Hyppää pääsisältöön

Debretzeni soittaa Bachia hienostuneesti mutta sovittaa väkisin

Kati Debretzeni soittaa konserttimestarina English Baroque Soloists -orkesterissa, joka John Eliot Gardinerin johtamana on noussut maailman asiantuntevimmaksi Bach-yhtyeeksi. Orkesterin oman levymerkin SDG:n uutuuslevyllä Debretzeni pääsee esittelemään taitojaan Bachin viulukonserttojen parissa. Soitto on hienostunutta ja tyylitajuista, mutta mukana on muutama väkinäinen ohjelmistovalinta.

Bach / Debretzeni
Bach / Debretzeni Uudet levyt

Bach ei säveltänyt kuin kaksi viulukonserttoa, mutta koska ne ovat sitäkin parempia, viulistit haluavat lisää. Luovan tutkimustyön perusteella on jo pitkään toiveajateltu, että Bach sävelsi cembalokonserton d-molli alun perin viululle, ja siitä on esitetty sovituksia. Tätä levyä varten Debretzeni on sovittanut viululle myös cembalokonserton E-duuri.

Varsinaisten viulukonserttojen suhteen tämä levy ei jätä toiveen sijaa. Debretzeni ei kenties ole barokkiviulisteista hauskin tai räiskyvin, mutta hän soittaa sieluunkäyvästi ja värikkäästi. Vuosikausien Bach-pyhiinvaellus on hionut Debretzenin tyylitajun niin täydelliseksi, että musiikki virtaa luonnollisena ja rikkaana, vapaana erikoistehosteista. Kuten arvata saattaa, ei orkesterin kanssa synny pienintäkään erimielisyyttä fraseerauksesta tai svengistä. Kiinnostavampia tulkintoja on muutamia mutta tasapainoisempia ei ainuttakaan. Veikkaan että nämä kestävät aikaa.

Mitä cembalokonserttojen sovituksiin tulee, niin Debretzeni on tehnyt kotiläksynsä: tutkinut miten Bach on käyttänyt konserttojen materiaalia eri teoksissa, analysoinut Bachin omia versiointitaktiikoita cembalolta viululle ja viululta cembalolle ja niin edelleen. D-molli-cembalokonserton vakiintunutta viulusosovitusta Debretzeni on parannellut, ja se kuulostaakin melko luontevalta. Mutta E-duuri-konserton versiointi tuntuu väkinäiseltä. Vaikka Debretzeni uskaltaa ottaa viuluversiossa vapauksia, hitaan osan melodiikka kuulostaa todella keinotekoiselta ja nopeissa ääriosissa viulustemma ei kuulosta soolokonsertolta vaan obligatolta.

Taustalla lienee se tosiseikka, että Bach kirjoitti sekä cembalolle että viululle idiomaattisesti, olipa kyseessä alkuperäisteos tai versiointi. Soolocembaloa Bach punoi orkesterin osaksi enemmän, koska sen kyky kantavaan melodialinjaan on viulua vähäisempi, kun taas viululle hän kirjoitti vähemmän kuviointia ja enemmän sanottavaa. Tätä eroa Debretzeni ei pysty kuromaan umpeen, ja niinpä levyn sovitetuista viulukonsertoista tuntuu puuttuvan melodista johdonmukaisuutta ja solistisuutta, jopa siinä määrin että musiikki kuulostaa ikävän reikäiseltä.

Viulukonsertoista on siis tarjolla loistelias tulkinta, mutta cembalokonserttojen kidnappaus ei ole onnistunut - ja tuskin onnistuu muiltakaan.

J.S. Bach: Viulukonsertot a-molli BWV1041, D-duuri BWV1053 (sov. Kati Debretzeni), E-duuri BWV1042 ja d-molli BWV1052 (sov. Wilfried Fischer & Kati Debretzeni). - Kati Debretzeni, viulu, ja English Baroque Soloists/John Eliot Gardiner. (Soli Deo Gloria, SDG732)

Kuuntele Uudet levyt 28.1.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Herreweghen kolmas Johannes-passio on taas pykälää parempi

    Levyarvostelu

    Periodiguru Philippe Herreweghe ja hänen perustamansa Collegium Vocale levyttivät Bachin Johannes-passion ensimmäisen kerran vuonna 1987 ja uudestaan vuonna 2001. Kumpikin tulkinta osaltaan määritteli, miltä passioiden pitää nykyään kuulostaa. Täksi pääsiäiseksi ilmestyi kolmas levytys, joka ei juurikaan muuta tai paranna Herreweghen asettamaa standardia, mutta perusteensa silläkin on.

  • Hohti & Holmström romantiikan karheassa ytimessä

    Levyarvostelu

    Pianisti Emil Holmströmin ja hänen vanhan Bösendorfer-flyygelinsä ympärille on Suomessa kehittynyt muusikkoryhmä, joka on kiihkeän innostunut romanttisesta perusohjelmistosta, mutta haluaa soittaa sitä omalla tavallaan, periodisoittimilla. Tämän liikehdinnän tuloksia on esitellyt Alba-yhtiö, jonka uudella levyllä Holmström yhdessä Markus Hohdin kanssa soittaa Brahmsin kaksi sellosonaattia. Romantiikan ydin löytyy, ja ilahduttavasta paikasta.

  • Vilpitöntä viulunsoittoa Ruotsista

    Levyarvostelu

    Johan Dalene on teini-ikäinen ruotsalaisviulisti, joka BIS-yhtiön debyyttilevyllään on rohjennut kajota perusohjelmiston ytimeen, Tshaikovskin ja Barberin viulukonserttoihin. Ensi kuulemalta tuomitsin Dalenen teknisesti moitteettomaksi viuluviikariksi, jossa persoonallisinta on nuoruus ja kotimaa. Luettuani levystä pari ylistävää kansainvälistä arviota annoin sille uuden mahdollisuuden, ja toden totta, kenties Dalenen musisoinnissa on suoruutta ja vilpittömyyttä, joilla pärjää jatkossa.

  • Erkki-Sven Tüür - kirkkaita värejä, väkeviä tunnelmia

    Levyarvostelu

    Erkki-Sven Tüür on syystäkin sukupolvensa menestynein virolaissäveltäjä maailmalla. Hän säveltää vahvaa, tunnepitoista nykymusiikkia, jonka plastiset ja säihkyvät pinnat muodostavat kuin abstrakteja metalliveistoksia, mutta liikkuvat selvään suuntaan. Tüürin statuksesta kertoo, että juuri häneltä tilattiin orkesteriteos Viron satavuotisjuhliin. Syntynyt yhdeksäs sinfonia, lisänimeltään Mythos, kuullaan Alpha-yhtiön uutuusjulkaisulla, ja on tavallistakin väkevämpää tunnelmointia Tüürin tuotannossa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Viisi tapaa pelastaa pörriäinen – valitse omasi ja merkkaa tekosi!

    Pölyttäjiä voi auttaa pihassa ja parvekkeella.

    Pölyttäjien määrä on vähentynyt uhkaavasti. Kimalaiset, mehiläiset ja muut pörriäiset tarvitsevat apuasi! Pelasta pörriäinen -kampanja kutsuu kaikki mukaan talkoisiin. Miten sinä haluat auttaa: kukkia, leikkaamaton nurmikko, hyönteishotelli vai myrkytön puutarha? Valitse, toteuta ja merkitse tekosi laskuriin.

  • Eurovision Diaries – Viisupäiväkirjat

    Viisupäiväkirjat näyttää maailman euroviisufanin silmin.

    Dokumenttikokonaisuudessa fanit ympäri maailmaa kuvaavat vuoden verran elämäänsä ja fanitustaan, odotuksen huipentuessa euroviisuihin Tel Avivissa Israelissa. Soraääniäkin kuuluu, politiikkaa pohditaan ja vähemmistöt saavat äänensä esiin viisujen glitterin alta. Päiväkirjoissa esiintyy faneja 25 maasta, Ukrainasta Turkkiin ja USA:sta Venäjälle. Tavalliselle pulliaiselle viisut ovat vuosittainen toukokuinen laulukilpailu, mutta viisufanit elävät euroviisuja ympäri vuoden, missä päin maailmaa tahansa. Fanit käyvät omilla viisuleireillä, viisuristeilyillä ja tekevät omia versioita lempibiiseistään. Olennainen osa viisuja on fanaattisten fanien pyörittämä viisufanimedia, joka suoltaa viisu-uutisia 24/7.