainen.

Vesa Heikkinen:
Tämä oli näistä kommenteista hurjin. Tässä jopa häiritty ihminen itse haluaa määritellä häirinnän uudelleen. Ei minua ole häiritty, mutta minulle on tehty asioita, jotka yleisesti määritellään häirinnäksi.

Usein vuorovaikutuksen ja yhteishengen nimissä ihminen haluaa sanoa, ettei häntä ole häiritty ja haluaa sanoa asiasta jotain myönteistä. Mutta sitten kun hän alkaa kertoa, mitä on tapahtunut, henkilö saattaa itsekin vasta tajuta, miten rajusti häntä on häiritty ja miten huonosti kohdeltu.

Tällainen myöntö-kielto-rakenne on tuttu monista keskusteluista, esimerkiksi rasismi-keskustelusta. "En ole rasisti, mutta en halua tänne ketään muualta." Rasismi ensi kiistetään, mutta sitten kerrotaan jotain, mikä osoittaa, että kertojalla on paljon rasistisia ajatuksia.

Rosa Meriläinen:
Tunnistan tuollaisen todella hyvin. Kun elin nuoruuttani 90-luvulla, sitä oppi suhtautumaan esimerkiksi itsensäpaljastelijoihin nuoruuteen kuuluvana asiana. En koskaan ajatellut, etteivätkö kaikki muutkin tytöt näkisi ja kokisi samaa ilmiötä. Silloin tavallaan hyväksyi, että tällaista tytön elämä on.

Olen todella vaikuttunut nykyajan nuorista naisista, jotka joukolla osaavat vaatia, että tämän on loputtava. Maailma ei voi olla tällainen.

Gif tekstillä ”Ei mua ole kukaan häirinnyt, ehkä minulla on vaan ronskimpi huumorintaju” - kuvan taustalla nainen.
Gif tekstillä ”Ei mua ole kukaan häirinnyt, ehkä minulla on vaan ronskimpi huumorintaju” - kuvan taustalla nainen.

Rosa Meriläinen:
On totta, etteivät kaikki ihmiset kohtaa häirintää. Juuri siksi on tärkeää, että tuodaan esiin tilastoja, joista näkee miten iso osa ihmisistä kohtaa häirintää. Jos joku ei ole kokenut häirintää, niin siitähän ei itsestäänselvästi seuraa, ettei ongelmaa ole olemassa.

Tämä liittyy myös työyhteisöjen hyvä jätkä -kulttuuriin, joka on onneksi vähän jo murtunut. Jotkut ajattelevat, että nainen on onnistunut, jos hän osaa olla yksi jätkistä eikä ole joutunut kohtaamaan mitään ikävää. Se on tavallaan oman hyvän työaseman korostamista. Sillä eihän kukaan vertaistaan kiusaa.

Vesa Heikkinen:
Tässä on jälleen selvä uudelleenmäärittely. Ilmeisesti puhujalle on tapahtunut kaikenlaista, mutta hän panee sen huumorin piikkiin. Likistely ja käpälöinti on vaan leikkiä. Ihmisethän ovat aina puristelleet toisiaan, lähennelleet ja kertoneet härskejä juttuja.

Kielentutkijat käyttävät termiä intertekstuaalisuus, jolla tarkoitetaan sitä, minkälaisia aiempia tekstejä ja keskusteluja tietyt valinnat tuovat siihen, miten niihin otetaan kantaa. Tämähän liittyy myös keskusteluun, jossa feministejä on perinteisesti syytetty siitä, ettei heillä ole huumorintajua. Siis sana huumorintaju avaa tässä yhteydessä näkymän noihin aiempiin huumorikeskusteluihin. Yksittäiset sanat aktivoivat monenlaisia diskursseja, kuten me kielentutkijat sanomme.

Gif tekstillä ”Aina puhutaan, että miehet ahdistelee. Kyllä minuakin on baarissa puristeltu perseestä.” - kuvan taustalla mies.
Gif tekstillä ”Aina puhutaan, että miehet ahdistelee. Kyllä minuakin on baarissa puristeltu perseestä.” - kuvan taustalla mies.

Rosa Meriläinen:
On oikea huomio, että seksuaalista häirintää kohdistuu myös miehiin ja poikiin. Tässä kuitenkin helposti unohtuu, että nuoria naisia ahdistelevat usein miehet, jotka ovat vahvemmassa valta-asemassa.

Katutilassa häirintään liittyy usein vakavamman väkivallan, jopa raiskauksen pelko. Se istutetaan tyttöihin varoittelemalla, vaikka on todennäköisempää, että mies joutuu väkivallan uhriksi kadulla. Tyttöjä varoitellaan ja he oppivat, että turvallisuus on heidän vastuullaan. En aio varoitella omaa tytärtäni sen enempää kuin poikiakaan.

Vesa Heikkinen:
Tämä on selkeää maalin siirtämistä tai ainakin puheenaiheen kohdentamista yleisestä ongelma itseen. Kun puhutaan siitä, miten paljon naisia häiritään, niin mies sanoo, että on minuakin baarissa puristeltu. Siitä välittyy viesti, ettei alkuperäinen asia ole niin paha. Näin hämärtyy se, mistä puhutaan: laajasti todennetusta ja tiedossa olevassa useimmiten naisten kohtaamasta ongelmasta vai kohtelusta, jota tämä yksi mies on baarissa kokenut.

Ylipäätään nykyajan keskustelulle on tyypillistä, että asiat käsitellään oman kokemuksen kautta. Oma kokemus nostetaan yleisempien tosiasioiden rinnalle kilpailijaksi. Ajatellaan, että oma kokemus on yhtä arvokas kuin vaikka sadasta tutkitusta tapauksesta saatu tieto.

"Sanavalmiitkin ihmiset jäävät niissä tilanteissa ihan änkäksi"

Todistustaakka häirintätapauksissa jää usein uhrille. Miksi uhri toimi niin kuin toimi? Miksi hän ei sanonut mitään vastaan? Syyttävä sormi osoittaa helposti uhriin.

– Sanavalmiitkin ihmiset jäävät niissä tilanteissa usein monttu auki ja ihan änkäksi. Itsekään ei aina ymmärrä, miksi tilanteessa toimi tietyllä tavalla eikä sanonut vastaan, sanoo Rosa Meriläinen.

Klassinen neuvo on pyrkiä sanoittamaan tilanne.

– Voi todeta ääneen, mitä tapahtuu: sun kädet on mun rinnoilla, ota ne pois, älä tee noin enää. Sä katsot mua oudosti tai koskit minua perseeseen. Ääneen sanominen on perusneuvo, mutta on käytännössä tosi hankala toteuttaa.

Rosa Meriläinen kehottaa hakemaan apua ympärillä olijoilta, jos niitä on. Katse pitää suunnata muihin läsnäolijoihin. Miten he toimivat siinä tilanteessa? Entä jälkeenpäin? Miten he osasivat olla uhrin tukena?

Yksittäistapausten esiinnostaminen on sekä keskustelun voima että heikkous.

– Toisaalta me toon voima on nimenomaan yksittäistapauksissa, mutta siinä päädytään aina samaan keskusteluun siitä, miten itse kukin tilanteessa toimi. Kukaan ei ole läpeensä paha, vaan häiritsijässäkin on aina hyviä puolia ja hänellä on ymmärtäjiä ja ystäviä.

Kommentit

Elämäntaidot

Facebook, Twitter

  • Lopeta laihdutus, aloita elämä - mitä ihmettä?!

    Tässä vastaukset useimmin kysyttyihin kysymyksiin.

    Vaakakapina tarjoaa vuoden 2017 aikana uudenlaisen näkökulman painonhallintaan ja hyvinvointiin. Saatat jo ihmetellä, miksi kehotamme lopettamaan laihduttamisen. Tässä vastaukset useimmin kysyttyihin kysymyksiin.

  • Avoin tarina

    Kirjoituskampanjan aiheena oli suvaitsevaisuus.

    Avoin tarina perustuu Ylen vuosina 2000 ja 2010 peruskoululaisille järjestämään valtakunnalliseen kirjoituskampanjaan, jonka aiheena olivat tarinat suvaitsevaisuudesta – tarinat näkyvästä tai näkymättömästä monenlaisuudesta ja erilaisuudesta.

  • 10 hyvää syytä nukkua paremmin

    Uni on meille yhtä elintärkeää kuin ravinto ja liikkuminen.

    Väsyttääkö? Väsymys on ensimmäinen oire huonosta unenlaadusta tai liian vähäisestä nukkumisesta. Uni on meille yhtä elintärkeää kuin ravinto ja liikkuminen, joten uniajasta tai -laadusta ei kannattaisi tinkiä.

  • Mihin sinä uskot? Testaa itsesi!

    Mihin uskot?

    Mihin uskot? Mikä sinulle on elämässä tärkeätä? Mitä arvostat? Testaa itsesi! Testi perustuu professori Tatjana Schnellin pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Innsbruckin yliopistossa.

  • Luonnon omasta apteekista: Rahkasammal imee verta ja hoitaa haavoja

    Rahkasammaleen käyttö kansanlääkinnässä.

    Rahkasammal on monimuotoinen luonnontuote ja hyötykasvi. Kansanlääkinnässä kuivattua rahkasammalta on käytetty muun muassa haavojen hoitoon ja verenvuodon pysäyttämiseen. Sammalmätäs kelpaa myös juomaveden lähteeksi ja vessapaperiksi!

  • Voiko psykologisiin nettitesteihin luottaa?

    Täyttävätkö nettitestit psykologisten testien kriteerit?

    Netistä löytyy monenlaisia testejä, joilla pyritään arvioimaan ihmisen psyykkisiä ominaisuuksia, kuten persoonallisuutta, soveltuvuutta ammatteihin tai erilaisia psyykkisiä häiriöitä. Osa niistä on viihdyttäviä hupitestejä eikä niiden tekemisestä ole suoranaista haittaa. Osa taas on sinänsä uskottavan oloisia, mutta täyttäväkö ne psykologisten testien kriteerejä?