Hyppää pääsisältöön

Debretzeni soittaa Bachia hienostuneesti mutta sovittaa väkisin

Kati Debretzeni soittaa konserttimestarina English Baroque Soloists -orkesterissa, joka John Eliot Gardinerin johtamana on noussut maailman asiantuntevimmaksi Bach-yhtyeeksi. Orkesterin oman levymerkin SDG:n uutuuslevyllä Debretzeni pääsee esittelemään taitojaan Bachin viulukonserttojen parissa. Soitto on hienostunutta ja tyylitajuista, mutta mukana on muutama väkinäinen ohjelmistovalinta.

Bach / Debretzeni
Bach / Debretzeni Uudet levyt

Bach ei säveltänyt kuin kaksi viulukonserttoa, mutta koska ne ovat sitäkin parempia, viulistit haluavat lisää. Luovan tutkimustyön perusteella on jo pitkään toiveajateltu, että Bach sävelsi cembalokonserton d-molli alun perin viululle, ja siitä on esitetty sovituksia. Tätä levyä varten Debretzeni on sovittanut viululle myös cembalokonserton E-duuri.

Varsinaisten viulukonserttojen suhteen tämä levy ei jätä toiveen sijaa. Debretzeni ei kenties ole barokkiviulisteista hauskin tai räiskyvin, mutta hän soittaa sieluunkäyvästi ja värikkäästi. Vuosikausien Bach-pyhiinvaellus on hionut Debretzenin tyylitajun niin täydelliseksi, että musiikki virtaa luonnollisena ja rikkaana, vapaana erikoistehosteista. Kuten arvata saattaa, ei orkesterin kanssa synny pienintäkään erimielisyyttä fraseerauksesta tai svengistä. Kiinnostavampia tulkintoja on muutamia mutta tasapainoisempia ei ainuttakaan. Veikkaan että nämä kestävät aikaa.

Mitä cembalokonserttojen sovituksiin tulee, niin Debretzeni on tehnyt kotiläksynsä: tutkinut miten Bach on käyttänyt konserttojen materiaalia eri teoksissa, analysoinut Bachin omia versiointitaktiikoita cembalolta viululle ja viululta cembalolle ja niin edelleen. D-molli-cembalokonserton vakiintunutta viulusosovitusta Debretzeni on parannellut, ja se kuulostaakin melko luontevalta. Mutta E-duuri-konserton versiointi tuntuu väkinäiseltä. Vaikka Debretzeni uskaltaa ottaa viuluversiossa vapauksia, hitaan osan melodiikka kuulostaa todella keinotekoiselta ja nopeissa ääriosissa viulustemma ei kuulosta soolokonsertolta vaan obligatolta.

Taustalla lienee se tosiseikka, että Bach kirjoitti sekä cembalolle että viululle idiomaattisesti, olipa kyseessä alkuperäisteos tai versiointi. Soolocembaloa Bach punoi orkesterin osaksi enemmän, koska sen kyky kantavaan melodialinjaan on viulua vähäisempi, kun taas viululle hän kirjoitti vähemmän kuviointia ja enemmän sanottavaa. Tätä eroa Debretzeni ei pysty kuromaan umpeen, ja niinpä levyn sovitetuista viulukonsertoista tuntuu puuttuvan melodista johdonmukaisuutta ja solistisuutta, jopa siinä määrin että musiikki kuulostaa ikävän reikäiseltä.

Viulukonsertoista on siis tarjolla loistelias tulkinta, mutta cembalokonserttojen kidnappaus ei ole onnistunut - ja tuskin onnistuu muiltakaan.

J.S. Bach: Viulukonsertot a-molli BWV1041, D-duuri BWV1053 (sov. Kati Debretzeni), E-duuri BWV1042 ja d-molli BWV1052 (sov. Wilfried Fischer & Kati Debretzeni). - Kati Debretzeni, viulu, ja English Baroque Soloists/John Eliot Gardiner. (Soli Deo Gloria, SDG732)

Kuuntele Uudet levyt 28.1.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Bachia vereslihalla mutta puhuttelevasti

    Levyarvostelu

    Thomas Zehetmair levytti Johann Sebastian Bachin sooloviulusonaatit ja -partitat ensimmäisen kerran vuonna 1983, nuorena miehenä, huikean uransa alussa. Nyt hän on palannut saman ohjelmiston pariin, mutta soittaa barokkiviulua, ja on villimpi ja vapaampi kuin osasi nuorena olla.

  • Janne Marja-ahon laulukarisma kantaa Brelistä barokkiin

    Levyarvostelu

    Janne Marja-aho on näyttelijä, tanssija ja koreografi, mutta barokkiyhtye Cornucopian kanssa hän on tehnyt uuden levyn laulajana. Otsikolla "Minä olin yö" Marja-aho yhdistää Jacques Brelin lauluja barokin lauluihin - ja onnistuu.

  • All male panel täyttää akustisen tilan

    Levyarvostelu

    Pianisti Joonas Ahonen, viulisti Antti Tikkanen ja sellisti Markus Hohti muodostavat all male panelin nimeltä Rödberg-trio. Kolmikko osallistuu Suomen taidemusiikkielämää kuohuttaneeseen tasa-arvokeskusteluun Alban julkaisemalla uutuuslevyllä, jolla kuullaan pianotriot sekä Fanny että Felix Mendelssohnilta. Levyn eräänä tarkoituksena on antaa kuulijalle eväät patriarkaatin saneleman kaanonin uudelleenarvioimiseen, mutta eväitä mutustellessa huomio kiinnittyy etenkin vuoden 1828 wieniläiseen Böhm-flyygeliin.

  • Pianotriolla Vasksin musiikki viiltää terävämmin

    Levyarvostelu

    Peteris Vasks on Latvian ja varmasti myös levy-yhtiö Ondinen soitetuin nykysäveltäjä. Vasksin mystisen minimalismin sointuisa pehmeys sopii suuren yleisön makuun, mutta sen kovasta ytimestä löytyy materialismin ja henkisen tyhjyyden kritiikkiä. Uudella levyllä Vasksin musiikkia soittaa pianotrio Palladio, ja karuudellaan kokoonpano varmistaa, ettei Vasksin ydin peity höttöisten sointikenttien alle.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua