Hyppää pääsisältöön

Iiro Rantalan mylly jauhaa Gershwiniä

Julkaistu . Päivitetty

Pianisti-säveltäjä Iiro Rantalalla on paljon pyrintöjä taidemusiikin raja-aitojen tällä puolen, ja niissä erääksi yhteistyökumppaniksi on vakiintunut Bremenin Deutsche Kammerphilharmonie. Edellisellä yhteislevyllä Rantala höysti omia kappaleitaan Mozartin pianokonsertolla, kun taas uutuusjulkaisulla preludina toimii George Gershwinin pianoklassikko Rhapsody in Blue. Muuten reseptiä ei juuri ole peukaloitu, ja miksi pitäisikään.

Iiro Rantala playing Gershwin
Iiro Rantala playing Gershwin Uudet levyt

Rhapsody in Bluesta riittää isojen amerikkalaisten orkesterien tirisevänmehukkaita versioita, joissa jazz yhdistyy klassiseen vähintään yhtä luontevasti kuin Iiro Rantalan elämässä. Bremenin soittoniekkojen sävykirjo, svengi ja hehku eivät tällä kertaa riitä kärkitulkintojen joukkoon, mutta Rantalan kumivasaramainen, tunnistettavan energinen tyyli tuottaa aivan tarpeeksi lisäarvoa, ja ainakin toinen kulmakarvani kohosi, kun Rantala intoutui improvisoimaan läpisävellettyyn musiikkiin.

Levylle valikoituneet Rantalan omat kappaleet ovat tuttuja aiemmilta levyiltä, paitsi yksi uusi tango, joka kuulostaa Iiro Rantalan tangolta. Orkesterisovituksissa Rantala on käyttänyt luottomiehiään: Jaakko Kuusiston ja Teppo Ali-Mattilan rinnalle on tullut Oliver Groenewald, ja tuloksena on luontevaa third stream -sointia taidemusiikkiorkesterin osaamisen rajoissa. Rantalan musiikille olennaiset aksentit orkesteri hoitaa tarkemmin kuin edellisellä levyllä, ja kompeissa alkaa olla amerikkalaisen studio-orkesterin röyhkeää massaa.

Vaikka Rantalan sävelkynä tuottaa omaan makuuni melko kantikasta tavaraa, niin onhan se vaihtelua löysään perusjatsiin ja kelpaa oivallisesti materiaaliksi taidemusiikkiyhteistyöhön, jossa kaikki ovat mukavuusalueensa reunalla. Parin kuuntelun jälkeen kappaleiden saumat alkoivat tosin mielikuvissani irvistellä kuin elementtitaloissa.

Levyn paras ja melkeinpä ainoa uutuus on viulisti Antti Tikkanen, joka konserttimestarin penkiltä hoitaa monta merkittävää sooloa. Tikkanen on Rantalan ja taidemusiikin väliin tavallaan parempi silta kuin vaikkapa Pekka Kuusisto, koska Tikkasen tyyli on klassisempi, mutta joustoa riittää suuntaan jos toiseenkin. Hard Score -kappaleen soolon Tikkanen hoitaa erittäin katu-uskottavasti ja Freedomin soolossa hänen plastisuutensa tasapainottaa Rantalan kulmikkuutta. Gershwinin Porgy and Bess -sarjassa Tikkanen on erityisen kotonaan, mutta Heifetzin sovituksen virtuoosielementit ja etenkin pariäänet jäävät hiukkasen ohuiksi.

Tälläkään uutuuslevyllä en siis varauksetta innostu Rantalan pianismin kaikista sävyistä tai rohkeasta uudistumisesta, mutta ihailen työteliäisyyttä ja näkemyksellisyyttä. Yhdessä ACT-levymerkin kanssa hän tietää mitä tekee ja tekee sitä paljon.

"Iiro Rantala playing Gershwin". George Gershwin: Rhapsody in Blue; Porgy and Bess Suite. Iiro Rantala: Musiikkia, sov. Jaakko Kuusisto, Oliver Groenewald ja Teppo Ali-Mattila. - Iiro Rantala, piano, ja Deutsche Kammerphilharmonie Bremen/Jonathan Bloxham, sekä Antti Tikkanen, viulu. (ACT 9893-2)

Kuuntele Uudet levyt 28.1.2020, toimittajana Kare Eskola.

Lisää ohjelmasta

  • BIS-yhtiön parhaat joulureseptit maustetaan kansanmusiikilla

    Levyarvostelu

    Oman jouluni voimasoittolistalta löytyy levy-yhtiö BISin kaksi Folkjul-levyä, joilla ruotsalainen kansanmusiikki ja Gunnar Idenstamin urkusärmikkyys yhdistetään tuttujen joululaulujen säkenöiviin kuorosovituksiin. Hyvää joulureseptiä ei kannata liikaa muuttaa: BIS leipoo samalla ohjeella joululevyjä myös norjalaisten kanssa. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 2014 ja uusi täksi jouluksi.

  • Ilmiliekin ja Salokosken joulu loistaa yksinkertaisesti kuin kynttilä

    Levyarvostelu

    Laulaja Emma Salokoski ja Suomi-jazzin ykköskvartetti Ilmiliekki ovat aiemmilla yhteislevyillään luodanneet suomenruotsalaista kansanlaulua ja runoutta. Nyt ilmestynyt joululevy kurottaa suomenkielisen kulttuurin puolelle ja omiin sävellyksiin ja sanoituksiin, mutta jatkaa musiikillisesti samaa linjaa.

  • Joulun tapahtumarikkain oratorio on koottu varhaisbarokin helmistä

    Levyarvostelu

    Joulun käyttömusiikissaan varhaisbarokin saksalaiset kanttoriurkurit käsittelivät työnsä puolesta joulun kaikkia tapahtumia ja tunnelmia. Ei siis ihme, että tämän joulun etevin jouluoratorio on kasattu laittamalla sopivia barokkilöytöjä joulutapahtumien mukaiseen järjestykseen. Asialla on mainio Clematis-yhtye, joka on kaivanut arkistoja syvältä mutta hyvin levylleen O Jesulein.

  • Monteverdi saa joulun säihkymään

    Levyarvostelu

    Säihkettä ja suurenmoisuutta jouluunsa saa kätevällä ja ekologisella tavalla, kun lainaa ne Venetsian jouluvespereistä 1600-luvun alusta. Silloin säveltäjämestari Claudio Monteverdi ahkeroi Pyhän Markuksen katedraaliin niin juhlavia joulumusiikkikokonaisuuksia, että niitä tultiin kuuntelemaan ympäri Eurooppaa. DG-yhtiön jouluisella kärkituotteella kuullaan tällainen jouluvesper kapellimestari Andrea Marconin ennallistamana, ja harvoin on joulu kuulostanut yhtä komealta.

Aiheeseen liittyvää

2023

2020

2018

  • Rantala / Mozart, Bernstein, Lennon

    Hyvin se Rantala vetää - Mozartiakin

    Levyarvostelu

    Viime keväänä pianisti Iiro Rantala vetäisi Bremenissä paikallisen kamariorkesterin kanssa niin hyvän keikan, että levymerkki ACT päätti julkaista sen levyllä. Ohjelmistossa oli Rantalan omia kappaleita ja pari hänen suosikki-coveriaan jousilla höystettynä sekä varsinaisena pihvinä Mozartin pianokonsertto nro 21 C-duuri. Itse en miellä levyä crossoveriksi, vaan näytteeksi siitä, miten monipuolinen nykymuusikko rakentaa viihdyttävän ja ylläpitävän konserttiohjelman.

2016

  • Iiro Rantala

    Iiron musaluokan 2015 parhaat palat

    Iiron musiikkiluokan lämmittelyä

    Miltä kuulostaa, kun Karita Mattila pomppii suorassa lähetyksessä ylös ja alas, nostaa kättään kohti kattoa ja antaa tulla korkeita c:itä täydellä äänellä? Entä mitä eroa on bolerolla ja cha challa? Mitä musiikillinen kommunikaatio on, ja millaista on Marzi Nymanin arki? Miten sovittaminen eroaa improvisaatiosta? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saa vastauksen kuuntelemalla koosteen Iiro Rantalan musiikkiluokan 2015 viidestä jaksosta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua